Nuorelle Petri Hipille hammaslääkäriyden vaihtoehtoja olivat lääkärin tai biologin ammatit.
– Valitsin hammaslääkärin opinnot lääketieteen ohi, koska en halunnut valvoa öitä, hän sanoo.
Lääkärin ammatissa arvelutti myös valtava vastuu: Kestääkö pää, jos tekee lääkärinä virheen, joka voi olla potilaalle kohtalokas?
– Hammaslääkäriltäkin tämä onnistuu, sillä monisairaita ja useita lääkkeitä kayttäviä potilaita on paljon. Todennäköisyys on kuitenkin aika lailla pienempi, hän toteaa.
– Pelottavimpia asioita hammaslääkärin työssä on suusyövän diagnoosin viivästyminen.
Hippi valmistui Kuopion yliopistosta vuonna 1992 ja päätyi ensin kesäkandiksi ja sittemmin orientoivan vaiheen harjoitteluun kotiseudulleen, Savonlinnaan ja lähikuntiin. Ensimmäinen vakituinen virka löytyi Rovaniemen maalaiskunnasta.
– Valmistumiseni jälkeen oli huonoja aikoja ja samalla Kuopion tiedekuntaa laitettiin pakettiin. Ei ollut parodontologian assistentillekaan enää tarvetta, Hippi muistelee.
– En uskaltanut opintovelkaisena lähteä Helsinkiin tutkijaksi pätkätöihin, vaan lähdin mieluummin ”oikeisiin töihin”.
Tie johti muutaman mutkan kautta Ouluun, jossa Hippi pääsi erikoistumaan parodontologiaan.
– Erikoistumisala ei olisi voinut olla mitään muuta, hän sanoo.
– Minulla on ollut erinomaisen hyvä tuuri opettajien kanssa sekä Kuopiossa että Oulussa. Erityisesti parodontologian opettajat saivat oivaltamaan, että hommassa on jotain järkeä.
Työ on vienyt miestä ympäri Suomea, mutta viimeiset kymmenisen vuotta Hippi on asunut ja työskennellyt Tampereella.
Kiitetty luennoitsija
Kliinisen työnsä ohella Hippi tekee keikkoja luennoitsijana 10–12 tapahtumassa vuosittain. Ura alkoi vuoden 2005 paikkeilla suuhygienistien tilaisuudessa.
Paluumatkalla Hippi sai tekstiviestin: ”Tähti on syttynyt.” Hän kuitenkin arvioi, että viestissä oli mukana ”ei niin kovin syvälle haudattua” sarkasmia.
– En usko, että se oli kovin hyvä esitys, hän sanoo.
Hippi koki ensimmäisestä kerrasta lähtien hankalaksi muistiinpanoista puhumisen.
– Yksi vaikeimmista asioista on luennon oikea ajoittaminen ja rajaaminen. On epäkohteliasta viedä aikaa seuraavalta puhujalta, hän huomauttaa.
– Ilman muistiinpanoja esiintymiseen liittyy vaaran tunne ja odottelenkin, että jonakin päivänä tulee blackout, että en tiedä yhtään, mistä pitäisi puhua.
Puhujanpöntössä seisominen on puolestaan osoittautunut mahdottomaksi. Tästä Hippi sai taannoin palautettakin: Olisi mukavaa, jos luennoitsija pysyisi salin etuosassa. Tuolit kun eivät käänny.
Suurin osa palautteesta on kuitenkin myönteistä.
Hippi haluaa välittää yleisölle innostuksensa aiheeseen.
– Parodontologia ei ole luentoaiheena suosituin, mutta asia on mielenkiintoista. Tämä pitäisi pystyä välittämään kuulijoille vaikka hieman popularisoiden. On sääli, jos mielenkiinto tapetaan tylsällä esityksellä.
Hippi muistuttaa, että parodontaalisairaudet ovat ”meidän sisätauteja”, joilla on ilmeinen yhteys yleisterveyteen. Tiedon jakaminen tästä yhteydestä on hänelle sydämen asia.
– Tämänkaltaisten asioiden mietiskely tuo uutta ulottuvuutta omaankin ajatteluun ja vaihtelua kliiniseen työhön. Voisihan se olla jännittävää kokeilla, saisiko joitain ajatuksia etenemään inkarnaatioksi asti, Hippi pohtii.
– Oma viehätyksensä on myös aiheeseen liittyvällä tukimustyöllä, mutta ensisijaisesti olen kuitenkin kliinikko.
Tärkeä parodontaaliterveys
– Lähes kaikki uusi tutkimus osoittaa parodontiitin ja monien yleissairauksien välistä tilastollista yhteyttä, Hippi muistuttaa.
Tilastollinen yhteys ei toki tarkoita suoraa syy-seuraussuhdetta, eikä kausaliteettia voi eettisistä syistä osoittaakaan jättämällä osa potilaista vaille hoitoa. Epäsuoraa näyttöä on kuitenkin kosolti.
– CRP:n nousun tiedetään olevan markkeri sydäntapahtumien riskille. Jos ienhoidolla CRP saadaan laskemaan, niin samalla logiikalla meidän pitäisi uskoa, että sydäntapahtumien riski pienenee, vaikka juuri tätä ei muuttujana käytettykään, Hippi pohtii.
Suun ja koko elimistön terveyden välinen yhteys tulisi hänen mielestään pitää mielessä terveydenhuollon uudistuksissa.
– Suurilla kaupallisilla terveysalan toimijoilla olisi uusia mahdollisuuksia edistää yleismedisiinan ja suun terveyden yhteistoimintaa, hän sanoo.
– Jos parodontaalisairauksien hoidolla voitaisiin vähentää muuta hoidontarvetta, se olisi fiksua inhimillisesti, kansanterveydellisesti, kansantaloudellisesti ja uskoakseni liiketaloudellisestikin.
Asiaa tukee yhdysvaltalaisen vakuutusyhtiön tekemä tutkimus, jossa diabeteksen, aivoverenkierron häiriöiden, sepelvaltimotaudin ja raskauskomplikaatioiden hoidon kustannukset pienenivät merkittävästi parodontaalihoidon ansiosta.
– Biologiset ja terveydelliset tulokset saivat hintalapun.
Kaikki liittyy kaikkeen
– En ole tutkija, enkä keksi näitä juttuja itse, Hippi painottaa.
Hänen luentonsa linkittyvät tiiviisti tieteelliseen todistusaineistoon. Tarinan rinnalla kulkevat tieteellisissä sarjoissa julkaistujen tutkimusten otsikot.
– Ettei synny väärää mielikuvaa, että olen nämä asiat itse keksinyt. Kerään ja yhdistelen tutkijoiden tuottamaa tietoa ja koetan paketoida sitä meille kliinikoille helpommin pureksittavaan
muotoon.
Ideat syntyvät oman alan tutkimusta seuratessa ja palikoiden yhdistyessä toisiinsa. Tavoitteena on ehjä kokonaisuus, jossa olisi jopa hieman draaman kaarta.
Luentopäivä saattaa alkaa ympäristön, mikrobiomin ja ihmisolion välisten suhteiden hahmottelemisella.
– Voi mennä tovi, ennen kuin päästään suuhun, saati ientaskuun saakka.
Kliinikkona Hippi pyrkii puhumaan kliinisesti merkittävistä asioista, jotka kiinnostavat isoa yleisöä. Hän korostaa, että isossa kuvassa kaikki liittyy kaikkeen.
– Olemme menossa yksilöllisen lääketieteen suuntaan. Voisi arvella, että sekä diagnostiikkaan että hoitoon tulee uusia, hienosyisempiä keinoja. Hoitoon päästään yhä aikaisemmin ja yksilöllisemmin. Jos tämä kehityskulku jatkuu, uskon sen vaikuttavan työnkuvaamme.
Hippiä kiehtovat elinympäristön, ruokavalion ja elämäntapojen vaikutukset ihmisen mikrobiomin koostumukseen sekä se, kuinka nämä mikrobit vaikuttavat.
– Meissä on kymmenen kertaa enemmän bakteerisoluja kuin ihmissoluja ja satakertainen määrä bakteerien DNA:ta ihmis-DNA:han verrattuna, Hippi muistuttaa.
– Sillä täytyy olla merkitystä, keitä meillä on kyydissä.
Petri Hippi
- syntymäaika ja -paikka: Savonlinna 14.7.1966
- koulutus: HLL Kuopion yliopisto, EHL Oulun yliopisto
- työ: yksityishammaslääkäri
- koti ja perhe: avoliitossa, koti Tampereella
- Paras työväline: Suomen kieli. Käyttöliittymä on natiiville mutkaton – mahdollisuudet aikalailla rajattomat.
- Paras potilas: Oman elämänsä asiantuntija, osallistuu päätöksentekoon. Hammaslääkäri voi opastaa kohti päätöksiä tiettyyn rajaan asti ja summata eri vaihtoehtojen etuja ja toisaalta niiden rajoituksia tai haittoja.
- Paras ruoka ja juoma: Kaikki rakkaudella laitettu ja hyvä punaviini.
- Paras paikka: Oma sohva, joka sijaitsee kodin onamotopoeettisessa keskipisteessä; siellä äänentoisto on parhaimmillaan ja säilykemusiikkikin välittää tunne-elämyksiä.