Käytännön harjoittelua tekevien kandien kanssa nousee nykyisin esille ulottuvuus, johon en ole osannut varautua. Kun käymme yhdessä läpi yliopiston leimoin varustettua kandin arviointimatriisia tavoitteineen, tätä aihetta ei sieltä spesifisti löydy: nuori hammaslääkäri haluaa ymmärtää myös suun terveydenhuollon ympäristövaikutuksia.
Muovisten stikkien, kaikenlaisten kapselien ja kertakäyttöisten puustinkärkien menekki läikyttää monen nuoren omaatuntoa viimeistään siinä vaiheessa, kun työhön tulee rutiini ja niin reipas tahti, että tavaraa alkaa kulua tosissaan. Ei auta, vaikka kotona kävelisi kenkänsä elinkaaren puhki, jos oman työhuoneen pöytäpinnoilla on juurihoidon jäljiltä kuutiometrinen kasa pakkaus- ja tarveainemateriaaleja.
Ammatin ympäristövaikutukset paisuvat vuosi vuodelta: edistyksenä nähdään nyt se, kun välinehuollossa siirrytään kertakäyttöisiin, muovisiin puustinkärkiin. Niiden ylivoimaisuus hygienian ja steriliteetin kannalta on hyvä peruste, mutta kuten professori J.H. Meurman tämän lehden viime numerossa (Hammaslääkärilehti 13/2018, s. 52) kirjoitti, tieteellistä näyttöä perustelulle ei kuitenkaan ole. Sen sijaan se tiedetään, että muovipartikkeleilla voi olla haitallisia terveysvaikutuksia.
Ammattiin kuuluvat työ- ja koulutusmatkat ovat myös uusien ratkaisujen eturintamaa. Harva hammaslääkäri lentää säännöllisesti hakemaan oppia Japanin tai Yhdysvaltojen guruilta, mutta jo Suomen sisälläkin on monesta kurssista kiittäminen lentämistä. Hiilidioksidipäästöjen kannalta ympäristöteko voi olla jo se, että vain yksi lentää – luennoitsija saapuu kauempaa, yleisö yhteiskyydein läheltä, osa happirikkaassa ilmassa luentoon heräillen.
Mistä nuoret hammaslääkärit sitten saisivat neuvoja ympäristötekoihin?
FDI, Maailman hammaslääkärijärjestö, on listannut kestävän hammaslääketieteen periaatteita sivuillaan.
– Suun sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen ovat kestävin tapa saavuttaa väestön hyvä suunterveys, FDI:n julkilausumassa sanotaan.
– Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat helpoiten kaikkien ulottuvilla ja niistä on vähiten haittaa ympäristölle, FDI toteaa. Jos siis alkava kariesvaurio saadaan pysäytettyä eikä paikkausta tarvita, on todennäköisesti onnistuttu suojelemaan ympäristöä. FDI:n julkilausumassa on lueteltu kattavasti muitakin tapoja vähentää vastaanoton ympäristöhaittoja.
Suureksi onneksi on monta asiaa, joissa luonnon huomioiminen ja suunterveys loksahtavat yhteen. Sisäliikuntapuistoon asennettu juoma-allashana puusta nikkaroituine korokkeineen on tällainen: hanasta voi käydä hörppäämässä karies- ja eroosioriskin kannalta parasta mahdollista nestettä. Kaiken pituisten lasten ulottuvilla oleva vesipiste vähentää muovipullojen, -pillien ja -mukien menekkiä, niiden korkkien kulkeutumista luontoon ja muovisten etikettien päätymistä vesistöihin.
Vaikkei heti uskoisi, että kandin arviointimatriisin pitkästä listasta voisi puuttua jotain, ympäristöasiat on tuotu esille perustellusta, tieteellisestäkin syystä. Nuorten hammaslääkärien aatoksissa yksittäinenkin stikki nähdään osana isoa kokonaisuutta.
www.fdiworlddental.org/resources/policy-statements-and-resolutions/sustainability-in-dentistry
Anni Temonen
toimittaja / Nuori poraa