Vuonna 1983 alle 18-vuotias Battsetseg Tseveenjav oli valintatilanteessa.
– Edessä oli kaksi vaihtoehtoa: Havannan yliopiston hammaslääketieteen opinnot tai Mongolian lääketieteellisen yliopiston lääketieteen opinnot. Valitsin vaihtoehdon A. Unelma-ammatti ja kaukana oleva paikka kiehtoivat, Tseveenjav sanoo.
– Unelma-ammattini on ollut lapsesta saakka lääkäri tai hammaslääkäri, jotta voin auttaa ihmisiä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Tukea päätökseensä Tseveenjav sai vanhemmiltaan ja isoäidiltään. Hän lähti Kuubaan, ensin vuodeksi Camagüey-nimisen pikkukaupungin yliopistoon espanjan kieltä opiskelemaan.
– Kuuba on monietninen kansa, ja siellä oli paljon opiskelijoita Afrikasta, Aasiasta, Etelä-Amerikasta ja Karibialta. Kulttuurisekoitus ja -shokki! hän
kuvailee.
– Koti-ikävä oli valtava, mutta paluu ei koskaan tullut mieleeni. Olin todella motivoitunut opintoihini.
Kieliopintojen jälkeen Tseveenjav aloitti hammaslääketieteen opinnot Havannassa. Kuten Suomessa, kliiniset työt alkoivat kolmannella vuosikurssilla.
– Pääsin hoitamaan kuubalaisia potilaita ja tutustumaan terveydenhuoltojärjestelmään käytännössä. Mielestäni järjestelmä oli hyvin kehittynyt.
– Ennaltaehkäisevää hoitoa oli paljon resurssien puutteesta huolimatta. Sitä annettiin opetusklinikalla ja myös käymällä kodeissa hoitamassa kotona olevia lapsia ja iäkkäitä.
Kuuba on saanut paljon aikaan vähillä resursseilla.
– Terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia kansalle. Maa on saanut tunnustusta kyvystään kouluttaa erinomaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka voivat sitten mennä auttamaan muihin maihin.
Paluu Mongoliaan
Kun tuore hammaslääkäri palasi Mongoliaan vuonna 1989, kontrasti oli suuri. Hammaslääketieteen perusopetus oli teknisesti orientointunutta ja ennaltaehkäisevä hoito oli olematonta.
– Hoidon tarve oli suuri, ja ihmiset hakeutuivat hoitoon vasta, kun hammas oli päivystyskunnossa. Resursseista oli pulaa ja ne käytettiin lähes kaikki korjaavaan hoitoon.
Suun terveydenhuolto oli silloin kokonaan kunnallista.
– Lapsilla oli paljon hoidettavaa, eikä järjestelmällistä kutsukäytäntöä ollut. Myös hampaiden kiinnityskudoksien ja iensairauksien hoidon kehitys oli alkuvaiheessa.
Tseveenjav toimi hammaslääkärinä, kliinisenä opettajana ja lehtorina Mongoliassa yhdeksän vuotta, minä aikana myös hammashuollon taso kehittyi.
Maan avauduttua mongolialaiset saivat uusia mahdollisuuksia. Tseveenjav pääsi vuonna 1997 WHO:n rahoittamalle kahden kuukauden vierailujaksolle Helsingin yliopistoon.
Vierailun kohde valikoitui WHO:n päätöksellä.
– Hakemusta varten piti kirjoittaa oppimistavoite. Toivoin koulutusta ennaltaehkäisevästä hammashoidosta julkisella sektorilla.
Väitöskirjantekijä jäi sille tielleen
Helsingissä Tseveenjaville tarjoutui tilaisuus väitöskirjatyöhön. Hän palasikin Suomeen reilua vuotta myöhemmin aviomiehensä ja silloin 4- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa.
– Sopeuduimme hyvin, mutta alkuun ajattelimme olevamme täällä väliaikaisesti. Jossain vaiheessa harkitsimme paluuta Mongoliaan, mutta muutto vaikeutui, kun lapset olivat koulussa ja heidän maailmansa ja ystävänsä olivat täällä.
Suomen kieltä Tseveenjav piti vaikeana oppia, mutta puhuu sitä nyt varsin sujuvasti. Mongoliasta hän kaipaa eniten sosiaalista elämää ja sukulaisia.
– Mongoliassa ystävien ja sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä päivittäin. Nyt en ymmärrä, miten ehdimme joka päivä tavata.
– Suomi on hyvä maa asua! Luonto on lähellä, ilma on raikas, ja ruoka on puhdasta. Myös veljeni perhe muutti Suomeen työn perässä, joten pala perhettä on mukanani.
Täällä Tseveenjav on löytänyt rakkaan harrastuksen avantouinnista. Lisäksi hän harrastaa kahvakuulaa sekä pelaa viikoittain lentopalloa veljensä perheen sekä suomalaisystävien kanssa.
Tseveenjav suoritti Suomessa ensin Master of Oral Public Health -ohjelman. Väitöstyö ennaltaehkäisevästä hammashoidosta Mongoliassa valmistui vuonna 2004.
– Sain hyvät eväät opintojeni aikana. Minulla oli parhaat, maailmanluokan ohjaajat! Tseveenjav ylistää.
Kiinnostava työ koukutti
Pätevyyden itsenäiseen kliiniseen työhön Tseveenjav sai suoritettuaan Turun yliopistossa EU:n ulkopuolella koulutetuille hammaslääkäreille tarkoitetun koulutusohjelman. Työpaikka löytyi Helsingin kaupungilta.
Vallilan hammashoitolassa lähiesimies ja työkaverit ottivat hänet vastaan avoimin mielin.
– Arvostin kaikkien työn osuutta kokonaisuuden sujumiseen, ja he arvostivat minun työkokemustani.
Tiimityö hammashoitajien ja suuhygienistien kanssa tuntui Tseveenjavista erityisen hienolta, sillä Mongoliassa koulutettuja hammashoitajia ei ollut.
Monipuolinen työ kiinnitti perheen Suomeen entistä tiukemmin.
– Tarjolla on todella mielenkiintoisia töitä. Voi valita eri vaihtoehdoista, mitä haluaa tehdä. Voi tehdä perustöitä, suuntautua eri erikoisaloille, tehdä töitä päivystyksessä, toimia opettajana ja tehdä erilaisia toimistotöitä liittyen esimerkiksi ostopalveluihin.
– Opetustyössä pääasiallinen projektini on ollut outreach-opetuksen perustaminen ja kehittäminen Helsingin hammaslääketieteen perusopetuksessa vuodesta 2009, silloisen yliopiston hammasklinikan esimiehen johdolla.
– Tiimiopettajanakin olen toiminut. Siinä ihana puoli oli se, että tutustuu paremmin omaan ryhmään ja voi tarjota yksilöllistä tukea.
Tämän vuoden alusta opetusklinikka siirtyi HUS:lle. Tseveenjav käy nyt kahtena päivänä viikossa kandien kanssa Vallilan terveyskeskuksessa hoitamassa lapsipotilaita, joista on opetusklinikalla pulaa.
Kolmena päivänä viikossa Tseveenjav työskentelee tutkimusyhteistyöprojekteissa Oslon NIOM:ssa.
Yksi projekteista koskee laajoja maitohampaiden restauraatioita ja niiden jälkikäyntejä ja seurantaa sekä eroja materiaalien käytössä. Toisessa tutkitaan hypoplastisten molaarien hoitoon käytettyjä resursseja ja hoitokäyntejä sekä hoitoa koskevia suosituksia.
– Meillä on loistava tutkimusryhmä: toinen kollega Helsingistä ja kaksi norjalaista tutkijaa. Olen iloinen voidessani olla mukana projektissa ja osana tätä instituuttia, Tseveenjav sanoo.
Yhteydet säilyvät
Kuubassa Tseveenjav vieraili viimeksi vuonna 2002. Silloin hän vei kotiyliopistoonsa mukanaan viestin, että Suomeen olisi mahdollista tulla täydennyskoulutukseen tai tutkimusta tekemään.
– Jatkokirjeenvaihto ei kuitenkaan ole oikein toiminut. Ehkä vielä ei ole oikea ajankohta, hän arvelee.
Mongoliassa Tseveenjav kävi edellisen kerran vajaat kaksi vuotta sitten. Hän tapasi siellä myös vanhoja kollegojaan sekä oppilaitaan, joista oli tullut uusia
opettajia.
– Maa on kansainvälistynyt paljon. Hammaslääkärit käyvät systemaattisesti kouluttautumassa erityisesti Etelä-Koreassa ja Japanissa ja myös muissa kehittyneissä maissa, Tseveenjav sanoo.
– Olisi kiva saada mongolialaisia opiskelijoita myös Suomeen, mutta opiskelu Suomessa on tällä hetkellä vaikeaa, jos ei osaa suomen kieltä, hän harmittelee.
Battsetseg Tseveenjav
- syntymäaika ja -paikka: 10.1.1966 Umni-Gobi, Mongolia
- koulutus: HLL Havannan yliopisto 1989, Master of Oral Public Health Helsingin yliopisto 1999, HLT Helsingin yliopisto 2004, hammaslääkärikouluttajan erityispätevyys 2014.
- työ: terveyskeskushammaslääkäri, kliininen opettaja, tutkija
- koti ja perhe: Vantaalla, aviomies ja kaksi aikuista lasta
- Paras työväline: Tiedot ja taidot. Ilman niitä työtä ei voi tehdä.
- Paras potilas: Avoimella mielellä vastaanotolle tuleva potilas.
- Paras ruoka ja juoma: Meillä syödään lammasta niin arkena kuin juhlapäivinä. Paras juoma on luonnon lähdevesi.
- Paras asia Suomessa: Suomalaisten rehellisyys ja järjestelmällisyys sekä sauna, mutta ei vielä salmiakki. Monessa asiassa suomalaiset muistuttavat mongolialaisia. Ihmisluonto on kuitenkin sama!
- Paras paikka: Uusi paikka. Yritän matkustaa aina sinne, missä en ole käynyt aiemmin. Eri kulttuureihin tutustuminen on kiehtovaa!