Yhteydenotot hyvinvointialueilla työskenteleviltä hammaslääkäreitä ovat lisääntyneet syyskauden käynnistyessä. Olen iloinen siitä, että Hammaslääkäriliitto koetaan helposti lähestyttävänä ja luotettavana tahona, jolta apua pyydetään tarvittaessa. Viime viikkoina kannanottopyyntöjä on tullut esimerkiksi täydennyskoulutukseen pääsemättömyydestä ja hankalista potilastietojärjestelmistä. Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on erittäin tiukka, ja tehdyt säästöpäätökset heijastuvat väistämättä hammaslääkärien työhön.
Terveydenhuollon ja työelämän laadun puolesta olemme Hammaslääkäriliitossa laatineet yhdessä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Lääkäriliiton kanssa kaksi erillistä kannanottoa Lääkärisopimuksen liitteeksi.
Ensimmäinen liite ”Hoidon jatkuvuuden turvaaminen hyvinvointialueilla välttämätöntä” on päivitetty keväällä voimaan tulleeseen Lääkärisopimukseen. Kannanotto käsittelee hoidon järjestelyihin liittyvien tekijöiden lisäksi myös työhyvinvointia ja työn organisointia. Kehotamme kannanotossa huolehtimaan henkilöstön jaksamisesta ja hallitsemaan kuormitustekijöitä listaten asioita, jotka tulisi työpaikoilla varmistaa.
Yhteisen kannanoton lisäksi sopimuskauden ajaksi on perustettu työryhmä, joka mm. arvioi, onko Lääkärisopimuksen määräyksiä tarpeen uudistaa omahammaslääkäri- ja omalääkärimallien tueksi. Hyvinvointialueilla tehdään hyvää kehittämistyötä hoidon jatkuvuuden parantamiseksi – esimerkkinä tässä Hammaslääkärilehdessä kerrotaan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen omatiimimallin valmistelusta ja käyttöönotosta. Hammaslääkäriliitossa haluamme yhdessä Lääkäriliiton ja KT:n kanssa olla osaltamme tämän kehittämistyön tukena.
Toinen liite ”Täydennyskoulutus tukee hoidon laatua ja potilasturvallisuutta” on uusi. Liittoon tulleiden yhteydenottojen perusteella tämäkin suositus on hyvin tarpeellinen, sillä hammaslääkärit, ja viime aikoina etenkin erikoishammaslääkärit, kertovat, että täydennyskoulutukseen pääsy on monilla hyvinvointialueilla vaikeutunut aiemmasta. Suunta on väärä ja suorien vaikutusten lisäksi väistämättä vaikuttaa myös työnantajasta kertovaan mielikuvaan sekä työpaikan veto- ja pitovoimaan. Keskusteluissa on lisäksi noussut esiin, millaiset edellytykset työpaikalla on toimia erikoistumiskoulutuspaikkana, jos ohjaajina toimivat erikoishammaslääkärit eivät saa riittävästi täydennyskoulutusta oman osaamisensa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Luonteeltaan liitteet ovat varsinaisiin Lääkärisopimuksen määräyksiin verrattuna suosituksia, mutta koska ne ovat osapuolten yhteisiä, näen ne vahvoina kannanottoina terveydenhuollon ja työelämän laadun puolesta.
Nora Savanheimo
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja