Väitöskirjatyön tavoitteena oli tarkastella alaleukamurtumapotilaiden erityispiirteitä, etenkin murtuman tunnistamista ja hoitoa, elämän ääripäissä. Tutkimus koostuu neljästä retrospektiivisestä osatyöstä.
Osatöissä I ja II tarkastellaan erityisesti alaleukamurtumien diagnoosiviivettä lapsilla ja ikääntyneillä, kun taas kolmannessa osatyössä perehdymme lasten ja nuorten alaleukamurtumien yhteydessä ilmeneviin hammasvammoihin. Neljännessä osatyössä tarkastelemme alaleukamurtumaleikkausten jälkeisiä yleisterveyden oheiskomplikaatioita.
Alaleukamurtumat jäävät usein havaitsematta ensimmäisessä hoitokontaktissa sekä lapsilla että ikääntyneillä. Murtuma jäi havaitsematta tilastollisesti merkitsevästi useammin alle 13-vuotiailla potilailla kuin teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla. Lapsilla ainoa havaitsematta jääneisiin murtumiin liittyvä tilastollisesti merkitsevä oire tai kliininen löydös oli haava leuassa. Yli 60-vuotiailla muistisairaus ja vamman tapahtumapaikka liittyivät tilastollisesti merkitsevästi havaitsematta jääneisiin murtumiin. Murtumat jäivät havaitsematta useammin potilailla, jotka olivat tapaturmahetkellä sairaalassa tai hoivakodissa. Hammasvammat ovat yleisiä lasten ja nuorten alaleukamurtumien yhteydessä, ja ne usein johtavat hampaan menetykseen.
Komplisoitumaton kruunumurtuma oli yleisin hammasvammatyyppi. Kaikkiaan 16,2 prosenttia vaurioituneista hampaista menetettiin, ja hampaan avulsio oli yleisin syy menetykselle. Replantoiduista hampaista jopa 78 % saatiin säilytettyä koko seuranta-ajan. Leikkauskohtaan liittymättömiä leikkauksen oheiskomplikaatioita havaittiin 6,7 prosentilla 314:sta yli 16-vuotiaasta potilaasta. Yleisin komplikaatiotyyppi oli keuhkokomplikaatio. Leikkauskohtaan liittymättömiä leikkauksen oheiskomplikaatioita esiintyi useammin iäkkäillä potilailla, potilailla, joilla oli alaleukamurtuman lisäksi muu kasvomurtuma, ja päihteitä säännöllisesti käyttävillä potilailla. Leikkauksen oheiskomplikaatiotyyppien esiintyminen vaihtelee eri ikäryhmissä. Keuhkokomplikaatioita havaittiin useimmin iäkkäillä potilailla, kun taas virtsatiekomplikaatiot olivat yleisempiä nuoremmilla.
Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kliininen tutkiminen edellyttää erityistä huolellisuutta varsinkin nuorilla ja iäkkäillä vammapotilailla. Terveydenhuollon ammattilaisille tarvitaan lisää tukea ja koulutusta kasvovammapotilaiden tutkimiseen alaleukamurtumien oireiden havaitsemiseksi. Alaleukamurtumapotilaiden hammasvaurioiden havaitseminen ja seuranta on myös tarpeellista. Kaikkien alaleukamurtumia hoitavien kliinikoiden tulee myös osata tunnistaa ja hoitaa leikkauskohtaan liittymättömät leikkauksen oheiskomplikaatiot.
Mandibular fracture diagnostics and treatment in special patient groups: children and the elderly
LEENA KANNARI
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
Pertti Patinen, dosentti
Oulun yliopisto
KUSTOS
Johanna Snäll, apulaisprofessori,
Helsingin yliopisto, HUS
ESITARKASTAJAT
Janna Waltimo-Sirén, professori
Turun yliopisto
Kai Sundquist, dosentti
Oulun yliopistollinen sairaala
OHJAAJA
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto, HUS
Emilia Marttila, dosentti
Helsingin yliopisto, HUS
Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0616-7