Uudessa lastenkirjassa maitohappobakteerin seikkailu GI-kanavassa alkaa suusta.
Leena Peltonen-Palotie, akateemikko ja geenitutkija, osasi viestiä tieteestä laajalle yleisölle. Saman taidon hallitsee hänen kaimansa, biotieteen dosentti Leena Valmu, jonka uusin lastenkirja saa hammaslääkärin värisemään innostuksesta: tässä kirjassa hammaspeikosta kerrotaan osana elämää ja taistelua tasapainosta.
Tarina sijoittuu ruoansulatuskanavaan. Maitohappobakteeri Probus varttuu mustikkajogurttipurkissa, josta lusikka heittää sen tytön sisuksiin. Vaihdos marketin hyllyltä hapellisiin olosuhteisiin on šokki. Toiveikas sankari surffaa mustikkalastulla pahaa aavistamatta suoraan hampaan pinnan plakkikerrokseen. Siellä rosoinen ääni puhuttelee häntä:
– Tämä elinkaikkeus on kokenut hiljattain antibioottikäsittelyn ja kaikki sen hyvät bakteerit ovat kuolleet, hyllyvässä etovuuden meressä kiikkuva Dent-Streptus Mutans paljastaa.
Probus kysyy, miksi sitten puhuttelija on vielä elossa.
– Minä en olekaan erityisen hyvä, syön plakkia ja saan aikaiseksi reikiä hampaisiin, pyöreä räkättäjä hymähtää.
– Ja olen antibioottiresistentti. Elän täällä ikuisesti ja syön herkkuja. Mitä nyt välillä tulee happosuihkuja niskaan aamupalan aikoihin.
Mutans-streptokokki jää nojailemaan hampaan pintaan, kun Probus jatkaa matkaansa kauhun väristykset soluseinässään; hampaat tuhoava häijyläinen on kertonut sille suolistossa odottavista Diffiksistä (Clostridium difficile), joita vastaan se tulee taistelemaan.
Onneksi Probus ei ole yksin. Mukana pyristelee pari hapanta ja sitkeää neitiä ja hintelä anaerobi Bifidus Lactis, jonka vointi paranee sitä mukaa, mitä syvemmälle GI-kanavassa päästään. Joukot kootaan umpisuolessa. Rintamakutsua odotellessaan bakteerit harjoittelevat toksiinien torjuntaa, happomiinojen käyttöä ja miekkailua piluksilla. Suolistossa pysyvästi esiintyvät arkkieliöt lentelevät sotatantereen yllä kuin ilmavoimien joukot.
Leena Valmun kirjoittama ja Lasse Rantasen kuvittama kirja lapsentajuistaa tämän päivän akuuteimman terveysuhan ja ihmiskehon ihmeellisen toiminnan.
Kirja on kakkososa sarjaan, jonka ykkösosassa (Filius ja elinkaikkeuden arvoitus) seikkaili pääosassa verisolu. Sarjan osia yhdistää hyvän puolella taisteleva solu, joka auttaa pelastamaan elinkaikkeuden (ihmisen).
Sarjan kolmas osa tulee ulos ensi keväänä, neljäs on story-board-vaiheessa. Kumpikaan tulevista kirjoista ei keskity suuhun, mutta kirjailija-kuvittaja-pariskunta on kiinnostunut kaikista ideoista sarjan jatkoa varten. Tähän mennessä biotieteen dosentti sanoo onnistuneensa pysymään itselleen tutuissa elimistön kuvauksissa.
– Probus tuli ulos vetäessäni Thermo Fisherillä mikrobiologiseen diagnostiikkaan keskittyvää tutkimusprojektia, verisolutarina syntyi ollessani Veripalvelun tuotekehitysjohdossa, Valmu kertoo.
Kirjoittamisen lahjan saanut tieteentekijä pitää ulkopuolista asiantuntija-apua korvaamattomana. Sitä tarvitaan myös, jos pari päätyy kirjoittamaan hampaista. Nuoret hammaslääkäritutkijat, tämä oli teille!
Lapselle ajatus siitä, että piimäpurkista juodaan bakteereja omiksi liittolaisiksi, on mullistava. Kehomme asuttaa muitakin, osa kulkee vain lävitse. Myös Probus Lactobacillus jatkaa kiertoaan. Jätevesilietteestä valmistettu nurmikkomulta levitetään koivun katveeseen. Lapset lähellä keinuvat ja nauravat – kuten sekin tyttö, joka parani.
Leena Valmu & Lasse Rantanen
PROBUS ja suuri suoliston taistelu
ISBN 978-952-7190-19-7
92 s., ilmestynyt 09/2016
Valmun esikoiskirja, Veera tiellä, oli Topelius-palkintoehdokkaana 2010.