Elinsiirto on hengenpelastava ja tehokas hoitovaihtoehto potilaille, jotka sairastavat loppuvaiheen elimen vajaatoimintaa. Kasvonsiirto parantaa elämänlaatua ja mahdollistaa puuttuvien ja vahingoittuneiden kasvojen rakenteiden korjaamisen. Siirron jälkeen potilas tarvitsee pysyvän hyljinnänestolääkityksen estämään siirretyn kudoksen hyljintää. Immunosuppressiivinen lääkitys altistaa potilaan infektioille ja maligniteeteille.
Hoitamaton suu voi toimia mahdollisena infektiolähteenä, minkä vuoksi suun ja hampaiston infektiofokustutkimus ja -saneeraus on tärkeää ennen elinsiirtoa. Hoitamalla suun infektiofokukset siirron jälkeisten komplikaatioiden riskiä voidaan pienentää. Siirronkin jälkeen suun ja hampaiston säännöllinen tutkiminen on avainasemassa, jotta mahdolliset suusairaudet, limakalvomuutokset tai maligniteetit pystytään havaitsemaan ajoissa. Väitöskirja tutkii suunterveyttä ja sen vaikutusta yleisterveyteen aikuisilla potilailla ennen ja jälkeen maksansiirron ja kasvonsiirron jälkeen sekä lapsipotilailla ennen sydämen-, maksan- tai munuaisensiirtoa.
Ensimmäisessä osajulkaisussa tutkimme kahden ensimmäisen suomalaisen kasvonsiirtopotilaan suunterveyttä ja hampaiston hoitoa. Voimme todeta, että kasvonsiirrolla pystytään palauttamaan ja ylläpitämään toimiva suuontelo ja purentafunktio.
Toisessa osajulkaisussa tutkimme syljen biomarkkereiden ja ienterveyden yhteyttä aikuisilla maksansiirtopotilailla. Maksansiirtopotilailla korkea syljen matriksin metalloproteinaasi 8:n (MMP-8) pitoisuus sekä MMP-8:n ja kudoksen metalloproteinaasien estäjä 1:n (TIMP-1) suhde on yhteydessä korkeampaan parodontiumin tulehdusindeksiin (periodontal inflammatory burden index, PIBI). Lisäksi maksansiirtopotilailla, joilla on diabetes, todettiin huonompi ienterveys verrattuna maksansiirtopotilaisiin, jotka eivät sairasta diabetesta.
Kolmannessa osajulkaisussa tutkimme sitä, miten suun terveydentila ennen maksansiirtoa vaikuttaa siirron jälkeisiin komplikaatioihin. Tuloksemme osoittavat, että huono suunterveys ennen maksansiirtoa vaikuttaisi liittyvän suurempaan riskiin sairastaa akuutti hyljintäreaktio maksansiirron jälkeen.
Neljännessä osajulkaisussa halusimme kuvata ja verrata suunterveyttä lapsipotilailla, jotka odottavat sydämen-, maksan- tai munuaisensiirtoa. Maksan- tai sydämensiirtoa odottavilla lapsilla oli korkeammat maitohampaiden ja pysyvien hampaiden DMFT-indeksit verrattuna munuaisensiirtoa odottaviin lapsiin. Lisäksi elinsiirtoa odottavilla lapsilla näyttäisi olevan suuri kiilteen kehityshäiriöiden esiintyvyys.
Yhteenvetona voidaan todeta, että suun ja hampaiston arvioinnilla ja hoidolla on tärkeä rooli infektioiden ehkäisyssä, mahdollisten limakalvomuutosten havaitsemisessa ja komplikaatioriskin minimoimisessa sekä ennen että jälkeen elinsiirron. Väitöskirjan tulokset osoittavat hyvän suunterveyden tärkeyden elin- ja kasvonsiirtopotilailla.
Oral findings in transplant recipients – a retrospective study of heart, liver, kidney, and face transplant recipients
Annika Olander
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
Gottfried Schmalz, professori
University Hospital Regensburg, Germany
KUSTOS
Johanna Snäll, apulaisprofessori
HUS ja Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Fernanda Ortiz, dosentti
HUS ja Helsingin yliopisto
Hanna Thorén, professori
Turun yliopisto
OHJAAJAT
Jaana Helenius-Hietala, HLT
HUS ja Helsingin yliopisto
Fredrik Åberg, dosentti
HUS ja Helsingin yliopisto
Hellevi Ruokonen, dosentti
HUS ja Helsingin yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://hdl.handle.net/10138/596720