Tammikuun alussa voimaan tuleva laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta muuttaa terveydenhuollon palveluntuottajien asemaa ja tuo lisää velvollisuuksia. Hammaslääkäriliitto on ollut alusta lähtien kriittinen uudistusta kohtaan.
Laki asettaa nykyiset itsenäiset ammatinharjoittajat hallinnollisen taakan näkökulmasta samalle viivalle valtakunnallisten terveysjättien kanssa. Terveydenhuollon omavalvonta on sinällään arvokas asia, mutta voidaan aiheellisesti kysyä, onko itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta muodostanut nykyisellään potilasturvallisuusriskin. Pienten toimijoiden asemaa ei lisääntyvä byrokratia ainakaan helpota. Hammaslääkäriliiton näkemys on pikemminkin ollut, että pienet yhdenmiehenyhtiöt olisi ollut rinnastettava itsenäisiin ammatinharjoittajiin.
Lakiin on myös kirjattu nähdäkseni ennen näkemätön konkurssiin liittyvä stigma, jota nimenomaan pitäisi välttää. Käytännössä kyseessä on terveyspalvelualaa koskeva liiketoimintakielto, joka laissa nimetään palveluntuottajan luotettavuuden selvittämiseksi. Jos henkilöllä on ollut määräämisvalta yhtiössä, joka on tehnyt kolmen aiemman vuoden aikana konkurssin, tekisi tämä henkilöstä lähtökohtaisesti kelvottoman tuottamaan terveydenhuollon palvelua. Tämä siis täysin riippumatta siitä, mikä on ollut konkurssin syy.
Avoimia kysymyksiä on useita. Sovelletaanko luotettavuuskysymystä heti vuodenvaihteesta myös vanhoihin palveluntuottajiin, vai vasta uusia rekisteröitäessä? Koko lailla merkittävä seikka. Lain mukaan palveluntuottajan täytyy kerätä muun muassa potilailta säännöllisesti palautetta, joka sitten julkaistaan tietoverkossa neljän kuukauden välein. Miten tämä palaute kerätään? Millaista palautetta kerätään? Millaisia ihan käytännön tasolla ovat omavalvontasuunnitelma ja etenkin omavalvontaohjelma?
Tätä kirjoitettaessa sosiaali- ja terveysministeriö ei ole vielä julkaissut lakiin liittyvää, useaan kertaan toivottua ohjeistusta. Valviran ja aluehallintoviranomaisten marras-joulukuun vaihteessa toteuttamat webinaarit toivottavasti toivat vastauksia avoimiin kysymyksiin. On merkittävä ongelma, että palveluntuottajilta edellytetään toimenpiteitä, joiden sisältö on epäselvä. Terveydenhuollon palveluntuottajien ensisijainen tehtävä on tuottaa terveydenhuollon palvelua. Nyt he joutuvat pähkäilemään heihin kohdennettujen velvollisuuksien sisältöä kuukausi ennen lain voimaantuloa. Samaan aikaan osuu myös uuden asiakastietolain voimaantulo. Työtä siis varmasti riittää. Tärkeintä olisi, että työ voitaisiin kohdistaa potilaan vaivojen parantamiseksi ja lievittämiseksi, ei tuottamattomaan byrokratiaan.
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton lakimies
> Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi valvontalakia täsmentävän soveltamisohjeen 30.11.
> Lue myös Heikki Kuuselan analyysi soveltamisohjeesta. Valvontalaki aiheuttaa paljon pähkäilyä -otsikolla Hammaslääkärilehdessä 14/2023 julkaistu Juuri nyt -palstan kirjoitus on mennyt painoon ennen soveltamisohjeen julkaisua.