Suun terveydenhuollon kokonaistuotos laski keskimäärin 10 prosenttia vuosina 2019–2022. COVID-19 teki merkittävän loven tuottavuuteen, eikä tilanne ole palautunut pandemiaa edeltävään aikaan.
Samantapaista trendiä on havaittu muissakin Pohjoismaissa, ja mahdollisia syitä on kattava lista: työvoimapula, osa-aikaisen työn lisääntyminen, henkilöstön vaihtuvuus, eläköitymiset, sairaspoissaolot, potilaista johtuvat syyt, tietojärjestelmiin kirjaamiseen käytettävä aika ja aktiivisen työajan väheneminen.
Nordic Healthcare Groupin (NHG) selvityksessä syitä lähdettiin etsimään kolmen tekijän kautta: työpäivien lukumäärän lasku, per päivä työajan pieneneminen ja toimenpiteiden määrän lasku työtuntien aikana. NHG:n senioriasiantuntija Lari Koukkula muistuttaa, että analyysiä tehtiin potilasrekisteriaineistolla (70 % julkisen puolen toimijoista), mikä antaa vastuksia vain osaan kysymyksistä.
Työpäivien lukumäärä vuodessa selitti kokonaistuotoksen laskusta kolme prosenttiyksikköä. Selvityksen mukaan nimenomaan hammaslääkärien työpäivät vähenivät, ei hoitohenkilökunnan. Kaikkiaan 64 % ammattilaisista teki vuonna 2022 vähemmän työpäiviä verrattuna vuoteen 2019. Etsittäessä osa-aikaisuuden syitä katseet kohdistuivat muun muassa työssäjaksamiseen. Hammaslääkäriliiton vuoden 2012 työmarkkinatutkimuksessa 22,4 % antoi työssäjaksamisen syyksi osa-aikaisuudelle. Vuonna 2023 jopa 36,4 % koki, ettei jaksaisi tehdä täyttä työviikkoa.
– Tämä on huolestuttava uutinen, sillä tiedetään, miten merkittävä tekijä työssäjaksaminen on tuottavuudelle. Tämä antaa kuvaa siitä, mitä taustalla voisi olla, Koukkula toteaa.
Kliininen työaika per päivä selitti myös kolme prosenttiyksikköä laskusta. Ammattilaisista 63 % teki vuonna 2022 vähemmän päiväkohtaisia kliinisiä työtunteja kuin oli tehnyt 2019. Yksi hypoteesi oli, että kliinisen työn osuus olisi vähentynyt ja ei-kliinisen lisääntynyt, mutta analyysin mukaan ei-kliinisen työn osuus oli säilynyt suunnilleen samana.
Tehtyjen toimenpiteiden määrän eli tuottavuuden lasku selitti neljä prosenttiyksikköä kokonaistuotoksen laskusta. Kaikkia mahdollisia syitä ei pystytty todentamaan tällä rekisteriaineistolla, mutta aineiston mukaan esimerkiksi osa-aikaisuus tai eläköitymiset eivät selittäneet tuottavuuden laskua. Se tiedetään, että paikkaaminen on vähentynyt, kirjaamisvaatimukset kasvaneet ja että potilaiden ikääntyessä tuotos
laskee.
Yksi tekijä, johon päästiin kiinni aineiston avulla, on ajanvarausdata. Käyntien kestot ovat pidentyneet keskimäärin noin 2 minuuttia, vaikka väestötutkimusten mukaan väestö on entistä terveempää. Isossa mittakaavassa minuuteilla on merkitystä. Koukkula peräänkuuluttaakin tarpeisiin perustuvia vastaanottoaikoja.
– Meillä on ajanvarauskirjassa rajallinen määrä aikavaihtoehtoja, vaikka potilaiden hoidontarpeet ovat hyvin moninaiset. Entäpä jos voisimme hoitaa potilasta juuri sen minuuttimäärän verran, kun hän tarvitsee?
Tuottavuuden lasku on monen tekijän summa, ja syiden jäljille on tärkeä päästä. Saamalla on muistettava, että tarkoitus ei ole tuottaa toimenpiteitä, vaan mahdollisimman paljon terveyttä.
– Niin kauan, kun emme tiedä, onko onnistuttu siirtymään terveyden tuottamiseen, meidän tulee olla huolissamme siitä, miksi toimenpiteitä tehdään vähemmän kuin aikaisemmin, sanoo Koukkula.