Ruotsalaisuus
6.11. Ruotsalaisuuden päivän aamuna lähdin kävelylle. Pilvet väistyivät, ja koin, että ehkä tämä oli merkki siitä, että ruotsalaisten asia tässä maassa kokee vielä auringonvaloa. Se ei voi eikä se saa kuolla.
Minulla oli tänään uskomattoman monta potilasta, jopa neljä toispaikkakuntalaista. En saanut renkaita neiti Eleniukselle, koska hampaat olivat niin ahtaasti. Keskustelin rouva Wirzeniuksen kanssa Dentaldepotissa eräästä kojeesta, jota toivoin nähtäväksi. Maksoin laskuni sinne, joten nyt en ole ainakaan heille enää yhtään velkaa.
Eräs potilas kertoi, että Ruotsalaisuuden päivän napin kantajien ja suomenmielisten välinen nujakointi oli ollut todella kova taistelu. Lehtimummollakin oli tänään ruotsalaisuuden päivän nappi. Koska minullakin oli nappi, sanoi hän: ”Minä pidän nappiani edelleenkin, vaikka tässä oli yksi asiakas, joka käski heittää merkin pois tai muuten hän heittäisi sen helvettiin!”, johon minä vastasin mummolle: Minun merkkini ei ole tehnyt kenellekään pahaa, ei minulle eikä teille. Sen sijaan ruotsalaisuus on tehnyt paljon hyvää ja lahjoittanut paljon tälle maalle.
Kiki soitti Viherlaaksolle 1000 markan laskusta. Sandströmiltä paikattiin kaksi inkisiiviä. Nisén Turusta oli hoidossa. Hioin vain hänen hampaitaan, jotta okkluusiosta tuli parempi. Lähetin tri Sarpiolle (Katri 1891–1985) kirjeen. Lopettelin Grönin hoitoa ja keskustelimme vielä ruotsalaisuuden päivän napista. Hän kannatti niiden poistoa takeista, kun ne vain ärsyttäisivät vastustajia yhä enemmän. Minä puolestani sanoin, että vapaassa maassa saakoon kukin kantaa millaista nappia haluaa ja niin kauan kuin haluaa.
Tänään tuli neiti Michelsson. Hän toi koko hoitohistoriansa Tukholmasta tullessaan. Siihen kuului hoitosuunnitelma valmiista alaleuan hoidosta ja suunnitelma yläleuan lopullisesta hoidosta. Mukana oli kirjallinen selostus niin ylä- kuin alahampaiden hoidosta sekä kipsimalleja ja vahapurentoja hänen hampaistaan. Neiti Michelssonin omat kokemukset hoidosta ja hänen subjektiivinen kokemuksensa hoidosta päiväkirjamuodossa seurasivat mukana. Ja lopuksi kirje tri Lindblomilta minulle, jossa hän kiittää minua potilaan lähettämisestä hänelle ja selostaa kohteliaasti ja arvostavasti hoitoaan. Tutkiessani tätä materiaalikokonaisuutta tri Lindblomin hoidosta ymmärsin että työ on tehty erityisen suurella huolella ja ajatuksella, ja se osoittaa hänen suurenmoista kiinnostustaan, energiaansa ja taiteellisuuttaan. Hänellä on varmat mielipiteet tasapainoisesta purennasta sekä kaikesta, mikä on hammaslääketieteessä ”a ja o”. Viherlaakso on maksanut! Rasittava päivä töissä. Sain Ekmanin kaaren sopimaan ja se tuli valmiiksi. Korpelan kaari poistettiin samoin kuin Åhlmanin. Sain Ekmanilta kukkia: kolme valtavaa krysanteemia. Tappelin Myhrmanin 5-0-renkaan kanssa, mutta nyt se saatiin paikoilleen.
Menin Olaus Petrin seurakunnan Värmlanti-iltaan tulevan Selma Lagerlöfin 75-vuotisjuhlapäivän kunniaksi, Kirkkoherra Yden piti Värmlanti-esityksen ja kertoi mm. Värmlannin rautateollisuuden työllistävän 30000 ihmistä. Värmlandsvisan (Ach Värmland du sköna du härliga land) aiheuttaa aina lämpimän ailahduksen rinnassani. Sitä en tiennytkään, että Anders Fryxell on kirjoittanut sanat siihen.
Rakas Ruotsini, olet minulle rakkain ja kallein ja haluan kunnioittaa sinua kaikessa, mitä teen. Jos asuu pelkästään Ruotsissa, ei tajua kauneuttasi ja ihanuuttasi, täytyy matkustaa ulkomaille käsittääkseen suuruutesi. Silloin vasta rakastaa sinua oikealla tavalla ja haluaa tuottaa kunniaa sinulle kaikella toiminnallaan.
Kollegan juhlien valmistelua ahkeran työnteon lomassa
Keittiöön asennetaan kaasuautomaattia. Työskentelin siksi vasta kello kymmenestä lähtien. Kauppi Hämeenlinnasta tuli silloin. Otin jäljennöksen levyä varten. Tampereelta soitettiin, että Sandströmin alaleuan kojeistus oli mennyt rikki. Illalla menin Hilma Forsströmin luokse levysoittimeni kanssa. Sain häneltä Marian Anderssonin levyn. Aloitin aamun työt Kaupin levyn kanssa, jonka sovitin ja annoin koekäyttöön ohjeineen kello 5. Luen innolla artikkelia Temporomandibulaarisesta artikulaatiosta.
Hammaslääkäriseuran puheenjohtaja soitti iltapäivällä ja kertoi, että kollega Walborg Cederberg täyttää 60 vuotta 4. joulukuuta ja pyysi pitämään runomuotoisen esityksen hänen kunniakseen. En luvannut mitään, mutta ilmeisesti pidän toivotun esityksen kiittääkseni häntä hänen inspiroivasta seurastaan! Joulukuun 8. päivä on tarkoitus juhlia päivällisten merkeissä jossain ravintolassa.
Lähetin kirjeen tri Ritterille Tallinnaan. Neiti Holmströmin hampaat näyttävät paremmilta. Jos purenta sulkeutuu, on asia Jumalan avun ja tahdon varassa, sillä minun taitoni ovat niin vähäiset, että kaikki hoitoni olisivat ”loppuneet lyhyeen”, ilman, että hän hyväntahtoisesti olisi minua tähänkin asti auttanut. Hän on nähnyt palvelijansa vähäpätöisyyden, ja on auttanut minua ihmeellisesti kaikkien näiden vuosien aikana kaikissa näissä vaativissa ja jopa mahdottomalta näyttäneissä tapauksissa, joita eteeni tässä ammatissa on tullut. Kokosin yhteen iltapäivällä kaikki kipsijäljennökset ja tulevina päivinä valmistelen ne valamista varten. Iltapäivällä kaasu loppui. Kirjoitan vielä illalla tri Dahlille Vaasaan Ekmanin hampaista. Korjasin Sandstömin kojeistuksen. Rouva Palonen tyttönsä kanssa täällä. Alakojeistusta korjattiin pienellä tukilaitteella, enkä ottanut maksua.
Koekäytin hammasharjaa. Kirjoitin tri Dahlille Vaasaan.
18.11. On von Fieandtin syntymäpäivä. Soitin tri Ernst Waseniukselle saadakseni kuulla, oliko von Fieandt tavattavissa kaupungissa, mutta kuulin Ernstiltä, joka omien sanojensa mukaan istui paitasillaan puhelimessa, että päivän sankari, joka siis täytti 60 vuotta oli lähtenyt siskonsa luokse Hankoon. Lähetän siksi vain kukkia maanantaina. Sain tri Fogelbergin (Harald Johannes 1890–1958 1. lääketieteen klinikan röntgenosaston esimies) osoitteen rouva Nybergiltä, tämän siskolta, saadakseni tietoa leukanivelen röntgentutkimuksista. Veistin neljät kipsimallit ja Kiki kolmet yhteensä seitsemästä. Onneksi huomenna ei ole potilaita ja saan aistia pyhäaamun rauhan jo nyt. Pälkäneellä voidaan kuulemma jo ajaa hevosella Pinteleen järven jäätä pitkin!
On ollut erittäin rasittava päivä tänään töissä. Thermanin kojeistus oli aamulla. Sitten hoidin Ingmanin tytöt Hyvinkäältä kaikki yhteen pötköön. Rouva Meyer maksoi ja oli huolissaan poikansa hampaista. Hän näytti niin köyhältä ja sen vuoksi on aina niin epämukavaa ottaa maksua. Hän on englantilainen ja miehensä on saksalainen. Kojeistin Thermanin yläleuan illalla. Minulla oli sydänkipuja. Lähetimme Kikin kanssa krysanteemeja von Fieandtille. Von Fieandt soitti ja kiitti kukista. Kävin tilaamassa itselleni tummansinisen juhlapuvun.
Erään ystävättäreni yläproteesi oli rikkoutunut, premolaari oli irronnut. Lisäksi hänellä oli kipuja alaleuassa, proteesi oli ilmeisesti hangannut. Nordfors (Armas 1895–1944, hammasteknikko) auttoi yläproteesiasiassa ja minä autoin alaleuan proteesiasiassa hiomalla, joka heti auttoi. Sain yllättäen rahaa yhdeltä potilailtani. Tällä rahalla autan tyttöjen lukukausimaksuissa. Jumala siunasi lahjaani ja olinkin onnellinen ja kiitollinen voidessani näin auttaa. Luin heti tuoreeltaan lehdestä D. J Goodfriendin jutun leukanivelen artikulaatiosta. (Dysarthrosis and Subarthrosis of the Mandibular Articulation 1932). Neiti Holmströmin leuka näyttää korjaantuvan. Kunpa Jumala auttaisi minua taaskin hänen kanssaan, sillä itse en osaa riittävästi. Vain jos hän, joka kaiken taitaa, voi antaa minun asialleni armon, jos hän näkee minun olevan se arvoinen.
Hammarberg kysyi tänään, koska hänen pitää maksaa, johon vastasin, että viimeistään 15. tammikuuta ensi vuonna. Soitin tri Bengsille (Johannes 1871–1938) Tammisaareen neiti Rantalaisen hampaista. Neiti Iden sai retentiokojeensa. Veistelin ja hion kipsimalleja. Eilen tuli hammaslääkäriseuran vuosijuhlan (2.12.) ohjelma. Kaikki esitykset ovat suomeksi! Siis nyt suomenkieliset ovat ilokseen päässeet näin pitkälle. Mutta jos Jumala antaa minun elää, niin ensi vuonna ruotsinkieliset pistävät toimeksi, jolloin kaikki tai ainakin useimmat esitykset olisivat taas ”pyhällä, aidolla ruotsinkielellä”. Sen asian puolesta pitää työskennellä, jos vain Jumala suo minulle voimia ja terveyttä.
Lista osallistumisesta Walborg Cederbergin 60-vuotislahjaan tuli 4.12. olevan 60-vuotispäivän takia samoin kuin kollegoiden osallistumislista päivällisille hänen kunniakseen 8.12. Osallistun mielelläni, koska hän on niin hyvä kollega ja lisäksi ruotsinkielinen.
Sain Hilma Forsströmiltä kaksi etsausta nimipäivälahjaksi (25.11. Karin, Carin, Katarina). Ne aion ripustaa Birkaan. Mukavaa tällainen nimipäivän vietto, mutta koska oikea nimeni on Carolina, tunsin hiukan oloni hämmentyneeksi. Kirjoitin taas tri Lehmuskalliolle (Elsa Maria Lehmuskallio-Henning 1907–1997) Ouluun Strömin hampaista. Selkäkivun takia olen pääasiassa istunut sisällä. Olen tänään yrittänyt tehdä Walborgin esitystä huonolla menestyksellä. Tina Lögren ei tullut tänään, hänen isänsä soitti ja sanoi, että tytöllä on tuhkarokko ja hän saa nousta vasta 11. joulukuuta vuoteesta. Koska selkäni on yhä kipeä, enkä vielä ole päässyt hierojalle, en voinut mennä Hammaslääkäriseuran kuukausikokoukseen. Sarpio soitti tänään pikkupotilas Schulzista, joka tulee joulukuun alussa potilaakseni. Jouduin perumaan kaksi potilasta selkäkivun takia. Kjerrström tuli hieromaan. Oli ihanaa, että hän tuli, sillä hän hymyili niin hienosti, että selkänikin tuntui heti paremmalta. Voi, kunpa Jumala olisi niin armollinen, että selkäni tulisi kuntoon.
Tänään sain Salingrelta Albin Oppenheimin (1875–1945) kirjan: Krisen i orthodonti. Vihdoinkin vastine kirjoituksille, joissa hänen tieteellistä tutkimustaan on vääristelty. Todella mielenkiintoista. Ajattelin itseäni, kun en vieläkään ole kiittänyt professori de Costeria hänen työstään. Mutta aion sen kyllä tehdä. Ellalta otin jäljennöksen alaproteesin korjausta varten. Nordfors lupasi sen valmiiksi huomiseksi. Ostin eilen Siko-harjan apteekista 15 markalla. Sikoharja on mielestäni ikenien hierontaan mitä mainioin. Ester Weymar oli lohjenneen premolaarinsa takia täällä. Vain pieni pala oli lohjennut, mutten halunnut vanhaa paikkaa lähteä uusimaan, kun se oli hyvin muuten kiinni.
Loppuvuoden kohokohta: Walborg Cederbergin 60-vuotisjuhla
Walborg Cederberg os. Råbergh valmistui vuonna 1908 hammaslääkäriksi. Hän työskenteli yksityisen kansakouluhammasklinikan palveluksessa 1912–1925 ja Helsingin kouluhammasklinikan palveluksessa vuodesta 1925 ensin assistenttina ja sitten apulaisjohtajana. Hän avioitui 1901 hammaslääkäri Gösta Cederbergin kanssa (1865–1920), joka oli Suomen Hammaslääkäriseuran puheenjohtaja 1907–1908 ja 1917. Heillä oli yhteinen yksityisvastaanotto osoitteessa Lönnrotinkatu 7. Walborg kutsuttiin Suomen Hammaslääkäriseuran kunniajäseneksi vuonna 1953 ja Odontologiska samfundet i Finlandin kunniajäseneksi 1958.
Ella sai korjattuna alaproteesinsa. Yhden hampaan lisäys maksoi 46 markkaa. Epätavallisen kallis lasku minun mielestäni. Rouva Nyholmin tytär tänään hoidossa. Rouva lupasi toimittaa minulle joulukuusen tyttärensä mukana ensi kerralla. Järnström oli hoidossa hankauman johdosta. Nyholmin tyttö toi joulukuusen. Annoin hänelle Åkerö-omenoita. Olipa liikuttavaa saada joulukuusi.
2.12. Kello yksi lähdin uudessa villaleningissäni Seuran vuosijuhlaan kuullakseni Ylpön (Aune Ylppö 1900–1980) esityksen myxödemasta. En ymmärtänyt siitä paljoakaan, kun se oli suomeksi.
Tapasin Walborgin, Salingren ja Lukkan (Lukkarinen Aino 1879–1944), jotka toivoivat minun pitävän Walborgille puheen. Vastasin, että joku heistäkin hänen ystävinään voisi pitää yhtä lailla puheen.
4.12. Tänään on Walborgin syntymäpäivä. En ole tehnyt elettäkään juhliakseni häntä. En tiedä myöskään, ovatko kollegat herättäneet hänet laulamalla. Olen työskennellyt ahkerasti Meyerin Kohosen ja Teräväisen kanssa. Olen kirjoittanut Walborgin esitystä saamatta siitä yhtään parempaa. Laitoin kojeistusta Grahnille. Puhelin on soinut koko ajan. Hammaslääkäri, rouva Anna Teräsvuori (1901–1944) oli sairaalassa Kikin kanssa yhtä aikaa katsomassa Nettaa.
Sivenius soitti Titistä (lehmä). Hän oli puhunut Luopioisissa toimivan teurastajan, Rannan Jalmarin kanssa (isäni setä Jalmari Ranta 1892–1967).
Työskentelin Lindqvistin lasten kanssa koko päivän. Holmberg myös potilaana. Hänen avopurentansa oli huomattavasti sulkeutunut. Myös Sjömanin hampaat olivat paremman näköiset. Olipa onnellinen (työ)päivä. Yksi maitohampaan ikenen turvotus. Puhkaisin sen vain. Olen kirjoittanut Walborgin runoesityksen nyt valmiiksi ja tunnen oloni huojentuneeksi. Kuuntelin radiosta herra Rolf Lindholmia, jolla on komea baritoniääni; onkohan hän hammaslääkäri Gunnar Lindholmin (1881–1945) poika?
8.12.1933 Aamulla tein paljon töitä neiti Saurenin kanssa. Sitten valmistelin Walborgin esitystä. Kello 20 lähdin Seurahuoneelle Walborgin juhlaan. Soitin Helmi Hartwallille (Francke-Hartwall 1873–1953), oliko hän tulossa juhlaan ja jos olisi, niin ottaisin hänet samaan kyytiin. Niin teinkin, ja otin hänet kyytiin Kalevan- ja Annankadun kulmasta. Kun tulimme Seurahuoneen eteiseen tapasimme paljon vanhoja tuttuja kollegoita: P. Gadd ja Enckell (Karl ”Gösta” 1866–1946), rouva Eck (Estrid 1894–1978), Axelin (Greta 1893–1980), Tammisalo (Eero 1892–1977) rouvien Ekman ja Jörgensen kanssa. Sawela (Gustav 1891–1967) Lindholm (Gunnar 1881–1945), Amos Sallmén (1877–1951) rouvineen ja Elma Aspelund (1880–1944), Marita Angervo (1907–1944), Hjalmar Schauman (1891–1940) rouvineen. Lisäksi paikalla oli ainakin Johan Lindell (1888–1946), Hans Becker (1894–1970), Leena Helin (1894–1981) puolisoineen, v. Bonsdorff Per (1885–1965), Erik Becker (1886–1971), Georg Nylund (1894–1946) rouvineen, Robert Kulvik (1883–1941) ja Gurli Seppälä (1894–1963).
Von Bonsdorffin oli tarkoitus hakea Walborg ja me muut muodostaisimme kunniakujan. Kun juhlasankari oli saapunut muodostamaamme kujaa myöten, tarjoiltiin cocktaileja. Walborg oli pukeutunut hyvin kauniiseen mustaan samettileninkiin, jossa oli sopivasti uurrettu kaula-aukko ja vaaleanpunainen kukka rinnassa; hän näytti todella suloiselta, naiselliselta ja herttaiselta. V. Bonsdorff johdatti hänet pöytään. Ruokalistalla oli: Häränhäntälientä, juustotankojen ja sherryn kera. Sen jälkeen oli kalamureketta ja valkoviiniä. Lopuksi tarjoiltiin lintupaistia ja punaviiniä. Leipää ei tarjoiltu, ainoastaan sämpylä. Jälkiruuaksi oli blancmange kahvin ja punssin tai konjakin kera. Minusta ruoka oli heikkoa tasoa.
Pöytä oli koristeltu punakeltaisin krysanteemein ja elävin kynttilöin. Minun paikkani pöydässä oli oikean puolen päädyssä ikkunanpuolella. Kavaljeerini oli Tammisalo ja vastapuolella Jörgensen Turusta. Hän oli oikein hauska veikko! Tunnelma oli korkealla ja nousi edelleen kun von Bonsdorff avasi puheenvuorot. Itse hän osoitti puheensa Walborgin iloiselle olemukselle, ja hänen uhrautuvalle läsnäololleen lastenhammashoidon parissa Helsingin kunnallisella klinikalla työskennellessään. Hän toivotti kaikkea hyvää tuleville päiville. Sen jälkeen annettiin puheenvuoro allekirjoittaneelle, Carin Johansonille. Allekirjoittanut puhui ulkomuistista, vaikka esitys varmuuden vuoksi olikin käsilaukussa. Aina voi unohtaa, vaikka osaisikin puheensa ulkoa, ja siksi näin on syytä aina tehdä.
21-säkeistöinen runomuotoinen esitykseni kertoi pääosin Walborgin ja puolisonsa ”yhdessä purjehtimisesta” hammaslääkäriseuran ”fregatin” (kuvainnollinen ilmaisu) johdossa sekä Walborgin hakeutumisesta kunnallisen lastenhammashoidon ensimmäiseksi assistentiksi. Walborg oli myös aina innokas juhliin osallistuja, ja hän laittoi aina rastin ilmoittautumislistoihin, josta kerroin esityksessä.
”Hur du och Lukka dröjde natten lång med mig,
som ivrigt följde med debatten om
för och nackdelen av Doktorshatt
och som belöning gav jag i en sång.
Man sagt, att mänskligheten delas bör
i en, som tänder ljus och en, som släcker.
Den delningsgrunden hos mig tanken väcker
att Walborg, Du till dem, som tända hör.”
Puheen jälkeen oli pieni tauko ja sen jälkeen sain valtavat applodit. Walborg tuli itse kiittämään kauniista puheesta. Kiitokseksi hän halusi antaa suukon minulle. Olipa kauniisti sanottu ja tehty. Hänen äänensä tärisi, kun hän kiitti lyhyesti kauniista säkeistöistä.
Sen jälkeen puhui Wolmer Jörgensen (1884–1957) hienosti mm. Cederbergien kodin lämpimästä tunnelmasta joillain kutsuilla, jonne hän oli saanut kutsun.
Päivällisen jälkeen ojennettiin yhteislahja Walborgille: Hopeinen kahvitarjotin, jonka pohjaan oli kaiverrettu lahjaan osallistuneiden nimet.
Tämän jälkeen seurasi näytelmä, jossa joukko hammaslääkäreitä oli pukeutunut koululaisiksi ja tri Ekman (Tor 1896–1969) opettajaksi. He toivat terveisensä ja onnittelunsa ”tant Cederbergille” ”Iparus Arterin” johdolla.
”Parus Ater” (Kuusitiainen) on selvitysteni perusteella Wasenius, Ernst Nils Otto, ”Wasse”, hammaslääkäriseuran puheenjohtaja 1912–13, jonka erityisharrastus oli ornitologia.
Värssyn luki punapäinen koulupoika: Per v. Bonsdorff, ja Sawela, joka nykyisin on lähes kalju, oli vaaleassa peruukissaan toinen ”poikaviikari.”
Koululasten vaatteet olivat oikein onnistuneet. Tytöillä oli lyhyet hameet, pitsipunttiset pitkät alushousut ja kotikutoiset villasukat ja nauhakengät kuten ennen vanhaan.
”Parus ater” on 89-vuotias, täytyy oikein ihmetellä, kuinka hänen ikäisensä pystyi noin hyvin esittämään yllämainitut säkeet.
Sitten seurasi Lukan muisteluesitys hänen ensitapaamisestaan Walborgin kanssa tähän hetkeen asti. Esitys oli pirteä ja erittäin hyvä, koska sitä täydensi valokuvat heidän yhteisistä opiskeluajoistaan. Kuvia oli niin hammasklinikalta kuin sarjakursseilta Münchenin Maximilianin yliopistosta.
Seuraavaksi Hagelstam (Jarl ? 1860–1935 LL) kertoi Walborgin elämänvaiheista karikatyyripiirroksien avulla, koomisia tekstejä sanottiin Bonsdorffin ja Erik Beckerin kirjoittamaksi.
Sitten rouva von Bonsdorff sipsutti varpaillaan saliin valonheittäjän valokeilassa esittäen ”Kuolevaa joutsenta”. Hän oli hyvin kauniissa sinivihreässä silkkileningissä ja tanssi kauniisti.
Tanssiesityksen jälkeen tarjottiin voileipiä ja makkaraa, olutta ja snapseja. Kello puoli neljä lähdimme me: Helmi, Elma ja minä taksilla kotiin.
Oli todella onnistunut ja hauska juhla. Lukka pyysi minua vielä tänään aamupäivällä ennen juhlaa tarkistamaan oman esityksensä kieliasun!
Seuraavana päivänä tein töitä keskeytyksettä, vaikka olin mennyt vasta kello neljä nukkumaan. Ilahdutin illalla Hilma Forsströmiä kertomalla Walborgin juhlista ja esittämällä oman esitykseni toistamiseen. Helmi Hartwall palautti juhlissa lainaamansa esitykseni käsikirjoituksen. Viljo Seppälän (1891–1933) kuolinilmoitus oli lehdessä. Gurlikin on ollut sairaana ja huomasin Valborgin juhlissa, että Gurli oli laihtunutkin eikä ollut ennallaan. Jotain muutakin on ollut!
Ina Lögren oli hoidossa, Palmén sen sijaan ei tullut. Insinööri Silvasti sanoi, että hän haluaa, että hänen poikaansa puudutetaan 0.3+n poiston takia. Lähetin hänet Tri Sundmanille (Johannes 1888–1953).
Anna Vilander tuli illalla näyttämään hampaitaan, jotka professori Fabritiuksen (Harald August? 1899–1948) mukaan saattoivat olla tulehduksen aiheuttajia ja aiheuttaa rauhasten turvotusta sternocleidomastoideuksen takana. Lähetin hänet röntgentutkimuksiin Sundmanille.
Seuraavana päivänä Anna Vilander tuli jälleen. Hänen röntgenkuvansa näyttivät selvästi granulooman 4-:n juuressa. Myös +4:ssa oli jotain vikaa. En itse halua ottaa niitä pois, koska Annalla on puudutuskammo ja ei olisi varmaa, tulisiko koko märkäpesäke varmasti pois. Toivottavasti myös ikenen haava parantuu ja rauhasturvotus paranee. Kirjoitin taas tri Sarpiolle Aspelundin hampaista.
Rouva Rosenberg soitti, että Yvonnella on ilmeisesti influenssa tuhkarokon jälkitautina. Ei professori Ylppö (Arvo 1887–1992) sen paremmin kuin professori Meurmankaan (Kaarlo Y. A. 1888–1960) näe aiheelliseksi pitää vielä oikomiskojetta. Puhuin kollega Sundmanin kanssa Vilanderista. Kerroin hänen vuototaipumuksestaan ynnä muusta. Anna meni kolmen juuren poistoon ilman puudutusta omasta toiveestaan ja tuli sen jälkeen luokseni kahville ja lähti sitten Tampereen junalle. Tri Sarpio soitti Velkualta Ekmanin hampaista.
Pyysin Kikiä hiomaan muutamia kipsimalleja, josta hän taisi pahastua, ja meni heti sen jälkeen nukkumaan. Olin itse jo tehnyt useita alaleuan valuja työpäivän päätteeksi. Sundmanin röntgenlausunnon mukaan Vilanderin 4-:n kohdalla ollut kirkastuma olikin foramen mentale. Minun teoriani syistä, jotka aiheuttivat kaulan imusolmukkeiden ärsytyksen on kuitenkin seuraava: Kultaproteesi ärsytti hänen limakalvojaan ja samoin pehmeää suulakea sen vuoksi, että molemmat juuret 4+ ja +4 saivat aikaan levyyn painetta, ja levyn takareunan kohdan haava aiheutti kitalaen kipeytymisen. Kova päivä töissä, Anna Vilander toi Annansilmiä. Palmén Tallinnasta tuli myös. Menin illalla lastensairaalan Yvonnen alakojeen kanssa. Aamulla työskentelin taas Palménin kanssa, tänään kahteen otteeseen. Hänen tapauksensa näyttää lupaavalta. Tri Gunhild Schauman (1887–1963) soitti taas Gretan ikenistä, joista hän oli huolissaan. Hänen puhelunsa hermostuttavat minua aina kovasti.
Palmén oli jälleen täällä ja lähtee kohta laivalle. ”All righ”, hänen purentansa on jo paljon parempi. Walborg soitti 60-juhlaesityksestäni. Salingre soitti. Kirjoitin koneella Walborgin juhlapuheen. Palménin kotimatka Tallinnaan oli myrskyn takia taas vaikea.
Kirkonmenojen jälkeen hoidin A. Savoniusta puolitoista tuntia, samoin Kotilaista ja Sjömania. Sitten sidoin Walborgin juhlapuheen sivut kansallisvärein ts. sinikeltaisella nauhalla ja vein itse paketin Walborgin postilaatikkoon. Kaasu loppui, emmekä löytäneet poletteja, kun Kiki oli kyläilemässä. Oli hankalaa, koska minulla oli useita potilaita, muttei kaasua. Kukaan muu kuin Kiki ei tiedä, minne hän on piilottanut poletit. Walborgilta tuli kiitoskukka juhlaesityksen toimittamisesta hänelle. Se ilahdutti kovasti, koska tunsin, että esitystäni todella arvostetaan. Kiitos Per Bonsdorffin sain osallistua tunnelman luomiseen. Rouva Jägeroosilta sain hyasintin. Soitin tri Tolletille (Ernst Artur 1866–1935 tai Ernst Walter 1896–1948, molemmat korva-nenä-kurkkutautien lääkäreitä) kysyäkseni Gretan vointia, ja hän olikin jo toipumassa. Jumalan kiitos. Kuulin Walborgilta, että V.Seppälän hautajaisissa oli valtavan paljon väkeä. Jopa Elma Aspelund joutui jäämään kappelin ulkopuolelle, kun ei mahtunut sisällä. Von Bonsdorff piti kauniin puheen ja sen jälkeen tuli odottamattomia vieraita niin kappeliin kuin haudallekin, josta tuli hetkeksi piinaava tilanne, joka kuitenkin saatiin laukeamaan.
Sain kukan Nyholmin lapsilta. Näin taas samaa painajaisunta valkoisesta puudelistani, joka putosi sillalta. Toivottavasti uni ei ennakoi mitään. Lähetin joulurahaa Alma-siskolle joululahjaa varten. Itse sen sijaan en saanut palkkarahojani Lindgrenilta, Simolinilta (160 markkaa) sen paremmin kuin Thuléniltakaan (1000 markkaa), vaikka olen pyytänyt maksua jo kauan. Ostin paljon joululahjoja, kuten mm. Selma Lagerlöfin juhlapainoksen Kikille. Sitten tuli potilaaksi Thulén, jolta oli rikkoutunut yläleuan kaari renkaineen. Kävimme välillä kaupoissa ja sen jälkeen hoidin Wilanderia ja muita potilaita. Sain 500 markkaa Danin hoidosta, Kiki kävi puhumassa Lindgrenille laskustani. Arkkitehti Elenius maksoi 500 markkaa, ja Thulénilta sain vain 500 markkaa.
Joulu Birkassa
22.12.1933 Soitin illalla Anna Vilanderille kysyäkseni hänen vointiaan ja kaularauhasten tilannetta. Kirjoitin myös tri Ritterille Tallinnaan Palménin viimekertaisesta käynnistä.
Soitin taas Annalle ja kuulin, että hänellä on lievää kuumetta, mutta vointi jo muuten parempi. Illalla olin kuutamossa kävelyllä! Ihailin Luojan luomistyötä, sinistä taivasta tähtineen ja paljaita koivunrunkoja kurkottamassa taivaisiin. Tunsin, etten ollut koskaan kokenut niin vavahduttavaa hetkeä ja olleeni lähempänä Jumalaa kuin tuolloin.
Kiki halusi syödä lipeäkalaa jo aatonaattona. Minä en sellaista voi ymmärtää, vaan haluan syödä perinteisen jouluaattoiltaan kuuluvan ruuan vasta aattona. Aattona koristelimme kuusen, ripustimme valot ja paketoimme lahjoja. Menin toivottamaan navettaan ja lampolaan hyvää Joulua. Annoimme lahjat toisillemme, muulle talonväelle sekä Adelelle. Siveniukselle annoin mandoliinin. Tämä väki ei ole tottunut pakettikortteihin kirjoitettaviin runoihin lainkaan, eikä sellaista arvosta; sitä ei täälläpäin ole totuttu tekemään lainkaan toisin kuin meillä kotona Ruotsissa. Lumipyryä ja paljon lunta! Kello 22 kuuntelimme Kikin kanssa Beetlehemin kirkonkellojen soittoa radiosta. (Kuva7)
Luin Sheldon Frielin (1888–1970, irlantilainen ortodontti) artikkelin ruostumattoman teräksen käytöstä ortodontiassa. Kiki kertoi, että Yvonne oli kuollut lastensairaalassa. Suru-uutinen kosketti minua niin kovasti, että tulin melkein entistä sairaammaksi. Kauheata. Näin juuri viime yönä sellaista painajaisunta, että katselin lapsen ruumista, jonka kasvot olivat ihmeellisen kauniit. Unessa tutkin kuolleen päätä. Uneni ennakoi tätä kauheata ilmoitusta.
Punatulkku oleili ulkona talitiaisten seurassa. Sanotaan, että punatulkku säilyy hengissä lumipyryssäkin. Ja sehän nyt on osoittautunut todeksi. Sain Agda Althanilta joulukirjeen ja Svenska litteratursällskapetin vuosikirjan. Rupesin tekemään Siveniuksen mandoliinille koteloa aaltopahvista, johon se oli matkan ajaksi kääritty. Illalla pelasimme pasianssia. Soitin luuttua, vaikka siinä olikin G kieli poikki. Kuuntelimme joka päivä levysoittimellani levyjä. Annoin Alma Korhoselle lahjaksi kaksi levyä; toinen oli Maikki Järnefeltin yksinlaulu Var är vägens mål ja toinen suomalainen levy Sotilaspoika. Kävimme vuoroin kahvilla toistemme luona naapurissa. Kiki koristeli meidän kahvipöytämme uudenvuoden aattona hienosti keltaisilla paperiboordeilla ja punaisilla nauhoilla, ne muodostivat kaksi suurenmoista ristiä keskenään.
Uudenvuoton aaton vietimme kotona Kikin kanssa kuten aina tähänkin asti kuunnellen Nikolainkirkon kellon lyövän kaksitoista. Arkkipiispa Ingman puhui ja toivotti tasavallan presidentti Svinhufvudin sanoja mukaillen ”ensimmäistä vapauden ja yhdenvertaisuuden viikkoa vuonna 1934. Myös Zürichin kirkon kellot ja Tukholman kaikkien kirkkojen kellot soivat uuden vuoden kunniaksi.
Olen onnellinen, että olen voinut toteuttaa vuosi sitten antamani uudenvuodenlupauksen pitää päiväkirjaa tapahtumistani. Kiitos Luojallemme, joka on antanut minun elää elämääni niin häiriöttä ja ilman kauheuksia, kuten tämä vuosi on osoittanut. Niin, voiko häntä kyllin kiittää? Kunpa hän antaisi siunauksensa myös tulevalle vuodelleni.
Toimeentulohuolia ja kiitollisia ja rehellisiä potilaita
Vuoden 1933 päiväkirjamerkinnöistä käy hyvin ilmi yksityisyrittäjän tulojen epävarmuus; kuka maksoi ja kuka ei – ainakaan palkka ei tuntunut tulevan silloin, kun oli suuria menoja. Lähteistäni löytyy kuitenkin myös iloisia kiitollisuuden osoituksia vuosienkin päästä.
Vuonna 1951 Carin sai kirjeen: ”Arvoisan puhelinkeskustelumme johdosta, joka koskee yli 40 vuotta takaperin hammaslääkärissä käyntiä erään hampaan rikkoutumisen takia, ja josta maksu jäi suorittamatta, niin lähetän tässä 200 markkaa ja toivotan hyvää vointia.” Tähän kirjeeseen Carin on vastannut suomenkielellä, todennäköisesti jonkun avustamana seuraavasti:
Lausun täten kiitokseni tänne lähettämästänne 200 markasta — siis kaksin verroin suuremmasta palkkiosta kuin minkä määräsin. On todella harvinaista nykyisin tavata henkilöä, jolla on niin hellä ja herkkä omatunto kuin teillä, ja sen tähden menettelynne täyttää mieleni lämmöllä ja ilolla. Velkamääräänne, jonka onneksi olin unohtanut, ei koskaan olisi teiltä peritty, sillä niin vaikeaa kuin minulla monesti onkin ollut tulla toimeen näin vanhoilla päivillä, on Jumala armollisesti auttanut minua tähän asti vaikeuksista. Mutta itse asian vuoksi, koska käsitin, että te omantunnon rauhan vuoksi tahtoisitte korvata minun työni, mainitsin hyvitykseksi mahdollisimman vähäisen määrän. Sydämellisin terveisin ja kiitoksin ”kukkuramitalla”. Carin Johanson
Toinen vastaava velanmaksusuoritus kuului seuraavasti:
”Lähetän täten 400 markkaa koko talven työstä. Samanaikaisesti toivotan iloista ja tarpeellista lepoa teille. Anita lähettää myös terveisensä. Kunnioittaen…”
Ihastuttavan nuoren naisen hymyvalokuvan myötä tulivat Carinille seuraavat terveiset: ”Kiitollisena muistellen tohtorin oikomishoitoa tyttärelleni noin 10 vuotta sitten lähetän täten todisteen hyvästä tuloksesta.”
Toimeentulo ei vanhuudenpäivinä ollut itsestään selvää. Vuonna 1949 on Carin kirjoittanut Kungliga Svenska Beskickningen i Helsingforsille (lähetystö) seuraavansisältöisen kirjeen:
”Olen lehdistä lukenut ja radiosta kuullut, että Ruotsin kansalainen, joka asuu muissa Pohjoismaissa, voisi tietyssä iässä saada kansaneläkettä. Kysyisinkin millä ehdoin minun olisi mahdollista hakea tuollaista eläkettä? Olen 79-vuotias ja olen elänyt tässä maassa yli 50 vuotta ja nimeni löytyy vuoden 1948 matrikkelistanne. Ammatiltani olen hammaslääkäri, mutta en ole huonontuneen näkökykyni takia vuoden 1942 jälkeen voinut pitää praktiikkaa.”
Tähän kirjeeseen Carin on saanut vastauksen. Siinä todetaan, että kyseisen vuoden elokuussa on tehty Oslossa sopimus, jonka perusteella, huomioiden Suomen lainsäädäntö kansaneläkkeistä 31.5.1937, voidaan 65 vuotta täyttäneelle Ruotsin kansalaiselle, joka on Suomessa ollut 55 vuoden iästä lähtien myöntää täällä eläke. Tämä eläkepäätös tuli Carinille melko myöhään huomioiden hänen ikänsä, mutta on antanut tarpeellista turvaa loppuvuosiksi.
Esimerkkejä Carinin kirjeenvaihdon laajuudesta
Kokoelmissani olevien pääasiassa tyhjien, mutta ilmeisesti filatelistisista syistä säilytettyjen kirjekuorien ja lukuisten postikorttien lähettäjistä saa hyvän käsityksen Carinin kirjeenvaihdon laajuudesta. Carinin kirjeenvaihtoa on myös Åbo Akademissa sekä Taysin kokoelmissa Tampereella.
Edward Anglen kortti. (Terhi Palomäen kokoelmat)
Vuonna 1909 Edward Angle on kirjoittanut kirjeen Carinille, jossa toivoo, että tämä tulisi vielä kyseisenä kesänä heidän vieraakseen vaikka koko kuukaudeksi jakamaan kokemuksiaan onnistumisista, epäonnistumisista ja edistymisestään alalla. Hän lupaa auttaa Carinia ja sanoo, että ”tämän pitää todella tulla jonain päivänä”. Hän myös pahoittelee, ettei pääse ”Wiesbadenin” tapaamiseen (European Orthodontic Society) ja kysyy, aikooko Carin osallistua sinne tai muihin kongresseihin, ja jos aikoo, niin pyytää Carinia lähettämään huomioitaan niistä. Hän nauttisi niistä. ”I am ever your friend” lopettaa E. H. Angle kirjeensä.
Toisessa kortissa Angle lähettää Floridasta, ”kukkien maasta” terveisensä allekirjoittaen: ”vanhalta opettajaltasi”. Myös joulukortti St Louisista on säilynyt. Anna Hopkins Anglelta on tallessa kaksi kirjekuorta Pasadenasta vuodelta 1931, joista toisessa on joulu- ja uudenvuoden terveiset. (Kuva 8)
Ennen itsenäisyyden aikaa löytyy myös leimaamaton, lähettämätön kortti kollega Axel Sandlundille (1867–1933) Poriin.
Johannes Bengs, FTS:n (Suomen Hammaslääkäriseura) sihteeri, kutsuu Carinin vuosikokoukseen 1908 kortilla, jossa hän pyytää Carinia pitämään esitelmän tai esityksen tai ehdotuksen keskusteltavaksi otettavasta aiheesta. (Kuva 9)
Vuodelta 1908 ja 1909 löytyy European Orthodontia Societyn kuoria kolme kappaletta. The British Society for the Study on Orhodonticsin kirjekuoria löytyy 16 vuosilta 1927–1931 ja vielä vuodelta 1953 yksi, jossa kutsu yhdistyksen tilaisuuteen on säilynyt. Carin oli yhdistyksen kunniajäsen.
Myös kirje tri Harold Chapmanilta (1881–1965, tämän yhdistyksen puheenjohtajalta) vuodelta 1928 Lontoosta on tallessa. Siinä vaihdetaan mielipiteitä mm professori Brashin (James Brash 1886–1958 U.K.) työstä ja valmistautumisesta vuoden 1931 Second International Orthodontic Congressiin. Myös samaisen Second International Orthodontic Congressin kutsukuori vuodelta 1931 on kokoelmassa.
Yhteyksistä maailmalle kertovat tri C.A. Hawleyn (1861–1929 ortodontti, mm Hawleyn levy) ja tri E. Santley Butlerin (1868–1958) lähettämä kuori U.S.A:sta vuodelta 1932. Jälkimmäinen oli mm. Anglen koulun Bostonin yhdistyksen sihteeri.
Mielenkiintoinen on myös John Wesslerin, Svenska Tandläkarsällskapetin sihteerin, Odontologisk Tidskriftin toimittajan, kortti Ruotsista vuodelta 1927. Kortissa Wessler kertoo tulevansa Matti Äyräpään 75-vuotisjuhliin ja palauttavansa aineistoa, mm. lainaamansa vahahampaat ja gravyyrin ja toivovansa tapaamista Carinin kanssa. (Kuva 10)
Columbian yliopistosta on säilynyt kirjekuori vuodelta 1928 sekä C.V. Mosby Companyn Medical Publishersin kirjekuoret St. Lousista vuosilta 1914 ja 1915, näistä ensimmäisen on sotasensuuri avannut. Myös maaliskuulta 1915 löytyy sotasensuurin tarkastama kuori Dr Boltsilta Seattlesta. (Kuva 11)
The Dental Cosmos -julkaisulta Philadelphiasta on tullut postia, samoin hammaslääkäri E. Haderupilta Kööpenhaminasta. SvenskaTandläkaresällskapetin kirjekuori löytyy vuodelta 1935. Carin oli yhdistyksen kirjeenvaihtajajäsen.
Erityisen suurta kollegiaalista mielenkiintoa löytyy vuoden 1926 kortista Ruotsista kollega Sigrid de Verdieriltä, joka toivotteli Carinia sekä Walborg Cederbergiä ja Helmi Hartwallia tervetulleeksi kokoukseen Tukholmaan. Kutsukortissa on kuva kaupungintalosta, johon kaupunki oli kutsunut kokouksen osallistujat. Sigrid de Verdier (1875–1941) toimi hammaslääkärinä Luulajassa 1901–1905 ja vuodesta 1906 Tukholmassa. Hän oli Kvinnliga Tandläkarklubbenin perustaja vuonna 1916 ja yhdistyksen puheenjohtaja 1916–1923 ja 1929. Ruotsista KTK:n puheenjohtaja Karin Garmig-Legertiltä saadun tiedon mukaan kutsu oli Kvinnliga Tandläkarklubbenin 10-vuotisjuhlaan. (Kuva 12)
Myös Joulukortin Carin on saanut häneltä 1933 jouluna, johon Carin on vastannut kiitoskirjeellä 1934. Sigrid de Verdierin nimikirjoitus löytyy Matti Äyräpään rahaston yhteispohjoismaalaiseen lahjoitussumman osallistujaluettelosta vuonna 1927.
Ammatillisen kirjeenvaihdon lisäksi löytyy kuoria mm. sisaruksilta mm. Lysekilistä Ruotsista ja muilta ystäviltä mm. Sigrid Stackellilta, joka Ruotsista saadun tiedon mukaan oli opettaja sekä Tammelanderien suvun jäseniltä ulkomailta sekä muiden ystävien tai potilaiden lähettämiä kortteja ja kirjekuoria. (Kuva 13)
Korteista ja kirjeistä välittyy kunnioittava ja arvostava suhde ja yhteydenpito kollegoiden kanssa. Vaatimattomuus ja itsensä tai taitojensa täydellinen esiintuomisen puuttuminen oli erityisen hienoa tuon ajan kanssakäymisessä ja varsinkin Carinille tyypillistä; myös yhteydenpidossa ystävien ja naapurien kanssa.
Tämä arvostava suhde kollegoihin käy ilmi parhaiten Carinin kuuluisissa värssymuotoisissa kronikoissa, jotka olivat lisäksi humoristisia ja oivaltavia kuvainnollisuudessaan. Aiemmin mainittujen kronikoiden lisäksi hän on kirjoittanut värssymuotoisen kronikan Seuran 35-vuotisjuhliin vuonna 1927, jolloin juhlittiin Matti Äyräpään 75-vuotispäivää.
De kommit hit för jubileets skull-
då ”Matti ” fem och sjutti år skall fylla-
att med en Matti-fond av samladt gull
hans minne för en eftervärld förgylla.”
Carin on kirjoittanut värssyn jossain Seuran juhlassa myös John Wessleristä:
Där sitter Wessler, äkta man och far
förutom snedsprång –ack så är ju tron-ja-
men även han sin extra kärlek har
och hennes namn är –Sankta Apollonia”
I äktenskapen har han döttrar två
Så präktiga att maken man får leta.
Runomuotoinen onnittelujen ja toivotusten perinne oli Carinin kotimaassa ollut yleinen tapa jouluisen päiväkirjamerkinnän mukaan. Myös sisar Alma (1865–1948) on lähettänyt Carinille värssymuotoisen 75-vuotisonnittelurunon:
”Till skolor kom hon då i Stockholm, Uppsala,
Där allting sig förlöpte så överdådigt bra.
När sedan hennes bana blev bestämd
Och hon till Doktor högtidligt blev utnämnd.
Blev Finland landet vartill hon då kom,
Och aldrig har hon därifrån vänt om.
Där mötte hon för alltid sin Kiki trogna
Under vars goda hand de egenskaper kunnat mogna.
I detta land Ditt långa liv förflutit
Och överallt du hederstitlar, medlemskap åtnjutit.
Av hårda öden tvangs du att praktiken sluta,
Vid dina år dock Du förtjänt att frid och vila njuta.
Gud signe Dig för allt gott Du bedrivit
Och Tack till Honom som sitt bistånd givit.
Som syster Du ja alltid god och öm är
Och var viss på att jag Dig aldrig glömmer.
Må Du länge leva på med glädje i Ditt sinn
Att bo i samma land som Hans Ruin.
Som även, han, tillsist vårt Kville hedrade.
Vilket t.o.m hör till hans renommé.
Frid och nöjd!
Din syster Alma
Hans Ruin (1891–1980) oli suomenruotsalainen esteetikko ja kirjailija, Ruotsin kansalainen vuodesta 1947.
Yhteenveto
Tässä katsauksessa pääasiassa vuoden 1933 päiväkirjoihin perustuen näkee, kuinka tärkeää työ oli Carinille. Lähes joka päivä hän kertoo jotain ammattiin liittyvistä potilastapauksista tai yhteydenpidosta kollegoihin. Päiväkirjan teksteissä mainitaan tältä vuodelta nimeltä noin 70 kollegaa, joiden kanssa hän oli tavalla tai toisella tekemisissä tai ainakin tunsi. Tämän artikkelin ulkopuolelle jäävät suurelta osin muut opiskeluajan, uran alkuvuosien ja myöhempien vuosien tuttavuudet ja ammattitoverit.
Edelleen merkillepantavaa on, että vaikka hän oli tähän aikaan jo tunnettu spesialisti alallaan, hän piti itseään vaatimattomasti vain Jumalan armollisuuden välikappaleena. Tässä vaiheessa kollegat kuitenkin sentään jo osasivat lähettää omia vaikeita potilastapauksiaan hänelle hoidettavaksi toisin kuin uran alkuvaiheessa. Erikoisalojen puuttuminen selittää myös yleispraktikon työn jatkamisen läpi koko uran oikomishoidon rinnalla.
Vuosina 1933–1934 leukaniveliin liittyvät konsultaatiot röntgenkuvista ovat tapahtuneet Lääketieteen I klinikan (Uusi klinikka) johtavan lääkärin Harald Johannes Fogelbergin kanssa: Carin kertoo mm. potilaansa leukanivelkuvien stereoskooppikuvien tutkimisesta ja niiden tulkinnasta Fogelbergin kanssa. Carin piti kuvien tulkintaa vaikeana ja sanoi, että hänen täytyisi istua pitkään niitä tuijottamassa, ennen kuin niistä mitään ymmärtäisi. Fogelbergin taitoja ja kohteliaisuutta hän kiitteli. Fogelberg mainosti Lääkäriluettelossa omaa vastaanottoaan Aleksanterinkadulla vuonna 1933 sanoin ”sisätauteja ja keuhkosairauksia, röntgentutkimusta ja hoitoa”.
Hammaslääkärien röntgenkuvauksia ilmoitettiin samoissa luettelossa tehtävän ainakin O.Y. Dentaldepot AB:n röntgenlaitoksella, ja neljän muun yksityishammaslääkärin toimesta tekstillä ”Hammas- ja leukatautien röntgenvalokuvausta”. Vuonna 1952 Carin on saanut kutsun Hammaslääkäriseuran vuosikokoukseen, jossa ohjelman mukaan tri Yrjö Paatero (1901–1963) on pitänyt esityksen ”Pantomografinen röntgenkuvaus”. Todennäköisesti Carin ei enää tuohon tilaisuuteen ole osallistunut. Vuonna 1952 hän on tavannut ainakin vielä A. Salingren ja von Bonsdorffin hyvin epäselvällä kirjoitetun almanakkamerkinnän perusteella. Aivan loppuvuosinaan Carin kääntyi Tampereella vanhan tuttavansa tri Katri Sarpion puoleen omissa hammasongelmissaan samaisen almanakkamuistion mukaan. (Kuvat 14 ja 15)
Egen härd är guld värd
Birkan tohtorin monipuolinen lahjakkuus on avautunut henkilöhistorian tutkimisen avulla ihmeellisellä tavalla yli kaksi vuotta sitten aloitetun perehtymisen myötä niin itselleni kuin elossa oleville paikkakuntalaisille, silloisille tuttaville ja naapurustolle.
”En osannut kuvitellakaan, miten kansainvälisen uran tehnyt henkilö oli päätynyt tänne Harhalan kulmille ja vaikuttanut minunkin varhaislapsuuteeni. On hyvä, että hänen muistonsa ei jää unohduksiin, sillä omia lapsiahan hänellä ei ollut. Kiitos artikkelista!”, kirjoittaa paikkakuntalainen, jonka vauvakuva löytyi Åbo Akademista. Selvitin henkilön tiedot ja osoittautui, että silloisen ”vauvan” isä toimi Carinin pehtoorina useita vuosia Birkassa.
Kiitän lämpimästi Hilkka Peltoniemeä hänen arvostavasta suhtautumisesta Carinin elämäntyön ja kotitilan ”hengen” säilyttämisestä Birkan tilalla sekä luottamuksesta päästä tutustumaan päiväkirjoihin ja Birkan rakennuksiin.
Kiitän lisäksi lämpimästi artikkeliin liittyvistä tiedonannoista seuraavia henkilöitä:
Apteekkari Bengt Mattila, Joutsen apteekki: lääketietoja vuodelta 1933
EHL Marjut Evälahti: ortodonttinen terminologia
Lars Frithiof, ordförande i STS Museinämnd: tietoja ruotsalaisista kollegoista
Espoon, Helsingin, Kemin, Naantalin , Ruskon, Sastamalan, Tampereen ja Turun seurakunnat
Terhi Palomäki, HLL
Palaa tästä kirjoitussarjan aiempiin osiin:
Osa 1
Osa 2
Lähteet
Aspelund E. Finska tandläkarsällskapets medlemmar 1892–1910
Bäckström M. Suomen Hammaslääkäriliitto – Finlands Tandläkarförbund r.y. 1924–1974. Suomen Hammaslääkäriliitto 1974
Edgren J. (2010). Finska läkaresällskapet 175 år
Forsius A. (2001). Ihmisiä lääketieteen historiassa
Helsingin Lääkäriyhdistys. Lääkäriluettelot 1920–1930, Kansallisarkisto
Hämäläinen PK. Kielitaistelu Suomessa 1917–1939
Johanson C. Kirjeet, kalenterit, kirjoitelmat ja muu säilynyt aineisto. Carin Johansonin arkisto, Åbo Akademi
Johanson C. (1933). Päiväkirjat (yksityisomistuksessa, kirjoittajan käytössä)
Johanson, C. Irtokirjekuoret ja postikortit, kirjoitelmaluonnokset, kirjaset (kirjoittajan kokoelmat)
Kottonen A. Carin Johanson − ortodontian kosmopoliitti. Suom Hammaslääkäril 2015; 9–11
Lund S. Suomen hammaslääkärit 1933 lisävihko
Palomäki T. Carin Johanson kukitettiin synnyinseudullaan Kvillessa. Suom Hammaslääkäril 2016; 1: 43
Palomäki T. Carin Johansonin tie Pälkäneelle Birkan tilan omistajaksi. www.hammaslaakarilehti.fi
Pekkola A. Hammasta särkee. Tutkimus hammassäryn kansanomaisesta parantamisesta ja hammasmädän ehkäisystä Suomessa ja Virossa 2016. Väitöskirja, Helsingin Yliopisto humanistinen tiedekunta, 2016
Sotamaa M. Päättäjien Palapelissä Suomen Hammaslääkäriliitto vuosina 1975–1999. Suomen Hammaslääkäriliitto, 1999
Rönnberg K. Espoon kunnallinen hammashuolto 50 vuotta 1937–1987
Siven G. Suomen Hammaslääkäriseuran historia 1892–1942
Suomen Hammaslääkäriseura. 100 vuotta Hammaslääkärien seurassa: Hoitoa ja tutkimusta Äyräpäästä euroaikaan, Suomen Hammaslääkäriseura 1999.
Suomen Hammaslääkäriseura. Suomen Hammaslääkäriseuran toimituksia IX 1912 sekä Suomen hammaslääkäriseura -teos (Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian kirjakokoelma)
Suomen hammaslääkärit. Matrikkelit 1960–2008
Strömberg H (toim.) Tidens Tand Donatorer och glimtar ur verksamheten. Odontologiska samfundet I Finland, 2012
Valtonen V. Suomen hammaslääkärit 1948
Viipurin puhelinluettelo 1933, Kansallisarkisto
Vuorela L. Välskäristä hammaslääkäriksi: Hammaslääketieteen tulo Suomeen ja sen professionalisoituminen. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, Historian laitos 1999
Verkkosivustot www.geni.com ja www.myheritage.com
Carin Johanson (1870–1953)
Carin Johanson oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen ortodontiaan erikoistunut hammaslääkäri.
Hänen jäämistönsä löytyi kesällä 2015 Pälkäneeltä Birkan talosta, jonka Johanson aikoinaan omisti.
HLL Terhi Palomäki on tutkinut Johansonin henkilöhistoriaa mm. tämän päiväkirjoihin perehtyen. Hammaslääkärilehden verkkoversiossa julkaistiin syyskuussa 2016 Palomäen artikkeli Carin Johansonin tiestä Pälkäneelle Birkan tilan omistajaksi.
Tämä kolmeosainen artikkeli keskittyy ammatilliseen toimintaan Johansonin omien päiväkirjamerkintöjen pohjalta.
Päiväkirjamerkinnät potilastyöstä ovat lähes päivittäisiä. Palomäki on tarinan elävyyden takia luonut keksityt henkilönimet todellisille potilaille.
Päiväkirjamerkinnät esitetään ryhmiteltynä vuodenaikojen ja muiden elämäntapahtumien mukaisessa yhteydessä.