Kahta yleisintä suusairautta, kariesta ja parodontaalisairauksia, pidetään uusimpien määritelmien mukaan ei-tarttuvina sairauksina, jotka biofilmi aiheuttaa. Molemmat taudit olivat yleisiä 1970-luvulla kaikissa Pohjoismaissa, mutta nykyään karieksen ilmaantuvuus on nuorilla vähäistä, kun taas ientulehdusta ja parodontaalisairauksia esiintyy yhä paljon pohjoismaisissa aikuisväestöissä. Näitä sairauksia esiintyy myös ikääntyneillä, koska hampaat säilyvät pidempään.

Ad hoc -toimituskunta esittelee ylpeänä kaikille pohjoismaisille lukijoillemme suunnatun artikkelisarjan aiheesta ”Suuhygienia biofilmin hallinnassa” eli biofilmin poistaminen hampaistosta. Meille hammaslääketieteen ammattilaisille suuhygienian merkitys saattaa olla itsestäänselvyys, mutta tällaista ajattelutapaa kannattaa varoa.

Lähtökohdat
Liikkuvat hammashoitoyksiköt voivat parantaa hammashoidon tehokkuutta, saavutettavuutta ja saatavuutta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hammashoidon ammattilaisten kokemuksia liikkuvan yksikön käytöstä kouluikäisten lasten hammashoidossa.

Limakalvopemfigoidi ja pemfigus vulgaris ovat kroonisia autoimmuunitaustaisia rakkulasairauksia, jotka voivat aiheuttaa rakkuloita limakalvoilla, haavautumista ja deskvammatiivistä ientulehdusta. Rakkulataudit voivat heikentää potilaan elämänlaatua huomattavasti, joten taudin hoitotasapainon saavuttaminen ja seuranta ovat tärkeitä seikkoja.

Tietyillä potilasryhmillä on kohonnut riski saada etäinfektio suun mikrobien vuoksi. Esimerkiksi potilaat, jotka aloittavat syövän sytostaattihoidon ja joille asennetaan sydämen tekoläppä tai nivelproteesi, tarvitsevat suun infektiofokusten kartoituksen ja eliminoinnin. Etäinfektioita mahdollisesti aiheuttava bakteremia on seurausta tavanomaisista suun toimenpiteistä, ja aktiivinen tulehdustila voi lisätä sen määrää.

Suussa on erilaisia pintoja, joihin mikrobit voivat kiinnittyä. Sen lisäksi suussa on vapaita mikrobeja, jotka huuhtoutuvat ruuansulatuskanavaan syljen mukana, kun ihminen nielee.