Vitaalin pulpan hoidon tarkoituksena on säilyttää pulpan puolustustoiminnot sekä välttää juurihoito, joka voi olla teknisesti haastava eikä aina onnistu toivotusti. ESE (European Society of Endodontology) on julkaissut suosituksen liittyen vitaalin pulpan hoitoon hampaissa, joissa on syviä kariesvaurioita. Suositus on osittain yhteneväinen Pohjoismaissa käytössä olevien kansallisten suositusten kanssa.

Endodonttinen diagnostiikka keskittyy lähinnä pulpan ja periapikaalialueen infektioperäisten tulehdusten tunnistamiseen. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan hoitohistoriaan, aiempiin ja nykyisiin oireisiin, kliinisiin havaintoihin ja testeihin sekä röntgentutkimusten löydöksiin. Anamnestisten tekijöiden tai kliinisten löydösten ja pulpan todellisen tilan välisestä korrelaatiosta on kuitenkin vain vähän näyttöä, eikä endodontian alalla ole selkeää konsensusta diagnostisista kriteereistä.

Karieksen aiheuttamat komplikaatiot, hampaan voimakas kuluminen tai muu ulkoinen ärsytys voivat johtaa hammasytimen eli pulpan oireiseen tai oireettomaan inflammaatioon, jota seuraa pulpakudoksen osittainen tai etenevä hajoaminen ja kuolio. Sairaan pulpan asianmukaisella hoidolla pyritään säilyttämään hampaan vitaliteetti joko täydellisesti tai osittain, ja tällaista hoitoa voidaan siten pitää ”ehkäisevänä endodontiana”.

Nevoid basal cell carcinoma -oireyhtymä (NBCCS, Gorlinin syndrooma) on harvinainen, autosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus, jolla on korkea penetranssi ja vaihteleva ilmiasu.

Käyttämällä aMMP-8-tuolinvierustestiä voidaan mitata ja arvioida viidessä minuutissa aktiivinen kiinnityskudoskato ja sen etenemisen riski suoraan hoitotuolissa ei-invasiivisesti eli kajoamatta tutkimuksellisesti kudoksiin. Testi täydentää parodontiitin ja peri-implantiitin diagnostiikkaa, hoitotuloksen seurantaa sekä ylläpitohoitoa.

Tutkimuksessa suurin osa (61 %) Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina 2017–2019 ratkaistuista korvattavista protetiikan potilasvahingoista koski kiinteää hammaskantoista protetiikkaa. Kaikkiaan 46 % protetiikan potilasvahingoista katsottiin lääketieteellisesti perusteettomaksi.