Siitä on kahdeksan vuotta. Seisoin työelämän sovituskopissa ja olin istuttamassa ylleni julkista sektoria, niin kuin kandeilla on tapana tehdä. Se oli ensimmäinen, jota olin koskaan sovittanut, enkä sen jälkeen ole kokeillut muita vaihtoehtoja.

Kaukaiselta tuntuu tämän vuoden tammikuu, jolloin kävelin puolijuoksua Helsinki-Vantaan lentoaseman halki miettien, onko suulääkärikurssille osallistuminen riskin arvoista.

Olen jo pitkään suunnitellut tätä uskaltamatta ryhtyä toimeen: kolumnin kirjoittamista ruotsinkielellä.

Detta har jag inte vågat tidigare, men nu får det vara dags: att skriva en kolumn på det andra inhemska språk.