Termillä TMD (temporomandibular disorders) tarkoitetaan puremalihasten, leukanivelten, hampaiston ja näihin läheisesti liittyvien kudosten kiputiloja ja toimintahäiriöitä.

Nykyväestössä esiintyy runsaasti purennan poikkeamia sekä purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriöitä (TMD), ja niiden hoito on yhteiskunnalle kallista. Lisäksi on todettu, että erilaiset purennan poikkeamat ja TMD heikentävät suunterveyteen liittyvää elämänlaatua, eli fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Yhteys purennan ja TMD:n välillä on kuitenkin edelleen kiistanalainen.

Purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) etiologia on monisyinen. TMD:n riskitekijät voivat olla psykologisia, sosiaalisia ja fysiologisia, ja niiden keskinäinen vuorovaikutus saattaa lisätä TMD-kivun riskiä ja oireiden vaihtelua. Tätä vuorovaikutusmallia kutsutaan biopsykososiaaliseksi malliksi. Biopsykososiaalinen malli voi parantaa ymmärrystä TMD-kivun kehittymisestä, mikä puolestaan saattaa auttaa sairauden diagnosoinnissa, hoidon valinnassa ja pysyvän kivun ennaltaehkäisyssä.

Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) kehittymisessä ja oirekuvan muodostumisessa. Purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle on hiljattain kehitetty uusi diagnostinen kriteeristö (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD), joka pohjautuu aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Molemmat kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään kliininen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin.

Purentaelimistön toimintahäiriöiden (TMD) etiologia on hyvin monitekijäinen. TMD-oireet ovat yleisiä ja voivat vaikuttaa suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun. Terveyskäyttäytymisen ja elämäntapatekijöiden yhteyttä TMD-oireisiin on aikaisemmin tutkittu hyvin vähän, eikä tällaisesta yhteydestä ole selkeää ja yhtenäistä näyttöä.