Kesän kynnyksellä julkistettiin upouusi hampaiden paikkausta käsittelevä Käypä hoito -suositus. Karieksen ja sen seuraamusten hoitoa varten on nyt kolme ajantasaista Käypä hoito -suositusta, jotka kattavat tilanteet alkavien kariesvaurioiden pysäyttämisestä reiäksi edenneiden vaurioiden paikkaushoitoon ja hammasytimen tulehdusten juurihoitoon (www.kaypahoito.fi). Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka ei pitäisi jättämän ketään neuvottomaksi.
Karieksen hoidon painopistettä on jo vuosien ajan pyritty siirtämään korjaavasta hoidosta tautiprosessin hallintaan niin, että varhaiset kariesvauriot saadaan pysähtymään ennen kuin poraan on tarvetta tarttua. Tältä osin on vielä tosi paljon tehtävää. Hampaan paikkaus on edelleen yleisin yksittäinen toimenpide suun terveydenhuollossa. Suomessa tehdään perusterveydenhuollossa ja yksityisellä sektorilla vuosittain yhteensä yli 3 miljoonaa hampaiden paikkaushoitotoimenpidettä. Hammaslääkärin työajasta 30–50 % kuluu hampaiden paikkaukseen.
Uudessa paikkaushoidon suosituksessa korostetaan aiheellisesti sitä, että karies ei parane paikkaamalla. Paikkaamalla saadaan toki estetyksi olemassa olevien reikien suureneminen ja korjatuksi reikien aiheuttamat toiminnalliset haitat, mutta uusien reikien syntyä paikkaushoito ei yksiksensä ehkäise. Reikiintymisen taltuttamiseen tarvitaan karieksen hallintaa, jonka kulmakivinä ovat hyvä suuhygienia ja terveelliset ruokatottumukset. Jos potilaalla on ollut voimakas taipumus hampaiden reikiintymiseen, tilanteen hallinnan alkuun pääsemiseen tarvitaan potilaan ja suunterveyden ammattihenkilön tiivistä yhteistyötä.
Hampaiden reikiintymisen torjunnassa pikkulapset ovat erityisasemassa. Erityisen huonossa tilanteessa maitohampaat voivat alkaa reikiintyä jo taaperoiässä. Taustalla ovat yleensä epäterveelliset ruokatottumukset, ennen muuta lapsentahtinen sokeristen juomien nauttiminen päivin ja öin. Seurauksena on kariesbakteerien varhainen kolonisoituminen hampaiden pinnoille, minkä todennäköisyys lisääntyy, jos lasta hoitavan kariesaktiivisen aikuisen sylkeä kulkeutuu toistuvasti lapsen suuhun. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun lapsen hoitaja pitää tapanaan puhdistaa maahan pudonneen tutin omassa suussaan.
Ei ole epätavallista, että varhain reikiä maitohampaisiinsa saaneen lapsen hampaiden harjaamisesta ei ole pidetty hyvää huolta, minkä vuoksi lapsi on myöskin jäänyt vaille fluorihammastahnan reikiintymistä vastaan antamaa suojaa. Nykyisin maitohampaiden varhainen reikiintyminen on keskimäärin melko vähäistä, mutta pienellä osalla pikkulapsia voi olla hyvinkin pahoin vaurioitunut maitohampaisto. Tarkkoja tietoja ongelman yleisyydestä ei ole, sillä Suomessa ei enää ylläpidetä valtakunnallisia tilastoja lasten ja nuorten hammastilanteesta ja sen kehityssuunnista.
Taaperoiässä hampaiden paikkaaminen voi olla vaikeaa, eikä varhainen paikkaushoito välttämättä ole omiaan hälventämään hammashoitoon mahdollisesti liittyviä pelkoja. Niitä vanhemmat ovat saattaneet siirtää lapselle jo ennen kuin tällä itsellään on ollut minkäänlaisia omia kokemuksia hammashoidosta. Hoitoon tulisi kuitenkin hakeutua heti, kun reikiä havaitaan, sillä maitohampaissa kariesvauriot etenevät huomattavasti nopeammin kuin pysyvässä hampaistossa. Mitä aikaisemmin hoitoon ryhdytään, sitä paremmat ovat mahdollisuudet toteuttaa hoito niin, että lapselle ei jää siitä epämiellyttäviä muistoja.
Hoitoon saatetaan kuitenkin hakeutua vasta pakon edessä. Maitohammaskarieksen nopeaa eteneminen voi olla monille yllätys. Ikäluokkakohtaisia hammastarkastuksia tehdään hammashoitoloissa aiempaa harvemmin, jolloin kimmoketta hoidon aloittamiseen ei välttämättä tule sitäkään kautta. Hammashoitopelko on yleinen syy viivyttelyyn hoitoon hakeutumisessa.
Jos asia tulee puheeksi neuvolassa, pelkäävän lapsen vanhemmille on hyvä kertoa, että hammashoitopelkoa osataan nykyisin hoitaa ja että tämä mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Hammashoidon viivästyessä ongelmat kasvavat ja niiden myötä myös kynnys hoitoon hakeutumiseen. Pahimmillaan tämä voi johtaa hoitamattomuuden kierteeseen, jollaista kukaan ei lapsellensa toivo.
Kirjoitus on julkaistu 21.9. ilmestyneessä Neuvola ja kouluterveys -lehdessä 3/2018.