Alkusyksystä tekee usein mieli kirjoittaa opiskelusta ja opettamisesta, kun uuden lukuvuoden myötä opetus on juuri startannut yliopistossa ja opiskelijat ovat palanneet kampukselle.
Olen jo jokusen vuoden ollut hammaslääketieteen opetuksessa mukana, mutta elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan ADEE:n (Association of Dental Education in Europe) vuotuiseen kongressiin. Kongressi, joka keskittyy opetukseen, oli hieno ja erilainen kokemus.
Itse pidin erityisesti oman erikoisalani sessiosta, jossa pohdittiin, missä olemme nyt endodontian opetuksessa ja mihin meidän tulisi mennä. Session päätti esitys, joka liittyi ESE:n (European Society of Endodontics) vuonna 2024 päivitettyyn suositukseen siitä, mitä opiskelijoiden tulisi opintojensa aikana endodontian osalta omaksua (1).
Oppimistavoitteita lukiessa ja kuunnellessa taas havahduin, kuinka monipuolista ymmärrystä tavanomaiset toimenpiteemme edellyttävät erikoisalasta riippumatta. Opetamme hoitamaan potilaita kokonaisvaltaisesti, ja endodonttinen hoito, niin kuin kaikki muukin hammashoito, vaatii laaja-alaista ymmärrystä hammaslääketieteestä – itse toimenpide on vain murto-osa hallittavista asioita.
Voinee ajatella, että endodonttinen hoito edellyttää ymmärrystä ainakin kariologiasta, parodontologiasta, protetiikasta, purentafysiologiasta, kirurgiasta, kivun mekanismeista ja hoidosta, lasten hammashoidosta ja traumatologiasta. Listaa voisi varmasti vielä jatkaakin.
Ohjeistus tiivistääkin, että täytyy ymmärtää, milloin hoitaa, miksi hoitaa, mitä hoitaa ja miten hoitaa. Ja onhan annettava hoito tutkimuksiin ja näyttöön perustuvaa.
Paitsi käytännön taitoa, valmistuttuaan tuoreilla hammaslääkäreillä tulisi olla pystyvyyden tunnetta (self-efficacy) toimenpiteiden tekemiseen. Tämän voisi avata tarkoittavan itseluottamusta siihen, että selviytyy eteen tulevista tehtävistä ja haasteista. Suositus tuo esille, että pystyvyyden tunne vahvistuu, jos opiskelijat pystyvät harjoittelemaan toimenpiteitä ensiksi simulaatioympäristössä edeten potilashoidossa helpommasta vaativampiin toimenpiteisiin.
Myös opettajan palautteella ja palautteenantotavalla on tärkeä rooli minäpystyvyyden lisäämisessä tai vähenemisessä. Opettajilla onkin keskeinen rooli opiskelijan matkalla kohti itsenäistä työskentelyä. Suositus kehottaa opettajia ja vanhempia kollegoita juurruttamaan opiskelijoille ajatusta elinikäisestä oppimisesta ja tutkimusnäyttöön perustuvasta käytännön työstä.
Kannattaa käydä lukemassa suositus ja katsoa, mitä valmiuksia eurooppalaiselta valmistuvalta hammaslääkäriltä edellytetään endodontiassa. Elinikäisen oppimisen hengessä lähdetään kaikki täydennyskouluttautumaan!
Tarja Tanner
Dosentti, EHL, Oulun yliopisto
Lähde:
1. Baaij A, Kruse C, Whitworth J, Jarad F. European Society of Endodontology: Undergraduate Curriculum Guidelines for Endodontology. Int Endod J. 2024 Aug; 57(8): 982–995. https://doi.org/10.1111/iej.14064