Miettiessä ahtaanpaikankammoiselle sopivaa harrastusta luolasukelluksen luulisi olevan listalla viimeisten joukossa. Heljä Mackrill ei antanut fobialleen valtaa, vaan käyttää nykyisin suuren osan vapaa-ajastaan ulkomailla niin vedenalaisia kuin kuivia luolia tutkiessa.
Suin päin hän ei sentään ryhtynyt sukeltamaan luolien uumeniin.
Ajatus vedenalaisen maailman tutkimiseen heräsi jo 20 vuotta sitten. Espoon kaupungilla valtaosan tähän astisesta työurastaan tehnyt Mackrill oli ensimmäisiä terveyskeskushammaslääkäreitä, joka alkoi tehdä hammashoitoa anestesiapotilaille. Mackrill kuunteli kiinnostuneena samassa tiimissä olleen anestesialääkärin ja -hoitajan keskusteluita sukeltamisesta.
– Mietin, että se olisi kivaa, mutta pahan ahtaanpaikankammon takia ajattelin, etten varmaan ikinä pysty olemaan veden alla pitkiä aikoja. Mutta kun tarpeeksi treenaa, näköjään kaikki pelot häipyvät.
Sen jälkeen kesti vielä kymmenisen vuotta, ennen kuin hammaslääkäri meni Kambodžassa ensimmäiselle sukelluskurssilleen.
Aluksi pelkkä veden tunne pään päällä aiheutti ikävän tunteen. Sitten sukeltaminen alkoi sujua, mutta luoliin menoa oli vielä turha pohtia, sillä jo kielekkeen näkyminen yläpuolella tuntui pahalta. Vähitellen rohkeus kuitenkin lisääntyi ja Mackrill alkoi sukeltaa hylyille. Lopulta eräällä sukellusreissulla Filippiineillä opas houkutteli suomalaisen ensin hylylle, sitten sen sisään, pikkuhiljaa pidemmälle ja pidemmälle.
Kolme vuotta sitten hammaslääkäri uskaltautui sukeltamaan luolissa, minkä myötä häntä alkoivat kiehtoa myös kuivan maan luolat. Suomessa luolia ei ole muutamaa koloa lukuun ottamatta juuri tutkittavaksi, ja Mackrill onkin tehnyt suurimman osan sukelluksista lämpimämmissä vesissä.
– Olen Suomessakin sukeltanut, mutta näkyvyys on huono, enkä hirveästi tykkää kylmästä vedestä.
Harrastuksia yhdistää luonto
Mackrill palasi alkuvuonna Suomeen ja työelämään vuorotteluvapaaltaan. Puolen vuoden paussi eteni liikunnallisten harrastusten tahdittamana.
Hammaslääkäri tutkii luolien lisäksi luontoa monin muin tavoin. Vuorotteluvapaansa hän aloitti vaelluksilla Lapissa ja melontaretkillä Inarijärvellä.
– Melonnan aloitin muutama vuosi sitten, kun ostin oman kajakin. Inarijärvi oli mahtava. Grönlantikin on mieletön, mutta myös Suomessa on uskomattoman hienoja paikkoja. Esimerkiksi Inkoon saaristo, missä asun, on tosi hieno. Luonto on tärkeä juttu, kaikki harrastukseni liittyvät siihen, entinen partiolainen kertoo.
Suomesta Mackrill suuntasi Grenoblen lähettyville Ranskaan, jossa hänen miehellään on asunto vuoristomaisemien tuntumassa. Sen jälkeen alkoi kuukausien matka, joka piti sisällään muun muassa vierailut Kambodžan temppeleille ja viidakoihin, sukellusreissut Borneoon ja Tasmaniaan. Viimeiset kaksi kuukautta vuorotteluvapaasta kului Uudessa-Seelannissa muun muassa sukelteluun,
luolailuun, vuorikiipeilyyn ja ratsastukseen.
– Olen tehnyt hammaslääkärin työtä Espoossa viimeiset 30 vuotta, enkä ole äitiyslomien jälkeen ollut poissa pidempiä aikoja töistä. Tämä työ on niin pilkunviilausta ja staattista, että vapaa-ajalla haluaa tehdä jotain todella poikkeavaa, kahden aikuisikäisen lapsen äiti perustelee irtiottoaan.
Mackrill on muutenkin reissannut valtavasti reilun kymmenen viime vuoden aikana. Erityisesti hän on kolunnut sukelluskohteita, mutta toisaalta tehnyt myös vapaaehtoistyötä hammaslääkärinä Tansaniassa ja Intiassa.
Myös opintonsa Mackrill teki ulkomailla. Tylsältä tuntuneet taloustieteen opinnot Lundin yliopistossa Ruotsissa jäivät puoleen vuoteen, ja pääaine vaihtui hammaslääkäriopintoihin. Välissä Mackrill ehti lukea puoli vuotta kehitysmaaoppia.
Työt vapaaehtoiskohteissa ovat antaneet perspektiiviä kotimaan terveydenhoitoon. Vaikka sote-uudistus on kesken ja potilasjonot ajoittain venyvät, on suun terveydenhoito Suomessa varsin hyvällä tolalla. Mackrill on silti huolissaan potilaskunnan polarisoitumisesta.
– Se on tosi kurjaa, että nykyisin terveyskeskuksissa taksat ovat tosi korkeita. Nyt jo törmää siihen, että potilaat keskeyttävät hoidot, kun varat eivät riitä. Ja he ovat juuri niitä, jotka hoitoa tarvitsisivat, terveyskeskustyön monipuolisuudesta pitävä hammaslääkäri kertoo.
Hallittua riskinottoa
Kun Mackrill tarinoi harrastuksestaan, luolailu kuulostaa mahtavalta. Hän on vieraillut muun muassa Intian Megalajassa luolassa, jossa kukaan muu ei ollut aiemmin käynyt.
– Meitä oli eurooppalainen 20 hengen ryhmä luolatutkimusretkellä. Kartoitimme luolia ja yritimme löytää uusia.
Mackrill eteni kolmen hengen ryhmässä kiiveten ylös vesiputousta luolan sisälle. Valkoinen hiekka entisessä joen uomassa oli koskematonta.
– Kun siihen oman pienen tassun jäljen laittoi, sehän tuntui kuin olisi kuussa käynyt. Se on ainoa kerta tähän saakka, kun olen käynyt koskemattomassa luolassa.
Harrastuksen kääntöpuoli on sen riskit. Tämän vuosikymmenen kuluessa yli 20 suomalaista on kuollut sukellusonnettomuuksissa.
Sukelluspiirit ovat pienet, joten myös Mackrillin tuttaville on sattunut onnettomuuksia.
– Kyllä se mietityttää. Paras ystäväni sai normaalilla luolasukelluksella sukeltajantaudin. Onneksi hän selvisi siitä, mutta ei hän enää sukella.
Pahimmat onnettomuudet sattuvat silti yleensä riskialttiissa sukelluksissa, joita on motivoinut muu kuin luontokokemus. Äärikokemuksia kaipaavat saattavat sukeltaa kylmässä vedessä 150 metriin, mutta Mackrillille 40 metrin syvyys on maksimi. Hän pitää haasteista, mutta haluaa hallita riskit.
– Siinä mielessä ikä on hyvä, ettei tarvitse ruveta henkseleitä paukuttelemaan. Tietenkin luolasukellus on vaarallista, mutta en minä mihinkään sataan metriin mene. Tiedän rajani ja mihin koulutukseni riittää. Jos tulee ongelma, pitää olla järkevä ja keskeyttää.
Luolasukellusta hän vertaa lentäjän työhön. Kaikki varusteet pitää aina tarkastaa ennen lähtöä: valot, ilma, kaasuseokset. Mukana on oltava myös ihmisiä, joihin voi luottaa.
– Sanon aina, että on isompi riski, kun ajan Inkoosta duuniin, että hirvi pomppaa eteeni. Siinä ei voi paljon tehdä.
60 vuotta elokuussa täyttävä Mackrill on miehensä kanssa nestorikaartia luolailupiireissä. Ikä ei kuitenkaan estä haaveiden toteuttamista. Omat lapset vihjasivat jossain vaiheessa Mackrillille, voisiko hän matkustaa vaarallisten seutujen ja harrastusten sijaan vaikka Kanariansaarille muiden keski-ikäisten tapaan, mutta vuosien myötä jälkikasvukin on täysin tottunut äitinsä reissuihin.
– Jos pidät itsesi kunnossa, olet avoimin mielin etkä rupea sohvaperunaksi, voi yli 40- tai 50-vuotiaana tehdä ihan mitä vain. Eihän siinä rajoita kuin oma mieli ja fysiikka.
Uutta reissua ei ole vielä suunnitteilla, mutta kiehtovia kohteita on hammaslääkärillä useita mielessä. Etelä-Amerikan vedet houkuttavat sukeltamaan, ja Itä-Euroopan maissa olisi paljon tutkimattomia luolia. Ehkä Mackrill löytää vielä uudestaan paikan, jossa kukaan muu ei ole koskaan ennen käynyt.
Heljä Mackrill (ent. Lumme)
- syntymäaika ja -paikka: 4.8.1958 Espoo
- koulutus: HLL (Lundin yliopisto)
- työ: terveyskeskushammaslääkäri, Espoo
- perhe: Inkoo, puoliso Paul ja aikuiset lapset
- Paras työväline: rauhoittava puhe
- Paras potilas: valmiiksi hoidettu
- Paras kirja: Krishnamurti: Freedom From the Known
- Paras ruoka ja juoma: nuotiomakkara ja samppanja (ei tosin yhdessä)
- Paras paikka: Kiven sisällä kirkkaassa vedessä matkalla kohti pintaa