Ruotsinkielisellä rannikolla on hammaslääkäri, joka on opiskellut Ruotsissa ja on lasten ja pelkopotilaiden kanssa erittäin taitava. Hän kuuntelee potilasta aina seisaallaan, kädet nöyrästi ristissä, tuolin jalkopäässä, pää hieman kallellaan. Se on yksi parhaita tapoja ottaa kontakti ihmiseen.
Oulun seudulla hänen nuori kollegansa kirjaa puudutettuaan tarkasti sen, infiltroiko bukkaalisesti vai palatinaalisesti. Myöhemmin on helppoa pysyä tapahtumien tasalla, jos suulakeen sattuisi ilmestymään säikäyttävä sialometaplasia tai limakalvoille pienten aftojen jäynäävä jengi.
Pohjoisessa pikkukaupungissa jäi eläkkeelle potilaiden rakastama tk-hammaslääkäri, joka sai paljon aikaan, mutta josta ei koskaan paistanut kiire. Näin, kuinka hän jaloitteli potilasvaihdon ajan ja muisti hengittää kunnolla. Kerran matkin häntä – pitäisi joka päivä.
Olen tavannut heidät kaikki. Yhä silloin tällöin, kun asetun samalla tavalla potilaan eteen, nyökkäillen kämmenet ristissä, ajatukset ovat fuksivuonna tapaamassani hammaslääkärissä. Peilisolut pomppivat aivoissa niin vauhkosti, että melkein tunnen, kuinka samaistumisen kohde herää huoneessa eloon.
Potilastapaukset ja kollegan kohtaamiset jäävät mieleen ikiajoiksi. Silti vaikkapa Lancet vastaisi, ettei palstatilaa heru: potilastapaukset ovat näytön viisiportaisen asteikon jumboja. Siis suunnilleen sama juttu kuin telkänpoikanen, joka leimautuu mihin tahansa liikkuvaan kohteeseen. Epäilyttävää ja riskialtista! Hammaslääkärin pitäisi omistautua katsausartikkeleille, kohorteille ja Käypä hoidolle ja suhtautua skeptisesti yhden potilastuolin taikoihin.
Silti potilastapaukset ja kollegoiden näyttämät keinot pysyttelevät kurssisalkun voimakkaimpina maustemuistoina. Kun luentosalin edessä aloitetaan potilastapauksen esittely tai kun saat luvan seurata toisen hammaslääkärin työskentelyä läheltä, on mahdotonta olla nuupahtaneen välinpitämätön. Potilaskeissin esittäminen ja omien maneerien paljastaminen kollegalle vaativat rohkeutta. Seuraajan roolissakin voi poskille nousta reflektoinnin nostattama puna.
Helsingin yliopiston sisätautiopin professori ja Hyksin ylilääkäri Kimmo Kontula puolustaa potilastapauksia samasta syystä.
Kontula kolumnoi aiheesta viime elokuun Duodecim-lehdessä. Kokenut lääkäri-tutkija-opettaja ja Helsingin yliopiston osa-aikainen vararehtori arvostaa potilastapauksia toisestakin syystä: ne altistavat havaitsemaan ennakkoluulottomasti uutta.
– Vaikka yksittäiset potilastapaukset sijoittuvat näytön vahvuuden viisiportaisessa asteikossa viimeiseksi, Kimmo Kontula kirjoittaa,
– …niillä on ollut tärkeä merkitys uusien havaintojen ja hypoteesien synnyttäjinä. Hän antaa esimerkin: Aussigynekologi William G. McBride sai 1961 palstatilaa Lancetista ja esitti ajatuksen, että vastasyntyneiden epämuodostumat voisivat johtua talidomidista. Nykyään vastaavan äänen saaminen huippujulkaisun kautta on melko toivotonta, mutta se ei tarkoita, etteikö lääkäri oppisi yhä yksittäistapauksista. Niille on syntymässä aivan omia internetfoorumeita, ja Kontula toivoo meidän kaikkien löytävän niitä lukemaan.
Yksi tällainen foorumi, ja aivan fyysinen sellainen, on Messukeskus. 1961, kun William G. McBride kirjoitti Lancetiin talidomidista, perustettiin Apollonian koulutustoimikunta. Ja mitä tämä Hammaslääkäripäivien suunnittelusta vastaava toimikunta onkaan tarjoamassa? Runsaasti potilastapauksia! Torstaina, perjantaina ja lauantaina Pohto-salissa kuluneen purennan kuntoutuksesta; lauantaina yleisö voi seurata kuuden limakalvosairauksiin liittyvän tapauksen ratkaisemista Äyräpää-salissa ja osallistua keskusteluun tekstiviestiseinän kautta. Kollegaillat, potilastapaukset, Käypä hoito -suositusluennot ja posterit tukevat toisiaan.
– En muista ainuttakaan tapausta, jossa luentoa ryydittävä potilastapaus olisi tuntunut turhalta tai typerältä, Kontula kirjoittaa.
– Koko kliininen medisiinahan koostuu yksittäisistä potilaista, ja arvioimme jatkuvasti – tiedostaen tai tiedostamatta – omaa osaamistamme suhteessa kollegojemme tietoihin ja taitoihin.
Kurssisalkun voimakkaimpia maustemuistoja pystyy keräämään myös Nuorten hammaslääkärien yhdistyksen case-seminaareista. Meitä vastakuoriutuneita hammaslääkärinalkuja on todella ajateltu.