Suun terveydenhuollon henkilökunta kohtaa hammashoitoa pelkääviä potilaita usein. Hammashoitopelon esiintymistä ja sen taustatekijöitä on tutkittu aiemmin Suomessa, mutta hammaslääkärin kykyä arvioida pelon voimakkuutta yksittäisellä käynnillä, pelkäävien potilaiden hoidon pitkäaikaistuloksia ja heidän odotuksiaan on tutkittu vain vähän.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia hammashoitopelon havaitsemista, käyntejä edistäviä tekijöitä ja pelkäävien potilaiden hoitotuloksia. Työssä käytettiin kolmea aineistoa. Kaikki osallistujat olivat Oulun kaupungin suun terveydenhuollon potilaita, jotka kävivät ensiapuluonteisilla käynneillä tai pelkoyksikössä. Lisäksi mukana oli potilaiden hoitoon osallistunutta henkilökuntaa. Kiireellistä hammashoitoa tarvitsevista potilaista 273 raportoi pelostaan useilla mittareilla. Lisäksi potilaat itse ja heitä hoitaneet hammaslääkärit arvioivat pelon voimakkuutta liikennevalon tyyppisellä värikoodilla (Color code for dental fear, CCF). Samassa yhteydessä potilaat ehdottivat hammashoidon käyntejä edistäviä tekijöitä sekä arvioivat, vaikuttiko Covid-19 hammashoitopelkoon ja käynteihin.
Toinen tutkimusaineisto kerättiin hammashoidon potilasasiakirjoista. Aineiston avulla tutkittiin hammashoidon onnistumista Oulun kaupungin pelkoyksikössä (Clinic for Fearful Dental Patients, CFDP) 2000–2006 annetun hoidon jälkeen. Lyhytaikaisessa, keskimäärin 2,3 vuoden seurannassa oli mukana 163 potilasta. Onnistuneen hoitotuloksen mittarina oli pelkomerkintöjen puuttuminen. Samojen potilaiden suun terveystarkastuksia, hoidosta poisjääntejä ja päivystyskäyntejä tarkasteltiin vuosina 2006−2016 (n = 152). CFDP:ssä hoidetut 12 potilasta, joilla oli koira-avusteinen tuki (DAS), ja hoitoon osallistunut henkilökunta muodostivat kolmannen tutkimusjoukon.
Potilaat raportoivat hammashoitopelostaan yhtenevästi CCF- ja MDAS-mittarien avulla. Hammaslääkärit eivät tunnistaneet hammashoitoa eniten pelkääviä potilaita. Pelkäävät kertoivat, että henkilöstöön ja hoitoon liittyvät tekijät helpottivat hoitokäyntejä. Eniten pelkäävät raportoivat muita useammin, että Covid-19 vaikutti hammashoitopelkoon ja hammashoitokäynteihin. Lyhyellä aikavälillä pelkäävien hoitotulos oli onnistunut 69 %:lla, ja 12-vuotiaana tai nuorempana annettu hoito oli yhteydessä onnistumiseen. Hoito 2–10-vuotiaana ja onnistunut hoitotulos olivat yhteydessä tarkastusten optimaaliseen määrään, mutta ei peruuttamattomiin poisjäänteihin tai päivystyskäynteihin. Epäonnistunut tulos ja vähäiset tarkastukset olivat yhteydessä päivystyskäyntitarpeeseen. Potilaat ja henkilökunta raportoivat koira-avusteisuuden vaikutuksista pääsääntöisesti positiivisesti. Jos DAS rauhoitti potilasta, myös pelko väheni.
Tutkimuksen mukaan perusterveydenhuoltoon integroidussa pelkoyksikössä saatiin hyviä lyhyt- ja pitkäaikaistuloksia. Merkittävä osa hammashoitoa pelkäävistä potilaista voi saada apua pelkoonsa perehtyneeltä hammaslääkäriltä hammashoidon yhteydessä. Hammaslääkärit eivät tunnistaneet yli 15-vuotiaiden potilaiden hammashoitopelkoa, mutta värikoodi toimi potilaan käyttämänä.
Detecting and treating fearful dental patients in primary health care ‒ a practice-based study
TAINA KANKAALA
HLL, EHL
VASTAVÄITTÄJÄ
Heikki Murtomaa, professori
emeritus, Helsingin yliopisto
KUSTOS
Vuokko Anttonen, professori
emerita, Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Janna Waltimo-Sirén, professori,
Turun yliopisto
Anja Kotiranta, HLT,
Helsingin yliopisto
OHJAAJA
Vuokko Anttonen, professori
emerita, Oulun yliopisto
Väitöskirjan verkkojulkaisun osoite:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202501091097