Osaaminen on hammaslääkärien valttikortti, jolla ansaitaan potilaiden luottamus. Koulutuksen teemavuonna 2025 hammaslääkärijärjestöissä kannettiin erityisesti huolta kollegojen mahdollisuuksista osaamisen suunnitelmalliseen kehittämiseen. Osaamisen kehittäminen läpi uran on osa hammaslääkärin työtä, kannattelee ja mahdollistaa potilaiden laadukkaan hoidon.
– Täydennyskoulutus on kaikkein pisin osa työuraa ja kestää kaikilla kollegoilla kymmeniä vuosia, muistuttaa Duodecimin koulutuspäällikkö Panu Kiviranta.
Kolmen kauppa
Suunnitelmalliseen osaamisen kehittämiseen tarvitaan kolme osapuolta. Hammaslääkärin on tärkeä itse pysähtyä miettimään omia osaamistarpeitaan. Joukko Näin kouluttaudun -juttusarjaan osallistuneista pohti vielä koulutuksen suunnitelmallisuutta omalta osaltaan. Kaikkien koulutussuunnitelmat rakentuivat omien osaamistarpeiden kautta. Esimerkiksi hammaslääkäri Anne Manninen kulkee vähitellen kohti erikoistumishaavetta.
– Haluan myöhemmin erikoistua tai vähintäänkin syventyä kirurgiaan tai protetiikkaan. Tässä vaiheessa haluan pitää vielä kaikki ovet avoimena ja kehittyä tasaisesti kaikilla osa-alueilla.
Tarvitaan myös motivaatio kehittää osaamista laajasti – joskus tarvetta voi olla myös geneerisille taidoille.
– Isoimmat osaamistarpeeni liittyvät tällä hetkellä toimimiseeni luottamusedustajana, toteaa HLT, EHL, yliopistolehtori Päivi Rajavaara.
Työnantajan tehtävänä on miettiä ja seurata osaamistarpeita sekä yksilön että työyhteisön kannalta. Vastuu laajemmasta suunnitelmallisuudesta ja tasapuolisuudesta kallistuu tänne. Säästökohteeksi koulutuksesta ei oikein ole, sillä hoidon pitää pysyä laadukkaana.
Kolmas kulma on koulutuksen järjestäjät, joilta vaaditaan palautteisiin pureutumista ja laajaa näkemystä kentän koulutustarpeita. Pitäisi löytää asiantuntevat kouluttajat ja hyvät menetelmät – ja olla suunnitelmissa aina ajassa ja ajoissa.
– Hammaslääketieteen ja lääketieteen alalla täydennyskoulutus on aktiivisten järjestöjen ja yhdistysten vastuulla, toteaa Kiviranta.
Työssäoppimista ja verkostoja
Ammatillista osaamistaan voi kehittää monella tavalla, ja tähän päivitetty täydennyskoulutussuosituskin kannustaa. Suunnitelmallisen koulutuksen ja vuorovaikutuksellisen työssäoppimisen yhdistelmä on usein toimiva.
– Erityisen antoisia ovat olleet keskustelut kollegojen kanssa sekä potilastapausten pohdinta, jotka syventävät ymmärrystä ja tuovat uusia näkökulmia hoitotilanteisiin, kertoo hammaslääkäri Jenna Rintamäki.
Koulutuksesta alkanut prosessi jatkuu myös usein työpaikoilla, kun opittua voi soveltaa potilastyöhön tai jakaa kollegoille. On myös suunnittelemattomia spontaaneja oppimistilanteita.
Hammaslääkärien osaamisessa on erityisiä profiileja, erikoisalojen osaamista, mikä tekee kollegoista yhden osaamisen kulmakiven.
– Verkostoituminen on myös tärkeä osa koulutuksia, pohtii oikomishoitoon erikoistuva hammaslääkäri Adrian Kullström.
Koulutustilaisuudet ja -tapahtumat ovat keino kasvattaa omia verkostoja ja tutustua uusiin kollegoihin, joiden puoleen voi kääntyä, kun oma osaaminen ei riitäkään.
Vaikuttaako koulutus?
Koulutus on silloin vaikuttavimmillaan, kun se saa aikaan muutoksen, tuuppaa oppijan hieman epämukavuusalueelle ja parantaa jollakin tavalla potilaiden hoitoa. Rajavaara kiteyttää koulutusten vaikuttavuuden ruohonjuuritasolla oivasti:
– Ne tuovat työmotivaatiota ja usein uusia näkökulmia asioihin tai vahvistavat jo olemassa olevia ajatuksia.
Myös Kullström kokee, että koulutus kehittää parhaimmillaan itselle uusia tekniikoita sekä tehostaa jo käytössä olevia.
– Omaa työtä tulee reflektoitua eri näkökulmista.
Kivirannan mukaan koulutuksen vaikuttavuus syntyy siitä, että se tuo uutta osaamista ja muuttaa käytäntöjä. Suurin muutos tapahtuu, kun koulutus avaa kokonaan uusia näkökulmia osallistujille. Esimerkiksi uusien hoitokäytäntöjen jalkauttaminen tai vanhentuneista tavoista poisopettaminen voivat näkyä mittareissakin. Silti yksittäisen erikoishammaslääkärinkin on tärkeä lähteä kansainväliseen kongressiin päivittämään viimeisimmät tiedot omalta alaltaan – etenkin jos huolehditaan saadun osaamisen jakamisesta suomalaisissa verkostoissa.