Entistä useampi suomalainen elää entistä vanhemmaksi entistä enemmän hampaita suussaan. Mutta mikä on ikäihmisten hammashoidon tila tulevaisuuden sote-Suomessa – sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan. Valistuneet arvaukset ja historiasta oppineet visiot ovatkin kullanarvoisia.
Apollonian suugeriatrian jaosto valitsi lokakuussa 2017 kolme uutta kunniajäsentä, ja Hammaslääkärilehti kysyi heiltä kaikilta kolme ikäihmisten suunterveyteen ja sen tulevaisuudennäkymiin liittyvää kysymystä.
Mikä mielestäsi on tämän hetken suurin uhka ikäihmisten suunterveydelle?
Antti Pihakari: Tärkeimmät suunterveyden tai muunkaan terveyden jakolinjat eivät kulje ikäluokkien vaan yhteiskuntaluokkien välillä, mutta ikääntyneessä väestössä erot näkyvät kaikkein rajuimmin. 75 % väestöstä elää suhteellisen terveinä ja hoitaa terveyttään, myös suunterveyttään, hyvin. Sitten ovat nämä 20–30 %, joilla asiat alkavat mennä vinoon usein jo kouluiässä. He eivät noudata yhteisiä sääntöjä eivätkä arvosta itseään tai terveyttään. Elämänhallinta ja talous ovat heikoissa kantimissa. Yhteiskunta on osasyyllinen tähän ”pudokkuuteen”; se ei kohtele näitä ihmisiä yhtä hyvin kuin muita, vaikka pudokkuuden estämisen pitäisi olla koko yhteiskunnan yhteinen projekti. Juuri näiden ihmisten ongelmiin puuttuminen tehokkaasti vaatisi tiivistä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä, mutta sitä ei tehdä riittävästi.
Annamari Nihtilä: Minua huolestuttavat ne noin 20 % yli 75-vuotiaista, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoivaa. Heillä on paljon hampaita, mutta hoitomahdollisuudet kapenevat sitä mukaan kun yleisterveys ja suunterveys heikkenevät. Perussairauksien tuomat riskit kumuloituvat monilääkityksen myötä, eikä kukaan yleensä ennakoi ikäihmisen terveyden kehitystä – ainakaan suunterveyden kannalta. Pihtihoitoon joutuminen voi olla ikäihmiselle todella dramaattinen kokemus, ja mahdollisuudet proteettisiin restauraatioihin saattavat olla heikot.
Kävimme juuri Itä-Suomen yliopiston hampaan viitoskurssin kanssa ikäihmisten hoitolaitoksessa tutkimassa iäkkäiden suita. Joka ikiseltä hampaalliselta löytyi hoidontarvetta. Kentällä todellisuus on usein aika dramaattinen.
Aira Lahtinen: Suunterveyden vaarantavat sairaudet, esimerkkeinä diabetes ja muistisairaudet, lisääntyvät ikääntyessä väistämättä. On käsittämätöntä, että monilla vuodeosastoilla suunterveyden hoito ei kuulu palveluun. Kyse on mielestäni enemmän asenteista kuin resursseista. Hoitohenkilökunta osaa hyvin heikosti hoitaa suun kuivuutta, ja sitkeänä elää myös ajatus siitä, että suu on liian intiimi paikka. Näin ajatellaan osastoilla, joilla vaihdetaan vaippoja ja tehdään alapesuja.
Eräälle ikäihmisten laitososastolle hankittiin aikoinaan sähköhammasharjoja, jotta hoitajat voisivat helpommin hoitaa potilaiden suita. Ne jäivät käyttämättä – henkilökunnan mukaan siksi, että potilaat eivät osanneet harjata niillä.
Miten tämän pulman voisi mielestäsi ratkaista, ja mitä olet itse työssäsi tehnyt sen ratkaisemiseksi?
AL: Teimme Hammaslääkäriliitossa jo 70-luvulla diasarjan siitä, miten toisen henkilön suu puhdistetaan. Olen myös ollut tekemässä muita terveyden edistämiseen liittyviä julkaisuja. Mielestäni avainsanat ovat tänäkin päivänä tiedottaminen ja kouluttaminen, joita Hammaslääkäriliitto ja Apollonia edelleen jatkavat.
Jokaisen hammaslääkärin työnkuvaan pitäisi kuulua ehkäisevä ja parodontologinen hoito. Tänä päivänä sen tarkkuus ei aina ole riittävä; hammaskivi pitää poistaa tarkkaan ja syvältä. Suuhygienisti on oiva yhteistyökumppani, mutta häntä ei pidä jättää hoitamaan vaikeita tapauksia yksinään. Oma suuhygienistini myös avusti minua ja oli siis koko ajan perillä hoidon kulusta ja tavoitteista. Myös tupakasta vieroitus on äärimmäisen tärkeää; väestöstä noin 16 % tupakoi edelleen.
AN: Kaiken avain on ennaltaehkäisy. Esimerkiksi niille, jotka saavat muistisairausdiagnoosin, pitäisi tehdä ennaltaehkäisevä hoitosuunnitelma. Suunterveyden arviointi pitäisi myös saada osaksi kokonaisvaltaista geriatrista arviointia.
Hoitomyöntyvyyden avainsana on se, että suussa ei ole kipua. Toinen tärkeä asia on, että käytetään hellävaraisia suunhoitotuotteita; voimakkaat tuotteet eivät sovi kuivaan suuhun.
Itse vastaan tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa gerodontologian opetuksesta. Olen kouluttanut myös hoitohenkilökuntaa. Ensi vuonna alan opettaa suunterveyttä lääkäriopiskelijoiden geriatrian kurssilla, mikä on hieno asia. Täydennyskoulutusta olen tehnyt Apollonian kouluttajana.
AP: Ne 20–30 % väestöstä, joilla menee heikosti, tarvitsisivat alusta pitäen erityisohjausta, rinnalla kulkemista. Heihin pitäisi myös satsata lisää rahaa. Terveyden- ja sosiaalihuollon suurkuluttajat tarvitsisivat vastuuhenkilön, joka tekisi yhdessä henkilön itsensä ja moniammatillisen tiimin kanssa kokonaissuunnitelman siitä, miten kannattaa toimia. Ei ole millään mittarilla järkevää, että ihminen käy 80 kertaa hammaspäivystyksessä ilman, että mikään suun olosuhteissa muuttuu.
Itse olen kantanut korteni kekoon erityisesti kouluttamalla lääkäreitä suunterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Siihen on tarvetta, sillä päättävissä pöydissä istuvat lääkärit, ja suunterveys on niissä usein viimeinen asia, joka otetaan esille.
Mitä muutoksia odotat sote-uudistuksen tuovan ikäihmisten suunterveyteen?
AN: Näen soten mahdollisuutena parempaan moniammatilliseen yhteistyöhön. Tosin pelkään myös, että iäkäs potilas ei ole tässä murroksessa prioriteettilistassa kovin korkealla.
Tarvitsisimme geriatrian poliklinikoita, joissa potilaalla olisi vastuugeriatri ja joista saisi mm. ravitsemusterapeutin ja hammaslääkärin palveluita. Ennaltaehkäisyn avulla gerasteniaa voidaan hidastaa ja näin ylläpitää iäkkään hyvää toimintakykyä, johon liittyy myös suun hyvä toimintakyky.
AL: Pelkään, että hoidon keskittyminen suuriin ketjuihin lisää kustannuksia. Toivon silti, että löytyisi poliittista ja yhteiskunnallista tahtoa taata myös pienituloisille iäkkäille taloudelliset mahdollisuudet suun hoitoon. Nyt ikäihmisten usein tarvitsema protetiikka, implanteista puhumattakaan, on kokonaan korvattavuuden ulkopuolella. Lisäksi on suuri vääryys, että laitoshoidossa olevat eivät saa sv-korvauksia yksityiseen hoitoon, sillä näin heidän varansa eivät ainakaan riitä hammashoitoon.
AP: Ei ole näkyvissä, että sote huomioisi millään tavalla niitä, joilla menee heikoimmin. Suomessa on ollut tapana tehdä suuret muutokset hallinnon, ei ihmisten ehdoilla. Olen mukana Lohjan paikallispolitiikassa kokoomuksen riveissä, mutta valinnanvapausasiassa en kannata puolueeni ajamaa linjaa. Terveydenhuolto ei ole autokauppaa, siinä markkinatalouden lait eivät toimi. En usko, että nykyinenkään valinnanvapausmalli menee läpi perustuslakivaliokunnassa. Myös sairaanhoitopiirien nykyinen lukumäärä epäilyttää: ostopuolella pitäisi olla riittävä asiantuntemus, ja sellaista ei välttämättä riitä 18 piiriin. Suunterveyteen pitää saada lisärahoitusta, muuten emme selviä. En kuitenkaan usko, että esimerkiksi implantologisille tai proteettisille hoidoille tulee julkista tukea jatkossakaan.