Artikkeli käsittelee kliinistä näyttöä, jota on saatu erilaisilla keraamisilla hammashoitomateriaaleilla tehdyistä hoidoista. Lisäksi analysoidaan näihin hoitoihin liittyviä epäonnistumisia ja niiden syitä. Artikkeli käsittelee keraamisia yksittäisen hampaan rakenteita ja siltoja, jotka ovat joko hammas- tai implanttikantoisia.

Hammasproteettista hoitoa keraamisilla rakenteilla on aikaisemmin tehty lähinnä aikuispotilaille. Vaikeaa hammaskiilteen kehityshäiriötä sairastaville nuorille pysyvien hoitoratkaisujen puuttuminen on aiheuttanut paljon kärsimystä. Toistuvat tilapäiset hoitoratkaisut aiheuttavat myös turhautumista hoitohenkilökunnassa ja nostavat hoidon kustannuksia.

Posliini ja lasikeraamit tulee sidostaa hampaisiin rakenteiden vahvistamiseksi. Tutkimusten mukaan parhaat tulokset saavutetaan esikäsittelemällä ja etsaamalla keraaminen pinta ensin fluorivetyhapolla ja käsittelemällä se sitten silaanitartunta-aineella (silaanilla) tai keraamin esikäsittelyaineella sekä kiinnittämällä se rakenteen (konstruktion) paksuuden mukaan valo- tai kaksoiskovetteisella kiinnityssementillä.

Yttriumoksidilla stabiloitu tetragonaalinen polykristallinen zirkoniumdioksidi – josta käytetään nimitystä yttriumstabiloitu zirkonia, Y-TZP tai zirkonia – on kestävä hammaskeraamimateriaali, jonka bioyhteensopivuus on poikkeuksellisen hyvä. Näiden ominaisuuksien ansiosta se soveltuu erinomaisesti käytettäväksi suuontelossa.

Esteettisestä näkökulmasta katsoen posliinit ovat parhaiten luonnonhammasta jäljittelevä biomateriaali. Kun hammasta korvaavat posliinirakenteet valmistetaan kerrostustekniikalla, niiden optisiin ominaisuuksiin – kuten läpikuultavuuteen, opalesenssiin ja fluoresenssiin – voidaan vaikuttaa.