Sievissä ja Vaasassa tutkittiin 15-vuotiaiden nuorten hampaiden erosiivisen kulumisen esiintyvyyttä, vakavuutta ja taustatekijöitä. Vähintään kohtalaista eroosiota (BEWE-summa 3 tai enemmän) esiintyi 56,8 %:lla tutkituista, vakava eroosio oli kuitenkin harvinaista (2,8 %).

Hampaan säilyttäminen juurihoidon avulla vaikuttaa positiivisesti potilaan suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun. Poikittaistutkimukset kuitenkin osoittavat, että juuritäytteiden tekninen laatu ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Tulevaisuudessa yhä useampi hammaslääkäri joutuu arvioimaan hoidettavan tapauksen vaikeusastetta ja päättämään, hoitaako hampaan itse vai lähettääkö potilaan erikoishammaslääkärille.

Kuten kaikessa lääketieteessä, myös endodontiassa ammatillisten arvioiden on perustuttava asiantunteviin arvioihin mahdollisten lopputulosten todennäköisyyksistä ja merkityksestä.

Juurihoidon onnistuminen riippuu vahvasti siitä, onko hoitotoimenpiteet tehty hyvin. Asianmukainen ja oikein sijoitettu kavum­avaus, joka on riittävän kokoinen ja mahdollistaa suoralinjaisen pääsyn juurikanaviin, on juurihoito­toimenpiteiden onnistumisen edellytys.

Hammaslääkärit tekevät usein juurihoitoja vaikeisiin ja haastaviin hampaisiin. Joskus hoitojen yhtey­dessä ilmenee komplikaatioita ja tapahtuu menettelyvirheitä tai hoitotapaturmia, vakavimmillaan potilasvahinkoja. Nämä vahingot ovat yleensä tiiviisti kytköksissä tapauksen vaikeusasteeseen. Juurihoidot ovatkin se hammashoitotoimenpide, joka yleisimmin johtaa potilasvahinkoihin liittyviin korvaus­vaateisiin.

Pulpaperäiset sairaudet ovat yleinen syy hakeutua päivystykselliseen hammashoitoon. Hyvä diagnostiikan ja erotusdiagnostiikan tuntemus on ratkaisevan tärkeää päätettäessä juurihoidon tarpeesta ja hoitolinjasta päivystystilanteessa. Potilaan kertomat esitiedot, huolellinen kliininen tutkimus ja tarvittavat radiologiset tutkimukset ovat tässä ensisijaisen tärkeitä.