Kuopiolainen Siiri Savolainen on ehtinyt löytää monenlaisia keinoja jaksaakseen kognitiivisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä. Kysyimme häneltä, kuinka helppoa on pitää huolta itsestä, kun maailma ympärillä juoksee yhä nopeammin.
Savolainen valmistui hammaslääkäriksi vuonna 2017 ja on ehtinyt työskennellä sen jälkeen niin yksityisellä, terveyskeskuksissa, sairaalassa kuin opetustehtävissä. Alkuun nuoren hammaslääkärin huomio oli aina ensin itse toimenpiteessä, sitten yhä enemmän potilaassa ja vasta viimeiseksi itsessä ja omassa ergonomiassa.
Taitojen kasvaessa Savolainen ei ole halunnut loputtomasti kasvattaa tahtia, vaan löytää tasapainon, joka tuottaa pitkällä aikavälillä eniten hyvää itselle ja potilaille.
– Olen vuosien aikana hiljalleen pidentänyt hoitoaikojani, jolloin kiireen tuntu jää hoitokäynneiltä pääosin pois, Savolainen kertoo.
– Sillä tavalla ajatukset ehtii rauhassa siirtää seuraavaan potilaaseen, kerkeää oikaisemaan selän ja nostamaan katseenkin kirjauksen päätteeksi kauemmas.
Monihuonemalli ja ergonomia vastakkain?
Nuorten hammaslääkärien keskuudessa osa-aikatyö on ollut tavallista ja sosiaalisesti hyväksyttyä jo pitkään. Tohditaanko samanlaista väljyyttä tavoitella yksittäisen työpäivän aikana?
Siiri Savolainen otaksuu, että mikrotaukoihin on kyllä sosiaalisesti lupa, mutta aikataulu ja ympäristö tekevät pienet tauot joskus vaikeiksi toteuttaa. Joskus puuttuva asia voi olla yllättävän yksinkertainen.
– Harmillisen usein hoitohuoneissa ei ole ikkunaa, jonne ainakin itse haluaisin välillä nostaa katsetta, Savolainen havainnollistaa.
Ergonomiasta saattaa myös joutua tinkimään erilaisissa monihuonemalleissa. Oman työhuoneen puuttuessa esimerkiksi työtuoli ei välttämättä ole itselle sopivaa mallia.
– Sähkösäätöiset työpöydät sen sijaan ovat kivasti yleistyneet ainakin vastaanotoilla, joilla työskentelen.
Lue koko juttu Hammaslääkärilehdestä 12/2025.