Carin Johanson (1870–1953) on vuoden 1933 päiväkirjamerkinnän perusteella päättänyt vuoden 1932 viimeisenä päivänä uudenvuodenlupauksena aloittaa perusteellisen päiväkirjan kirjoittamisen jokaisesta päivästään vuoden 1933 alusta alkaen.
Hän toteaa, että vaikkei hänen yksitoikkoisessa elämässään montaakaan tapahtumaa olisi, aina tapahtuu kuitenkin jotain, joka kiinnostaa, ja joka on mukava myöhemmin muistaa, vaikkei se maailmaa mullistavaa olisikaan.
81 vuoden kuluttua päiväkirjat löytyivät ja päätyivät tutkittaviksi. Carin varmasti toivoi sisimmässään, että nimenomaan joku kollega kiinnostuisi joskus hänen elämästään ja vuosistaan Suomessa päiväkirjojen välityksellä – varsinkin, kun hän ei päässyt toiveestaan huolimatta haudan lepoon Pälkäneelle.
Carinin päiväkirjat vuosilta 1933–1941 löytyivät Birkan tilalta Pälkäneeltä vuonna 2014. Päiväkirjamerkinnät muodostavat katkeamattoman elämäntarinan yhdeksältä vuodelta hänen elämästään.
Vuoden 1947 päiväkirja on tallennettu Åbo Akademihin vuonna 1989 Ingeborg Dyhr Sylvinin lahjoituksen yhteydessä. Sen lisäksi Åbo Akademissa on kalentereita Carinin viimeisiltä vuosilta. Niissä aiemmin sievä ja selkeä kasiala on jo muuttunut lähes mahdottomaksi lukea. Carin itse lahjoitti jo vuonna 1945 runsaasti kirjallista materiaalia Åbo Akademihin.
Olen lukenut alkuperäiset kaksi päiväkirjaa vuodelta 1933. Näistä ensimmäisen osan on Hammaslääketieteen historian seura Aurora digitalisoinut, ja jälkimmäisen digitalisointia ja sopivan tallennusympäristön luomista valmistellaan kaikelle digitalisoitavalle aineistolle, muun muassa lopuille päiväkirjoille sekä Valokuvataiteen museossa lasinegatiiveista jo digitalisoiduille valokuville Carinista vastaanotollaan ja työssään. Vuoden 1934 päiväkirja on myös nyt kirjoittajan käytössä.
Kiinnostavaa on Carinin ammatillinen työskentely 63-vuotiaana, jolloin hän oli toiminut jo 33 vuotta laillistettuna hammaslääkärinä Suomessa ja oikomishoitoon erikoistuneena hammaslääkärinä Helsingissä 23 vuotta. Koko ajan hän teki yleishammaslääkärin työtä oikomisen rinnalla, mikä on erityisen mielenkiintoista. Kiinnostavaa on myös senaikainen yhteydenpito kollegoihin ja toimeentulo.
Yhteydenpito on tuolloin tapahtunut pääasiassa kirjeitse ja ennen kaikkea tapaamalla kollegoita kokouksissa ja keskustelemalla puhelimitse potilastapauksista. Ammatillisissa tilaisuuksissa, juhlissa sekä opetustilanteissa hänen omalla vastaanotollaan vaihdettiin alan tietoja. Ruotsinkielisen tuttavaverkoston ja Suomen Hammaslääkäriseuran ja myöhemmin Odontologiska Samfundetin merkitys on ollut erityisen tärkeä.
Vuonna 1933 Carin ei tehnyt kokous- tai kongressimatkoja ulkomaille. Sen sijaan hän tilasi, lainasi tai hänelle tuli ajankohtaisia ammatillisia julkaisuja, jotka hän luki tuoreeltaan. Aikaisemmin ulkomaille suuntautuneiden opiskelu- ja kongressimatkojen kollegayhteydet ovat pitäneet hänet ajan hermoilla koko uransa ajan.
Hammaslääketieteen opiskelijaksi Suomeen 1893
(Kuvat 1 ja 2 – kuvagalleria artikkelin lopussa)
Asetus oikeudesta harjoittaa hammaslääkärin ammattia Suomessa annettiin vuonna 1893. Hammaslääkärikoulutuksen käynnistyttyä Suomessa vuonna 1892 valmistui hammaslääkäreitä alussa hitaasti. Vuoteen 1905 mennessä oli kotimaan koulutuksesta valmistunut vain 16 hammaslääkäriä, joista Carin Johanson oli yksi valmistuttuaan vuonna 1899 Helsingissä Suomen Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta ensimmäisenä naisena, tosin ruotsin kansalaisena (Vuorela 1999).
Carin suoritti erään säilyneen todistuksen mukaan vuonna 1897 Karoliinisen instituutin anatomian laitoksella joitain ihmisanatomian kursseja. Suomen Hammaslääkäriseura -teoksesta käy ilmi, että hän toimi assistenttina hammaslääkäri Ernst Waseniuksen (1864–1949) luona elokuusta marraskuuhun vuonna 1899.
Hän liittyi Finska Tandläkarsällskapetin (myöhemmin Seura) jäseneksi helmikuussa vuonna 1900 Matti Äyräpään kaudella ja Suomen Hammaslääkäriliiton jäseneksi toukokuussa 1925 Eero Tammisalon puheenjohtajakaudella. Hän oli Odontologiska Samfundetin perustajajäsen yhdistyksen kokouksessa 4.12.1936 Erik Vaenerbergin kauden alkaessa ja jäsen siitä lähtien sekä kunniajäsen 1949.
100 vuotta Hammaslääkärien seurassa -teoksessa Anne Nordbladin mukaan vuonna 1909 on Suomessa toiminut 68 laillistettua hammaslääkäriä 15 eri paikkakunnalla. Lääkintöhallituksen vuosikertomuksessa vuodelta 1920 mainitaan maassa toimineen 250 hammaslääkäriä, joista puolet oli alle 60 paikkakunnalla ja Helsingissä kaikkiaan toimi toinen puoli kaikista ammatinharjoittajista. Vuonna 1930 maassa oli noin 456 hammaslääkäriä 67 eri paikkakunnalla.
Oikomishoito erikoisalana oli tuohon aikaan Suomessa ja koko uransa aikana ainoastaan Carin Johansonilla. Hän erikoistui vuosina 1905–1906 USA:ssa Edward Anglen johdolla. Maija-Liisa Bäckström (1974) kertoo Carin Johansonin kysyneen Seuran kokouksessa jo vuonna 1910: ”Häiritseekö jäsenten eettistä käsitystä, jos joku Seuran jäsen ilmoittaisi, että hän toimii spesialistina jollakin odontologian alalla? Vastauksena Seura tuolloin ilmoitti, ettei sillä ollut mitään muistuttamista tällaista ilmoittamista vastaan.”
Vuonna 1917 kollega August Avellan (1879–1919) sekä vuonna 1923 Carin Johanson pitivät Seuran kokouksissa alustuksen aiheesta, ja uudelleen se tuli esille toukokuussa 1924 Turun kokouksessa.
Suomen Hammaslääkäriliitto otti heti toimintansa ensimmäisenä keväänä tämän asian käsittelyyn. Samana vuonna tiedusteltiin, kuinka Saksan ja Skandinavian maiden spesialistiasia oli järjestetty. Spesialistiasia polki pitkään paikallaan, vaikka Hammaslääkäriliitto edistikin asiaa kaikin tavoin. Vihdoin monimutkaisten vaiheiden jälkeen eduskunta hyväksyi 30.3.1971 hammaslääkärilakiin muutoksen, joka mahdollisti erikoistumisen.
Suomen Hammaslääkäriseuraan perustettiin ortodonttinen jaosto vuonna 1963 (Sotamaa 1999). Oikomishoidon erikoishammaslääkärin tutkinto tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1975.
Carin Johanson piti vastaanottoaan Tampereella osoitteessa Koskikatu 11 vuoteen 1910 asti, ja Helsingissä osoitteissa Yrjönkatu 21 vuoteen 1923 asti, Kalevankatu (Vladimirinkatu) 16 vuoteen 1930 asti ja Annankatu 20 vuodesta 1931 alkaen vuoteen 1942, jolloin hän muutti pysyvästi Birkan tilalle Pälkäneelle lopetettuaan ammatinharjoittamisen.
Itseäni kiinnosti heti myös se, tekikö Carin laajemminkin hammaslääkärin töitä Pälkäneellä, koska Birkasta löytyi vuonna 2014 mm. puinen matkapotilastuoli ja jalkaporakone sekä instrumentteja. Käsitykseni on, että lomailun ja maatilan töiden ohessa hän hoiti pääasiassa vain lähitienoon tuttavia ja ystäviä ja näiden sukulaisia kesäisin. Tätä tukevat päiväkirjamerkinnät. Erkki Rissa Pälkäneen Harhalasta muistaa, että talvisodan aikana Carin toi heidän talonsa alakerran pakariin suojaan hammaslääkärinvastaanottonsa kalustoa. Lönnrotinkadulla vuonna 1943 tuhoutui pommituksissa mm. Carinin kollegan ja hyvän ystävän Walborg Cederbergin (1873–1971) koti ja vastaanotto.
Carin Johanson mainosti säännöllisesti Helsingin lääkäriyhdistyksen lääkäriluettelossa ainakin vuodesta 1922 vuoteen 1932 asti. Hänen ilmoituksessaan luki: Hampaiden oikaisuja (kuva 2). Samoin hän ilmoitti joka vuosi olevansa matkoilla kesä–elokuun välisen ajan, mikä tarkoitti Birkassa vietettyä aikaa. 15.9.1932 hammaslääkäreitä ei enää luetteloista löydy, koska silloin ryhdyttiin julkaisemaan erillistä hammaslääkäriluetteloa. Bäckströmin (1974) mukaan ilmoitusvoitot saatiin näin hammaslääkärienkin hyväksi, eikä pelkästään Helsingin lääkäriyhdistykselle.
Pälkäneellä on praktiikkaa pitänyt Carinin aikoina vuodesta 1934 alkaen hammaslääkäri Elli Heikkilä (1905–1999) ja vuodesta 1957 Lars Carpelan (1910–1975), joka piti tätä ennen vastaanottoa naapurikunnassa Valkeakoskella. Luopioisisissa ja Aitoossa, aiemmin myös Tampereella, toimi hammaslääkärinä Eine Pihkala (os. Oksanen 1904–1966).
Praktiikka alkaa Birkassa vietetyn joulun ja uudenvuoden jälkeen 3.1.1933
Neiti Weymarin hampaita paikattiin jälleen ja puhdistettiin. Berg tuli, hän on jo huomattavasti parempi. Osallistuin Hammaslääkäriseuran kokoukseen. Kaksi potilasta oli vähän edistynyt (Berg ja Lemström). Otin yhteyttä tohtori Sjöblomiin (Sjöblom-Söderström Eva Brita 1897–1975) puhelimitse.
Brita Söderström on hoitanut Espoossa Finnån, Mataskärin ja Soukan ruotsinkielisten kansakoulujen oppilaiden hampaita 1950-luvulla Espoon kunnallinen hammashuolto 1937–1987 -teoksen mukaan.
Tohtori Wikander (Anna 1873–1938, Tampereen keuhkotautiparantolan lääkäri) Tampereelta oli käymässä. Helmikuun hammaslääkärikokous jäi väliin vilustumisen vuoksi. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Tanskan hammaslääkärilehti hyväksyi artikkelini ”Onko ravinnolla merkitystä oikomishoidossa”. Kirjoitin ja lähetin jäsenmaksun, yksi punta, O. Henrylle Lontooseen. Työskentelin kollega Timgrenin (Ragnar 1890–1962) sukulaispojan kanssa viisi tuntia. Kirjoitin tri G. Lindblomille (Gustaf Aleksander, ”Gösta”, 1896–1988) Tukholmaan ja kiitin häntä erikoispainoksesta. Kirjoitin Lemströmille Tallinnaan(Revel) ja neiti Michelssonille hammaslääkärikäynneistä. Oma neljämiinukseni aristi painamista ja oli kuumanarka. Ilmoittauduin Toverud-kurssille. Ei ollut hammaslääkäriseuran kuukausikokousta. Sain 50 markkaa neiti Michelssonilta. Luin Harvey Stallardin (1888–1974) artikkelin etuhampaiden suoristumisesta intermaksillaarisessa ankkuroinnissa.
Salingre (Axel 1882–1960) oli paikannut Oscar Forstenin hampaita. Oikoluin Tanskan Hammaslääkärilehden artikkelia. Työskentelin yhtäsoittoa iltaseitsemään. Paikkasin Eliniä ja Nettaa, samoin neiti Weymaria. Sekä Lemström että Helander jättivät tulematta.
Toverud-kurssi
Norjalainen Guttorm Toverud (1896–1969) oli lasten hammashoidon ensimmäinen professori Euroopassa, ”lasten hammashoidon isä”. Hänet on mm. kutsuttu vuonna 1942 Suomen Hammaslääkäriseuran kunniajäseneksi.
8. huhtikuuta alkoi odotettu Toverud-kurssi. Toverudin demonstraatio oli kaksi kertaa päivässä. Lähdin pois kello 11.00 alkaneelta suomenkieliseltä luennolta, jonka piti Castrén (Harry Kaarlo Adolf 1891–1942, patologisen anatomian professori tai Matti Castren 1891–1955). Tapasin kurssilla Walborg Cederbergin, Pehr Gaddin (1878–1947) ja Saima Tirkkosen (-Hirvonen 1887–).
Saima Tirkkonen toimi mallina Gösta Enckelille (1866–1946) tämän maalatessa Seuralle Apollonia-juhlassa 9.2.1930 lahjoittamaansa Apollonian kuvaa. Saiman kuolinvuotta en ole löytänyt mistään lähteestä toistaiseksi. (Kuva 4)
Tutustuin Aune Schildtiin (1899–1960) Jyväskylästä ja Signe Hellas Groundstroemiin (1894–1958) Joensuusta. Illalliset olivat Seurahuoneella, jonne osallistumismaksu oli 115 markkaa.
Illallinen oli harvalukuinen, pöytä vaikutti hyvin tyhjältä ja tunnelma oli synkeä ja alavireinen. Minun pöytänaapurinani oli Tor Ekman (1896–1969), sitten oli muutama tyhjä tuoli, ja vasemmalla puolellani istui tohtorinna Sallmén. Ennen illallista puhuin Toverudin kanssa sekä Walborgin ja Saiman kanssa ja illallisen jälkeen vielä Gösta Enckellin ja Saiman kanssa jokseenkin innottomast. Puheet illallisella olivat jokseenkin huonoja.
Seuraavana päivänä Toverudin kurssi jatkui. Se käsitteli lasten hammashoitoa ja etuhampaita. Lähdin taas pois Castrénin luennolta ja palasin kello kolme takaisin Toverudin luennolle. Seuraavana päivänä Toverudin luennolla keskustelin hänen kanssaan profylaktisesta ortodontiasta ja siitä, onko pysyvät kulmahampaat syynä pysyvien lateraalien (kakkosten) juurten resorptioon. Illalla oli hammaslääkäriseuran kokous, jossa Toverud piti esityksen. Puhuin tri Schildtin ja tri Groundstroemin kanssa.
Seuraavana päivänä oli Toverudin jäähyväisluento kello 9.00–10.30. Keskustelin taas hänen kanssaan profylaktisesta ortodontiasta. Toverud lupasi ilmoittaa tuloksistaan koskien omia retentiorenkaitaan yläleuassa, joilla saataisiin alkava distaalipurenta estettyä. Puhuin tri Lundinin kanssa (Louis 1901–1943) oikomishoidosta, koska hän kertoi minulle että klinikalla voidaan estää luokan II tapaukset.
Kollega Agda Alfthan oikomishoidon oppilaaksi
Pääsiäisen vietin lumisessa Birkassa. Sivenius oli reellä vastassa Iltasmäessä. Kirjoitin Bergille Tallinnaan. Soitin luuttua ja luin loppuun artikkelin 500 viikkoa vanhojen lasten leuoista. Paluumatka oli hankalaa. Bussi hajosi Mierolassa, koska lastia oli liikaa, ja keli jäinen. Hattulan kirkolla auto meni uudelleen epäkuntoon ja toinen bussi hinasi meidät Hämeenlinnan linja-autoasemalle. Myöhästyimme kuitenkin yhteysbussista ja Valkeakosken bussi vei meidät lopulta rautatieasemalle. Helsingissä oli myös paljon lunta.
Oma +kuutoseni oli kipeä. Forsten oli hyvässä kunnossa. Tri Salingre kiinnitti Oskarin nastahampaan, jonka pääsiäisenä oli kiinnittänyt jo joku toinen kollega kertaalleen. Lemströmin hampaat ovat jo paremmassa asennossa.
Tri Agda Afthan (1886–1975) Tampereelta alkoi seurata työskentelyäni tuoreuttaakseen oikomishoidon taitojaan. Hän oli yhdestä neljään seuraamassa. Agda Alfthan jälleen seuraamassa puoli kahdesta yhdeksään työskentelyäni. Otimme paljon jäljennöksiä, mm Sjömanista ja Kaupista.
Agda ei tule tänään, olenkin kauhean väsynyt. Sain sinivuokkoja Mobergin tytöltä. Kävin apteekissa, kun aputytölläni Lenalla oli kauhea akuuttivaiva vasemmalla puolella alaleuassa. Hänellä oli paljon vanhoja juuria. Avasin abskessin aamulla kello yhdeksän ja illalla uudestaan, oli pahempi huolimatta annetuista kolmesta tableteista (Abszessin), jotka hain hänelle apteekista. Lievitin hänen päätäan yöhön asti.
Apteekkari Bengt Mattilan mukaan kyseessä on Suomen Apteekkariyhdistyksen lääkehinnastosta käsin kirjattuna lisäyksenä vuonna 1932 ja myöhemmin 1938 painettu tekstinä löytyvä lääke, jota on ollut 10 ja 20 tabletin pakkauksina myytävänä. Se oli erilaisiin tulehduksiin käytetty, todennäköisesti saksalainen valmiste.
Puhuin tri Gaddin kanssa puhelimessa kollegan tyttären retinoituneista kulmahampaista. Puhelu kesti puoli tuntia. Petasin sängyt, jotta Lena saattoi käydä levolle. Aamulla Lena oli parempi ja sai 2 tablettia abskessiin. Agda Alfthan taas täällä. Olin myös hierojalla. Agda täällä viimeistä päivää, matkustaa maanantaina Tampereelle. (Kuva 5)
Tapasin aamukävelyllä kollega Sivenin (Gunnar 1881–1950). Kerroin hänelle vaikutelmistani Toverudin kurssilta. Kerroin hänelle, että Kivimäki (Juuso 1893–1969) opiskelee Dentaldepotin kustannuksella suukirurgiaa Norjassa tri Ryggen (Johan 1868–1944) luona. Samoin kerroin hänen rouvastaan Taimista (1894–1978), joka opiskelee oikomista Andresenin (Viggo Andresen 1870–1950) luona ja lasten hammashoitoa Toverudin johdolla.
Työskentelin puoli kymmenestä puoli yhteen Aspelundin kanssa, joka tuli Turusta. Lena oli nyt ilman sidettä ja terve. Koska ovikello oli rikki, täytyi potilaille ilmoittaa, että kolistavat postiluukkua. Työskentelin kuuteen. Tein Kihlmanin yläleuan kojeistuksen. Sain kukkia ja 200 markkaa Agda Althanilta. Kiki oli tehnyt tippaleipiä.
Työntäyteinen toukokuu
Sairanen Porista ei tullut eikä Varhela Kouvolasta. Otin vastaan Lemstömiltä 150 markan shekin. Kirjoitin koneella kirjeet herra Bergille ja tri Maksille Tallinnaan. Kirjoitin viimeksi mainitulle potilas Lemströmin ylähammaskaaresta, joka on liian eteenpäin kallistunut. Lähetin viimeksi mainitun kirjeen Bergin välityksellä. Salminen, jonka piti tulla eilen, tulikin nyt tänään, mutta tuli hoidetuksi valmiiksi. Laitoin alakojeistuksen Kihlmanille 45 minuutissa, mikä oli ennätys.
Tuhkarokkoa liikkeellä. Potilaana Strandberg, jolle piti laittaa yläkiinteät. Soitti jälkikäteen tuhkarokosta. Käen kukuntaa on kuultu. Kiki lähetti Birkasta 100 kananmunan laatikon.
Puhuin Lindqvistin äidille, sillä poika käsittelee ligatuuralankojaan mahdottomalla tavalla. Työskentelin Varhelan kanssa kolme tuntia. Bergin hoitoa tein kuudesta puoli kahdeksaan. Birgit Hedman sai kumirenkaita, Sjöman tuli valmiiksi, tulos oli erittäin onnistunut. Jumalan kiitos, että olen oppinut hoitamaan niinkin vaikeita tapauksia. Kunpa Bergin hampaista tulisi yhtä hyvät. Tohtori von Fieandt (Arvid 1873–1955) soitti laskuasiasta. Joku tuntematon, hävyttömältä kuulostanut herra soitti Hyvinkäältä. Oli joko juovuksissa tai mielenvikainen. Halusi minulta sellaisen hammaslääkärin yhteystietoja, joka tekisi tekohampaita. Kirjoitin kiitoskirjeen Agda Alfthanille. Sain potilas Sandelinilta lahjan; suloinen, ystävällinen tyttö! Hammaslääkäri Lundin soitti, että aikoo perehtyä oikomishoitoon, kysyi, koska voisi tulla tänne puhumaan kurssista minun vastaanotollani. Pyysin soittamaan maanantaina. Oksman maksoi 120 markkaa, se hänen olisi pitänyt maksaa jo vuosi sitten! Wilskman sai tänään levyn. Anne-Mari Sandelinilta sain kukan.
Potilas Palosen kojeistus valmistui. Työskentelin neljästä seitsemään Holmbergin tytön hampaiden kanssa. Ehrmann tuli kello kolme, otin jäljennöksen levyä varten. Kihlmannin tyttö, jonka piti tänään maksaa 1000 markkaa, oli hukannut rahakuoren rappukäytävään. Mutta sieltä se löytyi, Jumalan kiitos, mikä onni!
Puoli seitsemältä tuli tri Lundin kysymään mahdollisuuksia tulla kurssille. Ei sovittu vielä mitään.
Ruotsalainen sydämeni iloitsi, kun kuulin lehtimummolta, että ruotsalaiset päivä- ja aikakauslehdet myyvät paremmin kuin suomalaiset. Tein Cajanderin kojeistusta viidestä puoli kahdeksaan.
Tein kiinteät kojeet Strandbergille ja Kohoselle. Iloitsen luonnon uudistumisesta ja uudelleensyntymisestä, toivon saavani myös kipinän oman olemukseni uudistumiseen. Uusi kaari Lindbergille. Gerda Lönnqvist haluaa oikomiskaariaan takaisin itselleen tarkoituksenaan käyttää niitä siskolleen, johon en voinut tietenkään suostua! Ida kävi näyttämässä harvaa hammasriviään; kultakruunu -5:ssa ja -4:ssa vain juuri jäljellä ja muuten tekohampaat. Kojeistin Strandbergin alaleuan.
Helluntaina työskentelin kello 9.30–11.30. Kojeistin Ellen Bergstömin alaleukaa puoli seitsemästä puoli yhdeksään. On ollut kauhean raskas päivä ollut sekä vastaanotolla että muuten. Palonen on rikkonnut kojeistuksensa, jota kiinnitin tunnin ja Sjömania kaksi tuntia. Vielä tuli Netta neljän kipeän hampaansa kanssa ennen huomista matkaansa. Kello yhdeksän paikkasin hänen hampaansa. Netta oli vielä hoidattamassa 7+:aansa.
Menen NOF:n (Nordisk Odontologisk Förening) kokoukseen koskien kirjoitustani ja aloittaakseni uutta Acta Odontologicaa (Scandinavica).
Mitään mainintaa kokoukseen osallistumisesta ei päiväkirjassa kuitenkaan ole.
Kauhea sotku potilaiden ja praktiikan kanssa, koko päivän särki päätä ja niskaa, työnteko oli kauheata, en jaksanut mennä edes iltakävelylle.
Kesälaitumille lähtö mielessä
Paljon töitä nyt praktiikassa! Ström Oulusta ja Sahlsten Tallinnasta kävivät. Lähetin kirjeen rahoineen Brittish Soc. for Study of Orthodontics:iin tri Evansille. Työskentelin taas kuuteen. Ström Oulusta jälleen alaleuan kojeistuksessa. Sain taas kukkia Anne-Mari Sandelinilta.
Helluntaipyhinä vierailin Rabbelugnissa Eva Wreden vieraana.
Olen tänään seissyt 13 tuntia. Ekmanin levy ei istunut, täytyy lisätä vähän retentiota. Työskentelin taas kello yhdeksään. Sain kukkia Nyholmin tytöltä ja Lindbergin tytöltä Inkoosta. 12.5 tunnin työpäivä jälleen. Sain rouva Elmgreniltä sireenejä ja särkyneitä sydämiä, hänelle laitoin kulmahammaskojeistusta. Jumalalle kiitos, että olen jaksanut tehdä tämän työrupeaman taas. Vapaapäivä välissä. Kirjoitin kirjeen tri Westerlundille (Eva 1897–1985) Mårdista. Järjestelin kipsimallikaapin ja paperit työpöydältä. Pia ja Babben odottavat jo kovasti pääsyä Birkaan.
Lähdin puoli yhdeksän junalle. Eva oli kolmen tyttärensä kanssa asemalla. Pia ja Babben lähtivät kanssani Birkaan. Hämeenlinnassa vaihdoimme Timosen uuteen bussiin. Ruis kukkii Pälkäneellä, mutta Mallasveden pinta on erityisen matalalla.
Tarina jatkuu: Siirry tästä osaan 2.
Näkökulmia Carin Johansonin ammatilliseen toimintaan
Hammaslääkärilehden numerossa 1/2016 kerrottiin Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen ortodontiaan erikoistuneen hammaslääkäri Carin Johansonin hautapaikan löytymisestä hänen testamenttinsa ja sen yhteydessä olleen virkatodistuksen avulla.
HLL Terhi Palomäki on jatkanut hänen henkilöhistoriansa tutkimista. Hammaslääkärilehden verkkoversiossa julkaistiin syyskuussa 2016 artikkeli Carin Johansonin tiestä Pälkäneelle Birkan tilan omistajaksi.
Tämä artikkeli keskittyy ammatilliseen toimintaan Carinin omien päiväkirjamerkintöjen pohjalta.
Päiväkirjamerkinnät potilastyöstä ovat lähes päivittäisiä. Palomäki on luonut tarinan elävyyden takia keksityt henkilönimet todellisille potilaille.
Johansonin potilasmerkinnät ovat muutaman lauseen merkintöjä muun arkielämän lomassa.
Päiväkirjamerkinnät esitetään ryhmiteltynä vuodenaikojen ja muiden elämäntapahtumien mukaisessa yhteydessä.