Viime vuosina verkossa on virinnyt valtavasti keskustelua ravitsemukseen ja terveyteen liittyen. Vanhoja totuuksia on haastettu uusilla ruokavalioilla, tuotteilla ja ideoilla.
Oman lusikkansa soppaan on työntänyt helsinkiläinen hammaslääketieteen opiskelija Vladimir Heiskanen, joka perusti Valtsun terveysblogin tuomaan perusteltuja argumentteja ja analyyttista otetta terveysaiheisiin.
Heiskanen alkoi tutustua internetin blogeihin ja keskustelupalstoihin lukion kakkosluokkalaisena. Ensin hän kiinnostui karppauksesta, jonka luvattiin parantavan vireystilaa ja vähentävän unen tarvetta.
Heiskanen harrasti lukiolaisena ahkerasti musiikkia – harjoitteli, opiskeli laulutekniikkaa ja tutki musiikkikappaleiden teoriaa. Hän ajatteli, että karppaus voisi antaa lisää energiaa myös harrastukselle, joten päätti ottaa siitä tarkempaa selkoa.
Tutkimusretki verkon ravitsemuskeskusteluihin vei hänet syvälle terveysaiheisten artikkelien maailmaan. Jo lukiossa hän teki karppauksesta tutkielman, jossa oli 60 lähdeviitettä.
Vuonna 2010 syntyi oma blogi, jonka kiiteltyjä tekstejä on luettu mahdollisesti jopa miljoona kertaa.
Perusteellista bloggausta
Ennen bloginsa perustamista Heiskanen seurasi laajasti terveysaiheista kirjoittelua verkossa sekä suomeksi että englanniksi. Hän koki, että keskustelu oli turhan usein heikkolaatuista ja provosoivaa. Monien argumentit olivat huteralla pohjalla.
– Varsinkaan Suomessa ei vielä oltu ihan ajan tasalla. Ensimmäinen blogini kokosi linkkejä muihin blogeihin, mutta aika pian alkoi tulla ideoita myös omiin aiheisiin.
Alkuvaiheessa Valtsun terveysblogin aiheet kumpusivat nuorukaisen omasta hyvinvoinnista. Esimerkiksi karppaus toimi Heiskasen kohdalla hetken: se virkisti mieltä ja vähensi näläntunnetta. Puolessa vuodessa alkoi kuitenkin ilmetä burn out -oireita. Uudeksi tutkimusaiheeksi tuli sitä kautta stressinhallinta.
– Lukiossa valvoin liian myöhään ja nukuin liian vähän, joten aloin seuraavaksi tutkia vuorokausirytmiä, unta ja terveyttä.
Melko nopeasti tieteellinen ymmärrys kasvoi, ideoita kumpusi yhä lisää, ja aihepiiri laajeni. Nyt Heiskasta kiinnostavat esimerkiksi sairauksien mekanismit, aminohappojen terveysvaikutukset ja eri hoitomuodot.
Blogitekstejä syntyy vuodessa muutama, Facebookissa hän kommentoi napakasti ja useammin.
Jokaiseen aiheeseen Heiskanen perehtyy todella huolellisesti. Kun hän tutki, voisivatko kilpirauhashormonit suojata sydäntaudeilta, kaiveli hän yhtä blogitekstiä varten kirjastosta vuosikymmeniä vanhoja artikkeleita ja merkitsi julkaisuun noin 300 lähdettä.
Hänen suosituin kirjoituksensa perkaa erikoislääkäri Antti Heikkilän kirjoissa ja kirjoituksissa olleita asiavirheitä. Tekstin mukana on noin 200 kohdan lista asiavirheistä korjauksineen.
Kirjoitusta on luettu noin 130 000 kertaa. Se on enemmän kuin kaikkia Hammaslääkärilehden julkaisemia artikkeleita on luettu verkossa yhteensä vuoden aikana. Julkaisu on kerännyt kiitosta useilta asiantuntijoilta.
Heiskanen haluaa blogillaan sekä herättää keskustelua että tarjota uusia näkökulmia.
Vaikka keskustelun taso internetissä on edelleen vaihtelevaa ja provosointi yleistä, on viime vuosina noussut esiin myös muita laadukkaita blogeja. Heiskanen antaa tunnustusta muista kirjoittajista muun muassa Pauli Ohukaiselle (Tervettä skeptisyyttä), Reijo Laatikaiselle (Pronutritionist) ja Juha Hulmille (Lihastohtori).
Heiskanen vinkkaa, että laadukkaita ja luotettavia terveysblogeja voi etsiä muun muassa lääketieteen professori Juhani Knuutin hallinnoimasta Antidootti-portaalista, johon on koottu noin 20 kirjoittajan blogit. Niistä yksi on Valtsun terveysblogi.
Punavalo kiinnostaa
Viimeisen parin vuoden ajan Heiskanen on ollut erityisen kiinnostunut punavalosta ja lähi-infrapunasta hoitomuotona ja tutkimuskohteena.
Punainen valo läpäisee kudoksia, joten sitä voidaan ohjata suoraan esimerkiksi sairastuneeseen kudokseen.
Hoitomuoto on sen verran tuore, ettei sitä ole juuri tutkittu Suomessa, mutta Heiskasen mukaan maailmalla erityisesti eläinkokeissa on jo saatu hyviä tuloksia esimerkiksi Parkinsonin taudin hoitoon.
Heiskanen on julkaissut yhdessä THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen kanssa Erikoislääkäri-lehdessä (2/2016) katsauksen Punainen valo ja lähi-infrapuna sairaustilojen hoidossa. Heiskasen teksti sai muun muassa erään Harvardin apulaisprofessorin pyytämään häntä kirjoittamaan aiheesta katsauksen.
Heiskanen on tehnyt ison palveluksen punavaloon liittyen myös muille alasta kiinnostuneille. Hän on listannut kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset, noin 2 500 artikkelia, yhteen excel-tiedostoon, joka on avoimesti luettavissa. Niistä noin viidesosa liittyy hammaslääketieteeseen.
Punavaloa on tutkittu hoitona muun muassa hampaan poiston komplikaatioissa, parodontiitin hoidon lisänä ja oikomishoidon yhteydessä.
– Tulokset ovat olleet aika ristiriitaisia. Suun mukosiitin hoidossa punavalolla on kuitenkin ollut jo lupaavia tuloksia. Siitä on myös eniten tutkimuksia ja artikkeleita jopa meta-analyysin tasolla.
Myös ensi kesä kuluu saman aiheen parissa. Heiskanen sai apurahan Biomedicum Helsinki -säätiöltä ja tutkii kesän, mitä vaikutuksia punavalolla on sukkulamatojen energia-aineenvaihduntaan.
Spontaanisti hampaalle
Matematiikkalukion käynyt Heiskanen päätyi ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukemaan kemiaa muutamaksi vuodeksi. Kemian opintoja tärkeämpää oli pääsy yliopiston tietokantoihin, joiden parissa kului enemmän aikaa kuin luennoilla.
Vaihto hammaslääketieteen opintoihin oli Heiskasen mukaan spontaani ratkaisu.
– Äitini on ollut hammashoitaja, ja minulla on alasta positiivinen yleiskäsitys. Myös se kiinnosti, että tällä alalla saan lukea ihmisfysiologian perusopinnot.
– Toisen vuoden aikana vaihto lääketieteelliseen oli vahvasti mielessä, mutta klinikkaopinnot nappasivat minut hyvin mukaansa, enkä ole enää miettinyt lääkistä.
Vaikka opiskelijan pohja on vahva jo nyt tiedemaailmaan, haluaa hän työuralta muutakin kuin tiedettä.
– Minua kiinnostaa myös hammaslääkärin perustyö. En halua uppoutua liikaa tiedenörtteilyyn.
Sen verran etua tieteen tuntemuksesta on jo ollut, että syventävät opinnot hän teki alta pois jo toisena vuonna, parhaalla mahdollisella arvosanalla.
Musiikki vastapainona koululle ja tieteelle
Heiskasen arkipäivät kuluvat klinikkaopintojen alettua tiiviisti Ruskeasuolla hammaslääketieteen opintojen parissa.
Päivän päätteeksi tie vie usein Kamppiin Hämäläis-Osakunnan kirjastoon. Heiskanen seuraa tutkimusartikkeleita muun muassa verkkosyötteiden avulla. Yli sadan hakusanan listalta kopsahtaa maileja tiuhaan tahtiin.
Arkisin Heiskanen tutustuu uusiin tutkimuksiin noin tunnin ajan, viikonloppuisin ja lomilla useampia tunteja päivässä.
Pelkkä kirjastossa viihtyvä tieteilijä Heiskanen ei kuitenkaan ole.
– Jos lukee paljon tiedettä, se on helposti pois liikunnasta, joka on tärkeää. Olen aloitellut punttista ja yritän tehdä jotain liikuntaa päivittäin.
Heiskanen on soittanut pitkään pianoa, käynyt 10 vuotta laulutunneilla ja hallitsee instrumenteista myös kitaran. Esiintymisiä on takana yli sata: hän on ollut mukana muun muassa operetissa sekä oopperakuorossa, laulanut häissä ja synttärijuhlilla. Kotibileissä hän esittää mielellään leikkimielisiä potpureita ystävänsä kanssa.
– Lukioaikana myös sävelsin, ja joskus olimme kaverin kanssa katumuusikoinakin.
Neljävuotiaana Pietarista Suomeen muuttanut Heiskanen on sen verran ehtiväinen kaveri, että hänen nimensä tulee varmaan vastaan vielä muuallakin kuin tässä jutussa.
Vladimir Heiskanen
- syntymäaika ja -paikka: 21.7.1991, Pietari
- koulutus: YO Helsingin matematiikkalukio
- opiskelu: kolmas vuosi hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa
- koti ja perhe: oma koti Helsingissä, perhe Klaukkalassa
- Paras työväline: Puudutuspiikki
- Paras elokuva: Kikin lähettipalvelu
- Paras kirja: Don’t Sleep, There are Snakes: Life and Language in the Amazonian Jungle
- Paras ruoka: Pelmenit tattarisuurimoilla ja maito
- Paras paikka: Sellainen, jossa on tiiviit saumat