Kerron Hellä Hännisestä erään hänen potilaansa ja perhetuttunsa kertomana. Kertomus jäi mieleeni 2000-luvulla yhteisessä illallispöydässä. Tarina palautui mieleeni selaillessani Turun ympäristökuntien UutisValjakko-lehteä vuodelta 1983, jossa oli sattumalta yhtä aikaa allekirjoittaneen, tuolloin 27-vuotiaan, ja Hellä Hännisen, tuolloin 82-vuotiaan, vastaanottoilmoitus (kuvat 1, 2 ja 3).
Porissa syntynyt varatuomari Stiina Hein (os. Einiö) Helsingistä on kertonut seuraavaa:
Hellä Hänninen oli Einiöiden perhetuttu ja piti hammaslääkärin vastaanottoa kaksikerroksisessa omakotitalossa Taivassalossa. Apteekkarin leski Sissi Silverberg asui yläkerrassa ja Hellä Hänninen tyttärineen tuolloin alakerrassa.
Einiöt muuttivat Vehmaalta Taivassaloon vuonna 1960, joten tämä tarina ajoittuu 60-luvulle ja siitä eteenpäin.
Stiinan vanhemmat halusivat, että tyttären hampaita oikaistaisiin. Hän muistaa, että ainakin yksi hammas poistettiin ja oikomista tehtiin oikomislevyillä Hellä Hännisen vastaanotolla usean vuoden ajan. Stiina muistelee, että puhekin oli levyjen takia aina koulussa aluksi ”sössöttävää”, mutta etevää tyttöoppilasta ei koskaan kiusattu, koska oikomishoito oli hyvin harvinaista ja hienoa tuohon aikaan.
Jo silloin Stiinan vanhemmat ja muut sukulaiset ostivat maalausharrastuksestaan tunnetun Hellän tauluja.
Stiina muistaa, että Hellä piti hänestä, ja hoidossa käyminen oli hauskalla tavalla jännittävää ja kiehtovaa.
Kerran oikomishoidon kontrollikäynnillä odotushuone oli täynnä maalaustelineitä ja keskeneräisiä töitä. Stiina odotti vuoroaan yli tunnin. Lopulta Hellä huomasi, että oli kokonaan unohtanut pikkupotilaansa, koska oli niin intensiivisesti maalannut egyptiläistä kipsinaamiota.
Edelleen Stiina muistelee, että Hellä maalasi samalla, kun katsoi hampaita siinä ohessa. ”Minä annan tämän työn sinulle”, totesi Hellä käynnin päätteeksi.
Opiskellessaan 70- luvun puolivälissä oikeustiedettä Stiina halusi ostaa Hellältä oman taulun. Hellä sanoi, ettei myy, mutta antaa Stiinalle aivan tietyn taulun. Taulu kuvaa banjonsoittajaa. Se on maalattu 60-luvulla ja liittyy espanjalaisen Federico Lorcan runoon. Tyyliltään se on ”picassomainen”, hiukan poikkeava Hellän aiemmista töistä. Hellä oli panostanut siihen selvästi paljon tunnetta. (Kuva 4.)
Taulu on Stiinalle erityisen tärkeä. Hän muistelee hyvällä persoonallista ja taiteellisesti lahjakasta Hellä Hännistä, joka toi Taivassaloon jo varhain tuulahduksen ja vaikutteita Välimeren elämästä, tyylistä ja väreistä. Hellä Hänninen oli hänelle läheinen ja vaikuttava tuttavuus.
Haastattelu Terhi Palomäki, HLL
Kuvat:
Suomen hammaslääkärit 1948 ja 1962
UutisValjakko 11.11.1983
Banjonsoittaja: Hellä Hänninen, kuva Stiina Hein
Muokattu 16.5.2019: lisätty Nimien takana -tägi
Nimien takana
Hammaslääketieteen historian seura Auroran jutuissa esitellään Suomessa työskennelleitä hammaslääkäreitä, joista on kirjoitettu muistiin tarina tai muistelma.