Nuorten hammaslääkärien työhyvinvointiin tarvitaan monipuolisia keinoja. Suurimpia kuormituksen aiheita on nuorten lääkärien kokema ristiriita hoidon tarpeen ja puuttuvien resurssien välillä. Mutta tiedetäänkö, mitä toimenpiteitä tulisi herkimmin tehdä ja kenelle? Entä täyttyykö ajanvarauskirja hoidon tarpeen ja vaikuttavuuden mukaan? Tähän pyrkii kliininen rekisteritutkimus.
Kliininen rekisteritutkimus on tieteellistä, kvantitatiivista tutkimusta, joka tutkii jo olemassa olevaa dataa. Sitä löytyy muun muassa sairaanhoitopiirien potilastietojärjestelmistä ja Kelan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen rekistereistä. Rekistereihin on tallennettu tietoa vaikkapa siitä, mitä hampaita paikataan eniten, mitä lääkkeitä eri ikäisille potilaille määrätään ja minkä ikäiset suomalaiset saavat sydäninfarkteja.
Tutkimus voidaan tehdä eri rekisterien tietoja yhdistämällä, mikä onnistuu Suomessa muuhun maailmaan verrattuna erityisen hyvin henkilötunnuksen ansiosta. Tietojen yhdistäjä, esimerkiksi THL, luo henkilötiedoille tutkimuskohtaisen tunnistenumeron, joka korvaa henkilötunnuksen. Kun tiedot on saatu yhdistettyä, henkilötunnusta ei tarvita ja se poistetaan. Tarvittaessa rekisteritietoja voidaan vielä karkeistaa, jotta tutkittavia ei voi tunnistaa edes epäsuorasti.
Koska rekisterien data syntyy potilastyön sivutuotteena eikä tutkimusasetelman määräämänä, se ei aina vastaa tutkijan kysymyksiin.
– On muistettava rekisteritutkimuksen rajoitteet; täytyy ymmärtää, mitä dataa rekisteristä on mahdollista saada irti, taustoittaa professori, EHL, erikoislääkäri Hanna Thorén.
Thorén on tutkinut rekisterien avulla erityisesti kasvoluiden murtumia. Hän uskoo, että tutkimusmuodon rajoitteista huolimatta rekisteridataa erityisesti perusterveydenhuollon potilaista voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Se auttaisi myös nuoria hammaslääkäreitä ruuhkautuneissa hammashoitoloissa.
Lasten ja vanhusten kasvomurtumaprofiili selvisi kliinisellä rekisteritutkimuksella
Thorén on siis tehnyt rekisteritutkimusta ennen kaikkea traumatologian alalla. Hanna Thorénin tutkimusryhmä on selvittänyt muun muassa eri ikäisten potilaiden kasvomurtumien erityispiirteitä.
– Rekisteritutkimustemme avulla on havaittu, että lasten ja geriatristen potilaiden murtumaprofiili on vallan erilainen kuin nuorten aikuisten, Thorén kertoo.
Kasvovammoja päivystävälle traumatologille tämä on tärkeä tieto. Murtumaprofiilien selvittämisen lisäksi Thorén on tehnyt tutkimusta murtumien hoitoon liittyvistä tuloksista ja komplikaatioista, jotta selviäisi, mitkä tekijät johtavat huonompaan hoitoennusteeseen.
Hammaslääkäreitä hyödyttäisi varmasti erilaisia hoitokäytäntöjä selvittävä rekisteritutkimus:
– Miten jotakin asiaa on [hammaslääkärien toimesta] hoidettu ja miten hoitokäytäntö vastaa olemassa olevia suosituksia ja aiempien tieteellisten tutkimusten tuloksia, Thorén avaa.
– Tällainen tutkimus voisi johtaa siihen, että hoitokäytäntöjä muutetaan järkevämpään suuntaan.
Rekisteritutkimus saattaa sopia myös hoidon vaikuttavuuden tutkimiseen: kuinka hyvin tietty hoito onnistuu, epäonnistuu tai aiheuttaa komplikaatioita. Aina rekisteri ei kuitenkaan toimi tutkimuksessa; hiihtolomalaisen hammastapaturmaan liittyvä päivystyskäynti Sodankylän hammashoitolassa jättää jälkeensä aukkoisen datan niin Helsingin oman yksityisvastaanoton kuin Lapinkin rekisteriin.
Huolellinen kirjaaminen auttaa tutkijaa
Kliinistä vastaanottotyötä tekevä hammaslääkäri voi vaikuttaa siihen, millaisia työtä helpottavia tutkimustuloksia hän pääsee myöhemmin hyödyntämään. Esimerkiksi tupakoinnin vaikutus hampaan poistokuopan paranemiseen voi selvitä rekisteritutkimuksella vain, jos tupakointi on mainittu anamneesissa.
Hanna Thorén havainnollistaa:
– Jos vaikka terveyskeskuksen potilasasiakirjoista haluttaisiin selvittää, miten paljon ja minkä takia viisaudenhammasleikkausten jälkeen tulee infektioita, tupakointi ja vaikkapa alkoholin käyttö olisivat tärkeitä tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja.
Näitä seikkoja ei kuitenkaan yleensä rekisteröidä – eli kirjata – kattavasti. Lisäksi potilaita ei ehkä kutsuta kattavasti jälkikontrolleihin, tai potilas käy monen eri rekisterinpitäjän vastaanotolla hakemassa apua samaan vaivaan.
Helpotusta nuorten lääkärien työpaineeseen
Voisiko nuori hammaslääkäri itse ehdottaa tutkimusaiheita, joita potilastyön tuoksinassa tulee mieleen? Siitäkin huolimatta, ettei itse tee tutkimusta?
– Kliinisen tutkimuksen aiheet nousevat esille nimenomaan kliinikoilta! Hanna Thorén kannustaa.
– Kun töitä tehdään ruohonjuuritasolla, havaitaan myös ongelmia, joihin halutaan vastauksia.
Kliininen rekisteritutkimus voi olla siis paitsi tietoa, myös työkalu. Tutkimustieto voisi helpottaa potilaiden kiireellisyyden arviointia ja sitä, ketkä hoitoa ja resursseja tarvitsevat eniten. Ruuhkautuneissa terveyskeskuksissa tälle tiedolle saattaisi olla tilausta. Hanna Thorén:
– Kun selvitetään potilasaineiston piirteitä, muun muassa jonkin tietyn hoitotoimenpiteen tai hoitoon hakeutumisen suhteen, voidaan saada tilastoa siitä, mikä potilasryhmä ”kuormittaa” eniten ja millä tavalla. Tämän tiedon perusteella resurssien käyttöä voidaan edelleen suunnitella tarkoituksenmukaisemmaksi.
Nuorten hammaslääkärien kannattaakin ehdottaa aktiivisesti tutkimusaiheita, joita potilastyö herättää miettimään. Vaivannäkö voidaan palkita tulevien työvuosien varrella
Näin edistät kliinistä rekisteritutkimusta:
- Kirjaa huolellisesti ja tarkasti potilasasiakirjoihin.
- Kirjaa yleisanamneesi, potilaan tupakointi ja alkoholin käyttö. Kirjaa ongelmaan liittyvä anamneesi, kliiniset löydökset ja muut löydökset, kuten PAD-vastaukset ja kuvantamislöydökset.
- Kirjaa niin positiiviset kuin negatiivisetkin löydökset (turvotus/ei turvotusta, kivulias/kivuton).
- Varmista, että potilas tietää, mihin hän voi ottaa yhteyttä komplikaatioiden sattuessa, jotta potilas ei ”poukkoile” eri hoitopaikkojen välillä.
- Ilmoita lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle erityisesti vakavat tai odottamattomat lääkkeiden käyttöön liittyvät haittavaikutukset.
- Hammasimplanttirekisteriä ei kerätä enää erikseen, vaan THL pyrkii keräämään tiedot Kannasta.
- Teemmekö oikeita asioita oikeille potilaille? Tuo rohkeasti esille aiheita, joita kannattaisi tutkia!