Hammaslääkärit ovat emeritusprofessori Matti Närhin mukaan erittäin kiinnostuneita kivunhoidosta, mutta koulutuksesta huolimatta eivät riittävän rohkaistuneita hoitamaan kipupotilaita.
– Onneksi nyt ollaan sentään pääsemässä siihen, että kollegat eivät enää epäile, etteivätkö voisi määrätä asianmukaisia lääkkeitä esimerkiksi neuropaattisesta kivusta kärsiville potilaille. Siihen kun ei tavallisilla apteekin käsikauppakipulääkkeillä ole vaikutusta.
Närhi on kouluttanut niin hammaslääkäreitä kuin lääkäreitä ja tehnyt kipututkimusta pitkästi yli 40 vuotta, joten perspektiiviä on.
Närhin mittavaa tieteellistä uraa on turha yrittää tässä kattavasti kuvata. Hänen työnsä kansainvälisestä arvostuksesta osoituksena on mm. IADR:n Pulpa biologian tutkimuspalkinto jo vuonna 1993 sekä samoihin aikoihin kutsu vierailevaksi professoriksi Toronton yliopistoon, joka edustaa kasvojen ja pään alueen kivuntutkimuksen huippua maailmassa.
Kotimaassa Närhi on mm. kutsuttu Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen kunniajäseneksi.
Tutkimus- ja opetustyön Närhi aloitti jo vuonna 1972. Vuodesta 2010 alkaen hän on toiminut suufysiologian professorina Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen yksikössä ja työskennellyt uransa aikana myös Helsingin, Turun sekä Itä-Suomen yliopistoa edeltäneessä Kuopion yliopistossa.
Tieteenharjoittamisen ohella hän on tehnyt aiemmin pitkään myös potilastyötä keskittyen etenkin kipupotilaiden hoitoon.
Närhin perustavanlaatuisista tutkimuksista on mainittava hammaskipujen neurofysiologisten mekanismien selvittäminen: mikä osuus eri hermosäietyyppien (A- ja C-säikeet) toiminnalla on erilaisissa hammasperäisissä kiputiloissa. Närhi ei kuitenkaan ole keskittynyt vain hampaiden ja pään alueen kiputiloihin, vaan myös niska-, hartia- ja selkäkipuihin.
Närhi haluaa kiinnittää huomiota kivun ehkäisyyn sekä mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen eliminointiin, sillä akuutti kipu voi kroonistua yllättävän nopeasti. Myös käsitys kroonisesta kivusta on laajentunut: kipua on monenlaista, ja tarvitaan erilaisia hoitomuotoja.
Viime aikoina kiinnostus on kohdentunut lasten kipuun. Lasten kipua on aiemmin vähätelty, mutta lasten kipukokemukset vaikuttavat aivoihin ja voivat herkistää kivun kroonistumiselle.
– Esimerkiksi verinäytteen otto vauvan kantapäästä voi jättää muutoksia kipujärjestelmään. Aivot ovat oppivaiset hyvässä ja pahassa, Närhi muistuttaa.
Hammaslääkäristä on moneksi
Närhi päätyi hammaslääkäriksi, vaikka alkujaan havitteli lääkäriksi.
– Pääsykoepisteet eivät riittäneet, mikä on osoittautunut hyväksi asiaksi. En pyrkinyt uudelleen lääkäriksi, vaan halusin näyttää, mitä hammaslääkäripohjalta pystyy tekemään, Närhi kertoo ja toteaa pitävänsä hammaslääkärin ammattia tällä hetkellä lääkärin ammattia monipuolisempana.
– Suhteessa opiskeluaikaan hammaslääkärikoulutuksella on parempi hyötysuhde, hän perustelee.
Omassa opetustyössään Närhi on jo prekliinisessä vaiheessa halunnut johdattaa lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijat kommunikoimaan keskenään, sillä kivuntutkimus ja -hoito on tänä päivänä moni- ja laaja-alaista.
– Samalla lääkärikollegat ovat saaneet huomata, että hammaslääkärin perustutkinnosta todellakin on moneksi, Närhi naurahtaa.
Kipututkijan uransa Närhi aloitti jo perusopintojensa alkuvaiheessa.
– Hammaslääkärin työssä kipu on niin keskeinen tekijä, että asia alkoi kiinnostaa. Näkemys kivusta laajeni nopeasti, ja aihe vei mennessään.
Närhi mainitsee kolme henkilöä, joilla on ollut erityinen merkitys hänen tutkijanuransa alkuvaiheissa.
Professori Martti Hakumäki tunnisti nuoressa tutkijanalussa potentiaalin ja otti tämän väitöstutkimuksen ohjattavakseen. Kun Hakumäki siirtyi Helsingin yliopistosta Kuopioon, seurasi jatkokoulutettavana ollut Närhi tätä. Vaimo Vuokko, sittemmin hammaslääketieteen tohtori ja parodontologian erikoishammaslääkäri, seurasi mukana – hynttyyt oli lyöty yhteen jo opiskeluaikana.
Tärkeä henkilö on myös Pentti Pohto, hammaslääketieteellisen farmakologian dosentti, jonka kanssa käydyt keskustelut jo peruskoulutuksen aikana vaikuttivat Närhin valintoihin ja jonka kanssa yhteys on vuosien jälkeen löytynyt uudelleen.
Professori Osmo Hänninen puolestaan toimi Närhin Kuopioon tullessa fysiologian laitoksen esimiehenä.
– Hän antoi ”kaikkien kukkien kukkia”, häneltä sain paljon vapauksia.
Näytöt on annettu – mitä seuraavaksi?
Närhi on antanut näyttönsä siitä, mihin hammaslääkärikoulutuksen pohjalta voi ponnistaa.
– Jokaisen on joskus mietittävä, milloin lähtee – kukaan ei saa olla korvaamaton, kuvaa hän eläkeajatuksiaan.
Professori ei kuitenkaan voi yhtäkkiä hypätä syrjään. On tutkimushankkeita meneillään ja jatko-opiskelijoita ohjattavana.
Hauskana yksityiskohtana Närhi mainitsee, että hänen tuorein ohjattavansa EHL Anu Vierola väitteli 15.12.2017 – päivälleen 39 vuotta Närhin omasta väitöstilaisuudesta.
Emeritusprofessori kantaa huolta hammaslääketieteen koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuudesta. Kuopion ja Turun yliopistojen hammaslääkärikoulutuksen leikkaukset 90-luvun puolivälissä hävittivät myös hammaslääketieteen keskiasteen virat yliopistoista. Närhi olikin aikanaan eturivissä taistelemassa hammaslääkärikoulutuksen takaisin saamiseksi
Kuopioon.
– Yliopistoissa ei ole post doc -paikkoja, ja päteviä opettajia on vaikea saada. Tiedeura ei ole taloudellisestikaan houkutteleva, Närhi murehtii.
– Itse tiedeuraa aloittaessani oli rahoitusrakenne erilainen ja tutkimustyön aloittamiseen monipuolisemmat mahdollisuudet. Nykyinen tiedepolitiikka köyhdyttää ja kaventaa tutkimusta. Kilpailu on kovaa. Vahvat tutkimusalat pärjäävät, mutta uusilla tutkimushaaroilla on vaikeaa.
Närhi kantaa huolta myös kipupotilaiden asemasta tulevassa sote-järjestelmässä.
– Kuka näitä ihmisiä sitten auttaa, jos tehokkuutta haetaan lyhytnäköisesti? Kipupotilaiden hoito vaatii aikaa.
Kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, sillä noin 40 prosenttia väestöstä kärsii jonkinlaisesta kroonisesta kivusta. Osa pärjää kivun kanssa, osa on lähes toimintakyvyttömiä.
Omaa toimintakykyään Närhi mittaa muun muassa umpihankihiihdolla.
– Kun on kiivennyt lähes 200 metriä järven rannasta ylös tunturiin, tietää olevansa kunnossa. Umpihankeen voi myös mennä omia reittejään ja pääsee nauttimaan erämaan hiljaisuudesta ja kauneudesta.
Toki Närhi valmiilla laduillakin viihtyy ja kesällä vaelluspoluilla sekä vesillä perhokalastaen. Myös akustinen kitara pysyy musiikin suurkuluttajaksi tunnustautuvan Närhin hyppysissä, joskin soittoharrastus on viime aikoina jäänyt vähemmälle.
Työvelvollisuuksien vähetessä Närhi tulee jatkossa viettämään yhä enemmän aikaa Kuusamon vaaramaisemissa susien ulvontaa kuunnellen. Professori Liisa Suomisen luonnehdinta ”hyväntahtoinen luontoa rakastava kaunosielu” on tarkkanäköinen.
Matti Närhi
- syntymäaika ja -paikka: 18.4.1951, Helsinki
- koulutus: HLL Helsingin yliopisto 1975, HLT Helsingin yliopisto 1979
- työ: emeritusprofessori Itä-Suomen yliopiston hammas- ja biolääketieteen yksiköissä
- perhe: puoliso Vuokko, neljä pitkäkarvaista kissaa
- Paras potilas: Kiitollinen kipupotilas, jonka krooninen kipu on saatu hallintaan tai kokonaan pois
- Paras ruoka ja juoma: Savustettu taimen ja hyvä valkoviini
- Paras paikka: Mökki Kuusamossa ympäristöineen