Kumpi tuntuu pahemmalta: Herätä siihen, että ahma kolistelee kodin ikkunan alla, vai todeta potilaan hampaiden päällä niin paksut plakit, että tarkastus on mitään nähdäkseen aloitettava pastaputsilla? Olen päässyt yli ahmasta, tuosta purentavoimien suurpetomestarista jo viikkoja sitten, mutta suomalaisten harjaamattomien hampaiden kanssa on toisin.
Jäämme jälkeen muista Pohjoismaista suunterveydessä, ja on tuhannen kruunun kysymys, miksi. Norjassa on ihan yhtä pimeää, vielä sateisempaa ja vielä koleampaa, Ruotsissa vielä makeammat suklaat ja tuhdimmat leivokset. Färsaarilla, jossa nuoret harjaavat ahkerimpien kärkikolmikossa, on vielä näitäkin karummat olot. Islannin poikien harjausinnon ymmärrän: futismaajoukkueen aiempi valmentaja oli hammaslääkäri. Mutta Norjassa ei ole edes maksutonta kouluruokailua, vaan päivä vedetään kanttiinista ostetun jogurtin ja kotona kasatun eväsleivän voimalla (pitkät Nutella-hyllyt marketeissa liittyvät näihin eväsleipiin).
Norjan tilanne tuntuu kadehdittavalta. Heillä on öljy, hiihtäjillä bensaa suonissa ja he rikastuvat käyttämällä ahkerasti öljystä jatkojalostettuja muovisia lankaimiaan. Kävin lukion siellä; meitä oli viisi lukiolaista samassa asunnossa, ja vain yhdellä oli aina hammaslankaimia – norjalaisella. Toisena vuonna asuin taas neljän muun kanssa. Yksi harjasi pidempään kuin muut – norjalainen. Sillä oli myös valkoisemmat hampaat ja tummemmat ikenet, ja vaikka olikin muuttanut Norjaan Sri Lankasta pakolaisena, silti kaikkein norjalaisimmat omahoitotavat.
Lukion vieressä oli kuntoutuskeskus, jossa vanhukset kokoontuivat liikunnan päätteeksi illanviettoon. Ennen iltakahvia pidettiin tietokilpailuja. Vakiokysymys viikosta toiseen kuului: ”Mikä löytyy sekä Lähi-idästä että norjalaisten suusta? Jordan!”
Norjalaiset kirjailijatkin saavat aikaan puhtaampaa jälkeä kuin mäntysuopa suomalaiskodeissa. Klassikoista suurin on tietysti 1949 julkaistu Karius og Baktus -hammaspeikkokirja, mutta hampaita ei ole unohdettu myöhemminkään. Rikoskirjailija Jo Nesbø ei tuota ainuttakaan lasten jännäriä mainitsematta joko kultakruunuja, plakkia tai hammasharjaa. Hampaat harjataan joka ilta, oltiin sitten Lontoossa gangsterina tai Oslon viemäriverkossa. Nesbøn kirjoissa Norjan pankin kassaholvin kaikki kulta on huvennut kultakeramiaan, jota löytyy yhden, jos toisenkin suusta.
Ehkä Suomen kannattaisi liittyä Norjan kanssa samaan aikavyöhykkeeseen. Sen jälkeen liitetään koululaisten älypuhelimet Norjan verkkoon ja pyydetään viikinkejä antamaan aamuisin kuninkaallinen harjauskäsky suoraan Oslon kuninkaanmäeltä. Jokaisesta kaksiminuuttisesta harjauksesta Suomi lupaisi maksaa yhden äyrin Norjan öljyrahastoon – jonka arvo oli lokakuun alussa 876 miljardia euroa.