Visaisin hetki hammaslääkärinä on ollut tähän mennessä se, kun ei olekaan voinut olla potilaan käytettävissä. Virusten vietävänä, viluisena ja vallan voimattomana on voinut vain toivoa, että pääsee pian takaisin satulatuolilleen.
Hammaslääkärin sairastumista seuraa päämajassa työläs kaskadi. Mikään särkylääke ei lievitä huolta siitä, miten hoitajat selviävät potilaiden tavoittamisesta ja miten kollegat heille vieritettävistä päivystyspotilaista tai kiireellisistä jatkoajoista. Ainoa lääke tunnontuskiin onkin tarpeeksi onneton olo, joka vakuuttelee, että kotiin jääminen oli ainoa oikea päätös.
Valmistumisen jälkeen sain viettää puolitoista vuotta terveenä kuin pukki. Onnekasta alkua on seurannut kourallinen kuumeenkaltaisia, räkäisiä ja tulehtuneita vuorokausia. Ensimmäinen sairauspoissaolo oli katkera pala. En vielä osannut ihan sairastaa, ja paluu töihin koitti ainakin yhtä päivää liian aikaisin.
On tilillä myös lapsen takia kotiin jäämisiä ja yksi virheellinen tilannearvio. Aamuhämärässä eteisessä voipuneelta vaikuttanut, taatusti kiertävän kaatotaudin saanut jälkeläinen, jonka vuoksi potilaat peruttiin pikaisesti. Parin tunnin kuluttua ainoa toipilas huoneistossa oli nuutunut ja huonosti nesteytetty huonekuusi.
Sairastaminen on hieman helpompaa, jos tietää potilaiden saavan korvaavan ajan tämän vuosituhannen puolella.
Ajanvarauskirjalle voi ottaa tavaksi merkitä puskuripäiviä. Niistä on apua vain, jos päiviin suhtautuu kuin herkästi hajoavaan lasiin: ei pidä koskea, ennen kuin on pakko. Puskuripäivät lukitaan ennakkoon äkillisen poissaolon varalle. Jos sellaista ei tule, ajat vapautetaan aikaisintaan muutamia päiviä aiemmin varattaviksi.
Potilaan pärjäämiseen on helpompi luottaa, jos häntä on infottu hyvin. Potilaan on hyvä tietää, kauanko väliaikainen rakenne voi suussa olla, minkä siellä tulee ainakin pysyä muuttumattomana ja missä tilanteissa on otettava yhteyttä jo aiemmin. Guttaperkan ei tule olla syljen armoilla kruunutusta odotellessa, eikä proteesin painokohtaa hoideta minkäänlaisella siedätyshoidolla.
Suurimman työn tekevät hammashoitajat, jotka soittavat potilaille tai ottavat jo paikan päälle ehtineitä vastaan odotusaulassa. Vastassa on pettyneitä äänenpainoja ja monen vastaanoton vaikein rasti: sopivan uuden ajan löytäminen.
Tasan kymmenen vuotta sitten sain kirjoittaa Hammaslääkärilehteen ensimmäisen jutun nuorten hammaslääkärien ja opiskelijoiden elämästä. Juttuja ja haastatteluja valmistellessa on käynyt selväksi, kuinka muurahaispesämäisen kurinalaista alan opiskelu ja työelämä usein on. Hammaslääkärin työ vaatii tekijältään täyttä läsnäoloa. Asentoineen, asenteineen ja asiakkaineen normaalikin työpäivä on tiivistahtinen taidonnäyte. Jokaiselle tekee hyvää löytää ammatin ulkopuolelta jotain sellaista, missä tekemisen tapa on toiselta planeetalta.
Toivotan kaikille nuorille hammaslääkäreille ja opiskelijoille tervettä ja tuotteliasta uutta vuotta!