Lääketiede on tiukasti osa yhteiskuntaa ja kulttuuria. Lääkäripäivillä 2026 pohdittiin monitieteisesti, määritelläänkö ei-lääketieteellisiä ilmiöitä liikaakin lääketieteellisiksi.
Lääketieteen toiminta-alueen laajentuminen – medikalisaatio – ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha asia. Osa ilmiöistä on perustellusti tuotu tutkimuksen kautta lääketieteen piiriin, ja hoidot ovat kehittyneet.
Medikalisaatio nousee negatiiviseksi terveydenhuollossa ylitutkimisen, -hoidon ja -diagnostiikan kautta.
– Vähähyötyinen hoitoresurssi on aina joltain tarvitsevammalta poissa, toteaa terveydenhuollon professori Kristiina Patja.
Lääketieteellisellä hoidolla on myös usein haittavaikutuksia. Haasteena on lisäksi saada terveydenhuollon resurssit riittämään, kun tarpeet kasvavat resursseja nopeammin.
Medikalisaatio on myös ylikulutusta ja ruokkii ilmastonmuutosta.
Ylidiagnostiikka ei synny tyhjiössä
Keskeistä on rajanveto sairauden ja terveyden välillä. Suomalaisen FIND-tutkimuksen mukaan on paljon tiloja, joita puolet lääkäreistä pitävät sairauksina ja puolet eivät. Myös eri tilojen pienet raja-arvojen muutokset saattavat moninkertaistaa sairaiden määrän.
– Tällä hetkellä esillä ovat vahvasti tekoäly, personointi ja sekvensointi. Näihin liittyy iso riski, kun tulemme tuottamaan erilaista oirekuvastoa ja erittäin numeraalista tietoa, josta tulemme vetämään johtopäätöksiä, onko ihminen terve vai sairas, pohtii Patja.
Medikalisaatioon liittyy läheisesti ylidiagnostiikan käsite, jossa diagnosoidaan sairaus, joka ei olisi koskaan aiheuttanut oireita tai lyhentänyt
elinikää.
Urologian professori Kari Tikkisen mukaan ylidiagnostiikkaan ajaa terveydenhuollon ammattilaisten pelko alidiagnostiikasta, yhä tarkempia ja pienempiä muutoksia havaitsevat diagnostiset menetelmät, sairauden käsitettä yhä lievempiin tapauksiin laajentavat hoitosuositukset sekä kulttuuri ja uskomukset. ”
Parempi katsoa kuin katua” -ajattelu on otollista maaperää diagnostisten palvelujen mainonnalle: potilaille myydään esimerkiksi magneettikuvauksia, ylimääräisiä seulontoja ja laboratoriokokeita – myös ilman lääkärin lähetettä.
– Tämä johtaa väistämättä huonoon fokusointiin. Huolestuneet hyväosaiset ylitestaavat itseään. Ylidiagnostiikka uhkaa myös terveydenhuollon kestävyyttä, pohtii Tikkinen.
Pyhä lääketiede
Jotkut asiat ovat elämässä pyhiä, ja ihmisillä on uskomuksia ja käsityksiä, joista pidämme kiinni tavan vuoksi. Uskontotiede antaa työkaluja lääkärin ja lääketieteen roolin ymmärtämiseen. Uskontotieteen vanhempi yliopistonlehtori Heikki Pesonen avaa pyhän käsitettä rituaalien kautta.
Hänen mukaansa esimerkiksi ulkoiset tunnukset, kuten valkoinen takki, toimivat symboleina, jotka asettavat lääkärin ammattirooliin sekä antavat lääkärille luvan tutkia potilasta ja potilaalle ”luvan” kertoa intiimeistäkin asioista. Myös lääkärin ja potilaan luottamukseen perustuva kohtaaminen on pyhä, jossa potilas voi paljastaa itsensä. Tilanteen kommunikointi on rituaalista formaalia kommunikointia, joka vahvistaa lääkärin ja potilaan roolin.
Kun jotain otetaan lääketieteen piiriin, siitä tulee koskematonta – pyhää. Mikä voi kuulua tämän pyhän piiriin?