Neljännen opiskeluvuoden jälkeen minulla oli kuntaluvat taskussa sekä elämä ja kandikesä edessä. Vaikka kandikesää odotti tuolloin varsin innoissaan, niin innostuksen lisäksi ilmassa oli myös varsin toisenlaisia tuntemuksia. Jännitti ja välillä myös suorastaan pelotti, onko oma taitotaso niin käytännön kuin teoriankin puolesta riittävä.

Välillä hammaslääkäriksi opiskelu on antoisuudestaan huolimatta uuvuttavaa. Klinikkapäivät saattavat venähtää pitkälle iltaan paperitöitä hoitaessa ja yhden hengen ajanvaraustoimistoa pyörittäessä. Lisäksi itse kliinisten taitojen opettelu on usein varsin jännittävää ja voimia vievää, kun toimenpiteitä ensimmäisiä kertoja tehdessä oma itsevarmuus ja luotto omaan taitotasoon eivät ole aina huipussaan.