Pirkko Karmakosken kyydissä Turusta Naantaliin kuulee liukuhihnalta kiinnostavia yksityiskohtia auton ikkunoista näkyvästä ympäristöstä. Naantalin pikatien varrelle jää muun muassa Meyerin telakka: Karmakoski tietää kertoa, että lasilattiaisella kopilla varustetun pukkinosturin korkeus on 105 metriä, joten sen alle mahtuisi vaikkapa Helsingin olympiastadionin torni.
Karmakoski tuntee niin yritykset, nähtävyydet kuin rakennusten historian. Ulkomuistista tipahtelee vuosilukuja satojen vuosien takaa, mutta kyllä hänen kuuluukin ne tietää. Eläkkeellä oleva hammaslääkäri on auktorisoitu matkaopas ja suorittanut myös matkailuoppaan ammattitutkinnon.
– Bongasin 1990-luvulla ilmoituksen Raision ja Naantalin opaskurssista. Ajattelin, että tähän pitää tarttua, jo opiskeluaikoina opasuraa pohtinut Karmakoski kertoo.
Myöhemmin hän on käynyt kurssit myös lounaisrannikon pienempien kuntien opastamiseen sekä Kustavin, Taivassalon ja Mynämäen seudulle. Myös Turusta Tukholmaan kulkeva historiallinen maantie, Suuri Postitie, kuuluu oppaan tietopankkiin.
Nykyisin Karmakoski opastaa lähinnä koko päivän mittaisilla kierroksilla, joita on tänä kesänä kertynyt kymmenkunta. Aiemmin hän saattoi tehdä tunnin tai kahden mittaisia esittelykierroksia esimerkiksi presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.
– Alkuvuosina tein myös englanniksi ja ruotsiksi opastuksia, mutta nykyisin vain suomeksi. Tykkään olla oppaana – olen kova puhumaan, joten haluan kertoa ihmisille asioista ja saada heidät innostumaan. Olen myös aina ollut kiinnostunut historiasta.
Ei aivan turkulainen
Karmakoski on asunut varhaisimpia lapsuusvuosiaan lukuun ottamatta koko ikänsä Varsinais-Suomessa.
Aivan turkulaiseksi hänestä ei ole. Toisin kuin puolisonsa, Karmakoski ei tullut maailmaan Heidekenin synnytyslaitoksella. Eikä hän ole myöskään asunut 50 vuotta Turussa, joka on toinen turkulaisuuden määritelmä.
Karmakoski kävi koulut ja yliopiston Turussa, mutta on asunut perheensä kanssa Raisiossa vuodesta 1976.
Kotikunnassaan hän pyöritti soolovastaanottoa aina vuoteen 2011 saakka.
– Oma vastaanotto vaatii rohkeutta, kun ei ole ketään kollegaa, jolta voisi kysyä. Minulla on ollut kuitenkin onni työskennellä aina hyvän hoitajan kanssa.
Kun eläkepäivät koittivat kuutisen vuotta sitten, ei pienelle asemalle löytynyt jatkajaa. Käsi-instrumentit menivät lahjoituksena Intiaan kollegan vieminä. Moni potilas oli aluksi epätoivoinen, mutta ahdistus hieman helpotti, kun Karmakoski osasi suositella kollegoitaan lähiseudulta. Hän muisti potilaitaan myös järjestämällä heille läksiäiset – munkkikahveille tuli yli sata vierasta.
Hammaslääkärin työ ei ollut lapsuuden unelma-ammatti. Oppikoulusta lähtien Karmakoski oli kielilinjalla, eikä opiskellut lukiossa lainkaan fysiikkaa ja kemiaa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän suuntasi Turun kauppakorkeakouluun opiskelemaan ekonomiksi, mutta kolmen lukuvuoden jälkeen ala ei tuntunut omalta.
Karmakosken lääkärinä työskentelevä aviomies oli löytynyt vierelle jo kouluvuosina. Hänen esimerkkinsä innosti etsimään uraa lääketieteellisten ammattien parista.
– Päivääkään en ole katunut alanvaihtoa. Työssä näkee heti kädenjäljen. Yleensä saat tehtyä hyvää aikaan ja ihmiset ovat tyytyväisiä.
Yksityisvastaanoton ansiosta Karmakoski pystyi yhdistämään sivutyönsä matkaoppaana päätyöhönsä. Päivä potilaiden parissa saattoi alkaa toisinaan muutamaa tuntia myöhemmin, jotta opas ehti vetää aamulla lyhyen opastuskierroksen.
Yhteistä hyvää Inner Wheelissä
Kun Karmakoski lähtee ulkomaille, käyttää hän usein paikallisia opaspalveluita hyödyksi. Hän jos kuka tietää, että opastetuilta retkiltä saa yleensä eri tavoin tietoa kuin itsekseen kiertelemällä.
Hammaslääkäri kierteli aikoinaan muun muassa FDI:n kongresseja, ja tutuksi on tullut myös Uusi-Seelanti. Sinnekin hänet vei harrastus, tai oikeastaan luottamustoimi.
Kymmenisen vuotta sitten Karmakoski oli yhtenä hallituksen jäsenenä kokoustamassa Inner Wheel -järjestön kansainvälisessä yleiskokouksessa Christchurchissa. Kansainväliseen naisten ystävyys- ja palvelujärjestöön kuuluu yli satatuhatta jäsentä yli sadasta maasta.
– Inner Wheelin kautta olen konkreettisesti tajunnut, että ihmiset ovat joka puolella maailmaa ihan samanlaisia. Samat asiat kiinnostavat ja pelottavat kaikkialla.
– Kun tulee katastrofi kuten tsunami, saamme avustuksen suoraan kohteeseen ilman välikäsiä. Inner Wheel on myös tarkkailijana mukana YK:n toiminnassa.
Luistelu-uralle nelikymppisenä
Karmakosken työ yhteisen hyvän eteen ei rajoitu Inner Wheeliin. Siitä yhtenä osoituksena on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä liikunnan ja urheilun ansiomerkki kullatuin ristein sekä
Suomen Taitoluisteluliiton kultainen ansiomerkki.
– Se on yksi suurimpia saavutuksia elämässäni, Karmakoski naurahtaa.
1970-luvun lopulla hammaslääkärin 6-vuotias tytär aloitti taitoluisteluharrastuksen Naantalin VG-62-seurassa. Raisiossa urheiltiin vielä silloin ulkojäillä.
Jäähalli oli kuitenkin juuri tulossa kaupunkiin, jolloin tunnettu luisteluaktiivi ja kansainvälinen taitoluistelutuomari Leena Kurri alkoi houkutella Karmakoskea perustamaan Raisioon oman
seuran.
– Niin me perustettiin vuonna 1984 RaiTa eli Raision Taitoluistelijat ry. Olin kymmenen vuotta puheenjohtajana, jona aikana seuran jäsenmäärä kasvoi 30:sta 200:een.
Myöhemmin hän oli mukana perustamassa myös Lounais-Suomen taitoluistelu ry:tä.
Siinä sivussa virisi oma luisteluharrastus. Karmakoskella oli luistimet jo pikkutyttönä ja jääkenttä lähellä. Valmennusta tai ohjausta hän alkoi kuitenkin saada vasta yli 40-vuotiaana.
Vuonna 1990 ensimmäisissä kansainvälisissä muodostelmaluistelukisoissa Helsingissä jäällä pyörähteli näytösohjelmanumerona aikuisryhmä Yhdysvalloista. Siitä syttyi ajatus perustaa aikuisten muodostelmaryhmä Raisioon, Rose Ladies.
Harrastelijaluistelijoista rakennettu ryhmä harjoitteli innolla viitisen vuotta huippuvalmentajan johdolla ja esiintyi myös näytöksissä. Raision naiset olivat pioneereja, myöhemmin aikuisten muodostelmaryhmiä on noussut Suomeen lukuisia.
Luisteluharrastus on jäänyt, mutta muistoksi on jäänyt ansiomerkin lisäksi kasa hienoja muistoja ja rakkaus lajiin.
– Taitoluistelu on edelleen sydämen asia. Kun Helsingissä oli MM-kisat viime keväänä, istuin katsomossa kuin tatti kaikki päivät.
Vinkit Varsinais-Suomeen
Paikallisoppaalta on tietysti kysyttävä parhaat tärpit lounaisrannikolle.
Yksittäisiä kohteita Karmakoski ei mielellään mainosta, sillä toinen saattaa pitää Vehmaan kivityömuseosta, toinen Taivassalon kotiseutumuseosta. Varmoja tärppejä ovat kuitenkin Kultaranta ja lapsille Muumimaailma.
Tutumpien kohteiden rinnalle Karmakoski nostaa Paraisille kuuluvan Seilin Turun saaristossa. Saaren historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin sinne perustettiin leprasairaala. Myöhemmin siitä tuli mielisairaala, ja nyt Seilissä sijaitsee Turun yliopistolle kuuluva Saaristomeren tutkimuslaitos.
Nyt Karmakoski on harkinnut, että matkaopastukset voisi vähitellen jättää vähemmälle. Vielä jonkin aikaa hänet on kuitenkin mahdollista nähdä oppaana. Mainospuhetta kotiseudulleen ei ole ainakaan hankala houkutella.
– Tällä seudulla on valtavasti historiaa, toinen toista mielenkiintoisempia tarinoita ja muun muassa kolmasosa maan keskiaikaisista kivikirkoista. Varsinais-Suomi on se alkuperäinen, varsinainen Suomi!
Pirkko Karmakoski
- syntymäaika ja -paikka: 19.5.1947, Hämeenlinna
- koulutus: HLL, Turun yliopisto 1975
- työ: yksityishammaslääkäri koko työuran ajan, lisäksi viisi vuotta Turun hammasklinikalla proteesiosaston assistenttina
- perhe: mies sekä tytär ja poika perheineen
- Paras työväline: Oma puhe. Puhumalla ja motivoimalla välttää monet turhat puudutukset.
- Paras potilas: Huonosuinen potilas, jonka onnistuu motivoimaan niin, että suu pysyy puhtaana vuodesta toiseen.
- Paras matkakohde: Espanjan koti
- Paras paikka: Oma koti