Hetkeäkään en ole katunut valintaani hakea hammaslääkikseen. Toisen vuoden opinnot ovat alkaneet sutjakkaasti yhdistyä aiempiin opittuihin asioihin, ja odotetut käytännön opinnot lähtevät pian kunnolla käyntiin.
Työtaakka on suuri, mutta se on kevyempi, kun sen saa jakaa kollegojen kanssa. Kantava voima on myös harrastuksissa ja omassa ajassa. Kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista. Sitä parempia tulevia hammaslääkäreitä voimme olla, mitä enemmän olemme armollisia ja ystävällisiä itsellemme. Kovan hammaskiilteenkin alta löytyy aina pehmeä ydin.
Opiskelija-arjen onni on kohtaamisissa kollegojeni, ystävieni, kanssa sekä tulevaisuuden turvan tunteessa, jolle hieno ja merkityksellinen työ antaa perustan. Olemme samassa veneessä seilaamassa kohti arvostettua ammattia. Vaikka kuinka tyrskyäisi opintojen ahjossa, vaikka kuinka maailma ympärillä pyörisi tai romahtaisi jalkojemme juureen, olemme silti samassa veneessä ja sen veneen nosteena toimii yhteisöllisyys. Se noste kantaa opintovaltameren yli.
Onni kasvaa pienissä asioissa ja arjen pienissä hetkissä. Monesti sitä vain pysähtyy miettimään, miten moni ihminen juoksee asioiden ohi kiireisenä omassa kuplassaan. Joskus on hyvä pysähtyä ja ajatella, mitä ympärillämme konkreettisesti tapahtuu. Pieni hymy, muutaman sanan vaihto; niiden kuuluisi näkyäkin nykyajan katukuvassa.
Aika ei ole aina rahaa, eikä aikaa voi rahalla ostaa, mutta aikaa voi aina antaa ja hetken voi omistaa kokonaan ilman rahaakin. Aina on aikaa unohtaa hetkeksi kiire. Jokaisen kovalevy on rajallinen, ei kuormiteta sitä. Tämä ammatti vaatii suuren kovalevyn, joka on myös pidettävä ehjänä.
Monella vastaantulijalla on katse ruudussa, luurit korvilla tai näyttävä kiire pitkillä askelilla. Muuraamme murheet, paineet ja kiireet itsemme ympärille jääden lopulta itse loukkuun. Otamme helposti koko maailman murheet osaksi omia murheita ja juoksemme paikasta toiseen.
Yhteiskunnan suorituskeskeisyys nakertaa hyvinvointia myös ammattikuntamme keskuudessa. Hyvä tarkoitus tai tavoitekin voi muuttua ahdistavaksi ja saavuttamattomaksi haaveeksi niin kauan, kunnes osaamme arjessa avata silmämme kaikelle sille hyvälle, mitä lähellämme tapahtuu.
Negatiivisuus on kuin rikkaruoho, joka kasvaa, vaikka sitä keräisi, mutta ahkeralla työllä ja huolenpidolla saamme ympäristömme kukoistamaan. Onnellisuus on tässä ja nyt, jos osaamme niin katsoa.
Pitkät askeleet voi vaihtaa pieniin askeliin tahdin koventuessa. Jatkuvaa kiirettä ei ole, jos osaamme joskus pysähtyä. Opinnotkin sujuvat parhaiten, kun osaa tietoisesti rentoutua, ja se rentoutuminen tapahtuu ystävien ja harrastusten kautta.
Pidetään toisistamme huolta. Pysähdytään keskustelemaan ja kuuntelemaan. Toivon tulevaisuuden hammaslääkäriyhteisön säilyttävän sen lämmön ja hyvyyden, mitä se tälläkin hetkellä heijastelee silmissäni.
Ensimmäisestä koulupäivästä lähtien olen tuntenut kuuluvani johonkin sellaiseen, minne on tervetullut ja mistä on löytänyt vierelleen kaltaisiaan. Denttarius on kuin turvasataman omistamista tässä epävakaassa maailmassa. Pidetään tukikohdastamme hyvää huolta.
“Verae amicitiae sempiternae sunt.”
Veera Sevelius
Kirjoittaja on toisen vuosikurssin denttari Helsingistä.