Tällä kerralla pohdittiin Lauri T:n tapausta, joka oli kaikkien aikojen ensimmäinen Arkipäivän etiikkaa -kysely vuonna 2001. Muuttuuko vastausjakauma 18 vuodessa?
Potilastapaus ja vastausjakauma
Alle 30-vuotias akateemisen koulutuksen saanut mies kertoi ystävälleen hammashoidostaan. Hänen ongelmansa koski hammaslääkärin tutkimuksessa havaittua karioitunutta viisaudenhammasta.
Hammaslääkäri oli esittänyt, että hammas voidaan joko paikata tai poistaa ja kysynyt potilaalta, mitä tehdään.
Potilas oli tiedustellut hammaslääkäriltään, kumpi hoito olisi hänen tapauksessaan parempi. Hammaslääkäri oli vastannut, ettei hänen käsityksensä mukaan poistoa ja paikkausta voi tässä tapauksessa laittaa paremmuusjärjestykseen. Hammaslääkäri oli myös vedonnut potilaan lakiin perustuvaan oikeuteen päättää itse hoidostaan.
Lauri T. koki, ettei hänen tietonsa ja asiantuntemuksensa riitä ratkaisun tekoon, vaan hoitavan hammaslääkärin tulisi perustella hänelle vaihtoehtoisten hoitomuotojen hyvät ja huonot puolet ratkaisun tekoa varten.
Toimiko hammaslääkäri oikein?
Arkipäivän etiikkaa -kyselyyn saatiin 102 vastausta. Näin vastaukset jakautuivat.
Eettisen valiokunnan kommentti
Vuosien varrella liiton jäsensivustolla on ollut vastattavana yhteensä 38 Arkipäivän etiikkaa -kyselyä. Tällä kerralla vastattavana oli uudestaan historian ensimmäinen kysely Lauri T:n tapaus vuodelta 2001. Lähes kahdenkymmenen vuoden aikaväli antoi mahdollisuuden päästä tarkastelemaan vastausjakauman muutoksia ajassa.
Vuonna 2001 tapausta lehdessä kommentoi terveydenhuollon etiikan dosentti, TT Martti Lindqvist, joka aiheellisesti totesi kommentissaan, että ”tuntuu yllättävältä, ettei lääkärillä ole mitään omaa kantaa”. Tämä on varmasti tunne, joka monella tänäkin päivänä ensimmäisenä nousee esiin tapauksesta.
Oliko todella niin, ettei toimenpiteitä voinut asettaa paremmuusjärjestykseen ja ennen kaikkea, miksei hammaslääkäri suositellut jompaakumpaa toimenpiteistä. Myös perustelut ja potilaan informointi jäivät kovin suppeaksi, jopa olemattomaksi.
Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista todetaan, että potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Lisäksi lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Potilaalla on siis oikeus päättää hoidostaan, mutta hammaslääkärillä on velvollisuus antaa tarpeeksi tietoa potilaalle hänen päätöksensä tueksi.
Vastausjakaumassa ei tapahtunut kovin merkittävää muutosta vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Suurin osa vastaajista oli molempina vuosina sitä mieltä, että hammaslääkäri toimi periaatteessa oikein, mutta potilaan olisi pitänyt saada lisää tietoa pystyäkseen päättämään hoidostaan.
Vaikka potilailla voidaan nykyään olettaa olevan jo melko paljon tietoa terveydestä ja sen ylläpitämisestä, sairauksista ja niiden hoidosta, on kuitenkin vaarallista luottaa tähän olettamukseen ja laiminlyödä velvollisuus potilaan informoinnista.
Kyselyyn vastanneiden vapaissa kommenteissa tätä tuotiinkin esiin, mutta ennen kaikkea useat vastaajat kommentoivat, että hammaslääkärin olisi pitänyt pystyä suosittelemaan tiettyä hoitovaihtoehtoa ja perustella suosituksensa.
Ehkä Lauri T:n hammaslääkäri halusi tässä tapauksessa pysyä neutraalina eikä ohjata potilaan päätöksentekoa suuntaan tai toiseen. On hyvä tiedostaa, etteivät hammaslääkärinkään antamat tiedot, suositukset, neuvot ja ohjeet ole arvoneutraaleja vaan perustuvat kyseisen hammaslääkärin ammattitaitoon ja -kokemukseen sekä elämänkokemukseen.
Hammaslääkärin on myös syytä kokemukseensa perustuen informoida potilasta eri hoitovaihtoehtojen ennusteesta. Jos teemme niin tai näin, miten voi käydä ja millä todennäköisyydellä? Potilasta informoitaessa tehdään aina arvoperusteisia päätöksiä siitä, mikä on senhetkisen tiedon mukainen paras hoitoratkaisu ja mitä tietoa potilaalle asiasta jaetaan.
Hammaslääkäri on kuitenkin alansa ammattilainen ja hänen tulee avata potilaalle hoitovaihtoehtojen hyödyt ja haitat. Hänen tulee myös ottaa huomioon potilaan toiveet ja tarpeet ja se, mikä on juuri tämän potilaan parhaaksi. Tämä vaatii hammaslääkäriltä paneutumista, keskustelemista ja potilaan arvomaailmaan tutustumista.
Hammaslääkärin eettisissä ohjeissa todetaan, että ”Hammaslääkärin on annettava potilaalle riittävästi tietoa olemassa olevista hoitovaihtoehdoista, niiden eduista ja haitoista. Potilas antaa suostumuksensa hoitoon näiden tietojen pohjalta. Hoitovaihtoehtojen esittämiseen kuuluu myös niiden kustannusten selvittäminen.”
Vain jos potilas ymmärtää nämä edellä mainitut seikat, voivat hammaslääkäri ja potilas yhteisymmärryksessä päätyä kyseisessä tilanteessa parhaaseen hoitosuunnitelmaan. Näin ollen voidaan myös saavuttaa mahdollisimman hyvä hoitotulos.
Sanni Aho
Eettisen valiokunnan pj.
Hammaslääkäriliiton jäsensivuilla www.hammaslaakariliitto.fi/fi/extranet on esitelty tähän mennessä 38 Arkipäivän etiikkaa -kyselyä, joita hammaslääkärit ovat voineet pohtia ja kommentoida. Kyselyjen yhteenvedot löytyvät jäsensivustolta kohdasta Työelämä ja edunvalvonta > Hammaslääkärin etiikka.
Ota kantaa jäsensivustolla uuteen Arkipäivän etiikkaa -kyselyyn Muistisairas vastaanotolla. Hammaslääkäriliiton sivuilta löytyy myös muuta etiikkatietoa.