Suomalaislasten harjausaktiivisuus kohenee, mutta poikien osalta tarvitaan vielä paljon työtä hyväksyttävälle tasolle pääsemiseen. Isän antamalla mallilla on iso merkitys sille, millaiset hampaidenharjaustottumukset poika omaksuu.
Tällä palstalla on vuosien varrella toistuvasti kannettu huolta siitä, että suomalaiset lapset ja nuoret harjaavat hampaitaan laiskemmin kuin ikätoverinsa Suomen kaltaisissa OECD-maissa. Monet pitävät riittämätöntä hampaiden harjausta pikkujuttuna esimerkiksi epäterveellisiin ruokatottumuksiin, liikunnan puutteeseen tai tupakkatuotteiden käyttöön verrattuna. Huono suuhygienia altistaa kuitenkin hampaat reikiintymiselle jo pienestä pitäen, ja lapsuudessa alkanut reikiintyminen voi jatkua pitkälle aikuisuuteen. Hammaslääkärien työajasta 30–50 % kuluu hampaiden paikkaamiseen ja paikkojen korjailuun, mikä käy kalliiksi yhteiskunnalle ja myös yksittäisille potilaille, viimeistään siinä vaiheessa, jolloin he eivät enää kuulu terveyskeskusten maksuttoman suun terveydenhuollon piiriin. Aikuisiällä pitkään jatkunut puutteellinen suuhygienia johtaa usein parodontiittiin, joka puolestaan altistaa vakaville kansantaudeille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille ja tyypin 2 diabetekselle. Eli pikkujutusta ei suinkaan ole kysymys.
Elintavat – niin hyvät kuin huonotkin – omaksutaan varhain lapsuudessa. Elinikäisen terveysperustan rakentumisen kannalta tärkeää, että lapsi tottuu pienestä pitäen siihen, että hampaat harjataan aamuin ja illoin. Taaperoikäisen lapsen hampaita harjataan sitä todennäköisemmin, mitä parempaa huolta vanhemmat pitävät omista hampaistaan. Jos molemmat vanhemmat harjaavat kahdesti päivässä, on todennäköistä, että myös pikkulapsen hampaiden harjauksesta pidetään huolta. Jos kumpikaan vanhemmista ei harjaa hampaitaan, on epätodennäköistä, että lapsenkaan hampaita harjataan suositusten mukaisesti. Harjaukseen tottumattomien lasten patisteleminen harjaamaan hampaitaan myöhemmällä iällä ei välttämättä johda hyvään tulokseen, jos vanhemmat itse laiminlyövät hampaiden puhdistamisen.
Parin viime vuosikymmenen ajan WHO:n monikansallinen koululaistutkimus on tarjonnut oivallisen mahdollisuuden seurata 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten hampaidenharjausaktiivisuuden kehitystä eri maissa. Sen puitteissa joka neljäs vuosi suoritettaviin kyselyihin sisältyy muiden asioiden ohella niiden tutkittujen prosenttiosuus, jotka ilmoittavat harjaavansa hampaansa vähintään kahdesti päivässä. Lukuvuotta 2017/2018 koskevat tuoreimmat tulokset julkaistiin toukokuussa 2020. Vertailussa oli tuolloin mukana 45 maata/aluetta.
Suomalaisista 11-vuotiaista tytöistä 72 %, 13-vuotiaista 79 % ja 15-vuotiaista 76 % ilmoitti harjaavansa hampaansa vähintään kahdesti päivässä lukuvuonna 2017/2018. Prosenttiosuudet olivat kaikissa ikäluokissa vertailtujen maiden/alueiden keskiarvoja suuremmat. Kärkipaikalla olleen Sveitsin lukemiin oli toki selvä ero (13–19 %-yksikköä). Hampaansa vähintään kahdesti päivässä harjaavien poikien osuus oli 11-vuotiailla 59 %, 13-vuotiailla 53 % ja 15-vuotiailla 50 %. Osuudet olivat pienemmät kuin vertailtujen maiden keskiarvot, mutta keskiarvojen alle ei jääty kovin paljon (2–5 %-yksikköä). Sitten vuosituhannen alun, hampaidenharjausaktiviteetti oli parantunut selvästi sekä tytöillä että pojilla, mutta varsinkaan poikien osalta sitä ei vielä sovi pitää hyväksyttävänä, jos haluamme hampaidenharjausaktiviteetissa vertautua Suomen kaltaisiin läntisiin maihin.
Elintapojen siirtyminen sukupolvelta toiselle muodostaa melkoisen haasteen harjausaktiivisuuden parantamiseen tähtäävälle terveysohjaukselle, joka pitää
aloittaa jo ennen lapsen syntymää. Jos vanhemmat hoidattavat hampaansa kuntoon ja harjaavat hampaansa aamuin illoin, pienenee riski heidän suussaan majailevien kariesbakteerien siirtymisestä syntyvän lapsen suuhun. Samalla kasvaa todennäköisyys sille, että vanhemmat ovat motivoituneita aloittamaan lapsen hampaiden puhdistamisen jo ensimmäisten maitohampaiden puhjetessa. Leikki-ikäisten poikalasten isiä tulisi rohkaista harjaamaan hampaitaan yhdessä poikiensa kanssa. Pojat oppisivat hyvän tavan ottamalla mallia isistään, ja samalla paranisi aikuisten miesten hampaidenharjausaktiivisuus, joka on keskimäärin huonolla tolalla. Äitiys- ja lastenneuvoloilla olisi erinomainen tilaisuus tähdentää hampaiden harjauksen tärkeyttä oikea-aikaisesti lasta odotettaessa ja lapsen ensimmäisinä elinvuosina.
Kirjoittaja on Oulun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, joka toimii Suomen Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijana.