Vuoden 2006 keväällä matkailusta pitävälle Hanna Koskelalle tarjoutui mahdollisuus, jonka vain harva saa. Tuttava lääkäri pyysi mukaan Pohjois-Korean suun terveydenhuoltoa tukevaan projektiin. Seuraavien kahdeksan vuoden aikana Koskela kävi maassa 12 kertaa.
Ensimmäinen reissu oli evaluaatiomatka, jonka aikana esiteltiin Fidan kehitysyhteistyönä toteutettavaa lasten suunterveyden edistämisprojektia pohjoiskorealaisille.
– Ensimmäisellä kerralla meno maahan jännitti, ja omat makkaratkin olivat mukana. Epävarmuus ruuan vähyydestä osoittautui turhaksi, ruokaa oli ainakin meille ulkomaalaisille riittävästi tarjolla.
Jo lennolla Pekingistä Pjongjangiin aisti, että nyt ollaan saapumassa johonkin hyvin erilaiseen paikkaan.
– Koppalakkiset miehet lentokentällä saivat aikaan jännittyneen ilmapiirin, vaikka mitään tarkkoja tarkastuksia ei ollutkaan. Itse asiassa länsimaissa turvatarkastukset ovat tiukempia, Koskela kertoo.
Lentokoneessa omaa tunnelmaansa olivat luoneet kansallispukuiset lentoemännät ja taustalla soiva isänmaallinen musiikki.
– Pohjois-Koreassa meitä ei ohjeistettu, mistä on sopivaa puhua ja mistä ei – asiallinen käytös oli itse oivallettava. Tietysti meitä matkojemme aikana tarkkailtiin.
Pohjois-Koreaan ei tunnetusti noin vain mennä, mutta Helluntailiikkeessä vaikuttanut vuonna 2013 edesmennyt humanitaarisen avun uranuurtaja, lääkintöneuvos Vilho Kivikangas oli raivannut tietä avustustoiminnalle.
– Hän oli herättänyt luottamusta pohjoiskorealaisissa ja nämä pyysivät apua, kertoo Koskela taustoista.
Fida on suomalainen lähes 50 maassa toimiva lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Se tekee lähetystyötä, kehitysyhteistyötä ja humanitaarista avustustyötä kristilliseltä arvopohjalta.
Ennakkokäsitykset suljetusta maasta perustuvat pitkälti median näyttämiin lyhyisiin välähdyksiin, joissa armeijan joukot marssivat viivasuorissa riveissä. Koskela vahvistaa näkymän todelliseksi: paraatit kuuluvat juhlapäiviin, ja paraatiharjoitukset ovat tavallinen näky.
– Etuoikeutetut, puoluekoneiston tukemat ihmiset saavat elää kaupungeissa. Pääkaupungissa kansalaiset esimerkiksi kulkevat todella siisteissä vaatteissa – maaseudulla on toisin.
Pienillä panoksilla syntyy tulosta
Siististä ulkokuoresta huolimatta myös Pjongjangissa niukkuus on läsnä. Pääkaupunginkin sairaaloissa, jossa paikalliset hammaslääkärit työskentelevät, pulaa on niin materiaaleista kuin välineistä eikä sähkökään riitä. Projektin aikana maahan vietiinkin mm. hammashoitovälineitä ja Suomessa käytöstä poistettuja, mutta vielä käyttökelpoisia unitteja. Myös hammasharjoja ja -tahnaa vietiin aluksi, mutta hyvin pian haluttiin tukea maan taloutta hankkimalla tahnat ja harjat paikan päältä.
Lasten suissa näkyi hoitamatonta kariesta. Aikuisilla oli karieksen ja parodontiitin lisäksi myös hampaiden menetyksistä kertovia hammasproteeseja.
Kioskikulttuuri oli rantautunut kaupunkiin ja osaltaan lisännyt sokeripitoisten välipalojen napostelua – ja kariesta.
– Pidimme niin paikallisille kollegoille kuin opettajille ja lastentarhanopettajille seminaareja ehkäisevän hoidon eri osa-alueista. Opetuksemme tueksi kehitimme ja painatimme terveyden edistämistä tukevaa materiaalia, kuten muisti- ja CD-pelin sekä harjauspäiväkirjan, kertoo Koskela käytännön työstä.
Lastentarhan opettajat olivat tärkeä kohderyhmä, sillä osa lapsista asuu koko työviikon päiväkodissa ja käy kotona vanhempien luona vain viikonloppuisin.
Hammaslääkäreitä perehdytettiin myös muun muassa purentavaivojen ja kiinnityskudossairauksien hoitoon.
– Pohjoiskorealaiset ovat avoimia, iloisia ja innostuneita oppimaan, he oikein heittäytyivät mukaan, Koskela kehuu.
– Projekti osoitti, että suunterveyden parantaminen onnistuu pienilläkin kustannuksilla ja omahoitoon panostamalla, vaikka muu hoito kärsii puutteesta.
Asia sai myös tieteellisen vahvistuksen, kun projektiin osallistunut Koskelan ystävä ja kurssitoveri Pirkko-Liisa Tarvonen osoitti väitöstutkimuksessaan hoitamattoman hammaskarieksen esiintyvyyden vähentyneen lasten suunterveyden edistämisohjelman kuuden vuoden seuranta-aikana. Erityisesti ennen kouluikää aloitettu interventio osoittautui tehokkaaksi, mutta myös kouluiässä aloitettu interventio tehosi.
Voimaa vapaa-ajasta ja ystävistä
Vastuksiakin projektin kahdeksaan vuoteen mahtui. Matkoille lähtöjä ovat haastaneet tai viivästyttäneet mm. ydinkoe, tulivuoren purkauksen aiheuttama
tuhkapilvi ja vanhentuneet Kiinan-viisumit.
– Aina kuitenkin asiat saatiin järjestymään, Koskela kiittää.
Omassa hammaslääkärintyössään Koskelaa motivoi mahdollisuus auttaa.
– Lisäksi erilaisten ihmisten kohtaaminen ja se, kun oivaltaa, mikä potilaan ongelma on ja löytää siihen ratkaisun.
Se, että Koskela aikoinaan hakeutui hammaslääketiedettä opiskelemaan, ei ollut itsestäänselvyys, joskin vaikutuksensa lienee ollut sillä, että ala oli lapsuuden perheessä vahvasti esillä hammasteknikko-isän ja hammashoitaja-äidin ansiosta. Vaihtoehtoina olivat myös opettajan tai lastentarhanopettajan ammatti, mutta kun tie hammaslääketiedettä opiskelemaan aukesi, ei Koskela enää näiden pääsykokeisiin mennyt.
Hammaslääkärin työssä vaikeimpina asioina Koskela pitää työn fyysistä rasittavuutta sekä työmäärän ja resurssien epäsuhtaa terveyskeskuksessa. Omaa jaksamista ja motivaation säilyttämistä auttavat työn hyvät puolet ja se, ettei anna asioiden jäädä työpäivän jälkeen mieleen pyörimään.
Fyysistä jaksamistaan Koskela pitää yllä hiihtäen, pyöräillen, kuntosalilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Harrastuksiin kuuluvat myös seurakuntatyö, avantouinti, matkustelu ja ystävien tapaaminen.
– Puolisoni mielestä olen yltiösosiaalinen, Koskela naurahtaa.
Sosiaalisuudesta lienee ollut apua myös erilaisen kulttuuritaustan omaavia pohjoiskorealaisia tavatessa.
– Alun jännityksen jälkeen oli mukava mennä ja tavata sikäläisiä ihmisiä. Koimme aina itsemme tervetulleiksi.
Hanna Koskela
- syntymäaika ja -paikka: 5.3.1960, Turku
- koulutus: HLL Turun yliopisto 1984
- työ: terveyskeskushammaslääkäri Siun sotessa
- koti ja perhe: puoliso ja kaksi aikuista lasta, kolmas lapsi menehtyi puolivuotiaana kätkytkuolemaan, koti Joensuussa
- Paras potilas: motivoituva ja uutta oivaltava, joka muuttaa tapojaan omahoito-ohjeita saatuaan
- Paras työväline: kapea heebeli ja munuaismatriisi
- Paras matka: värikkääseen Intiaan
- Paras ruoka ja juoma: aasialainen maustettu ruoka, kokis
- Paras paikka: nuotiopaikka järven rannalla