Perjantai-iltana 13.10. Apollonian ovikello pirisee melkein tauotta. Laserhammaslääketieteen jaoston perustamiskokoukseen on ilmoittautunut alle 20 henkilöä, mutta pitkään kokouksen alkamisen jälkeenkin väkeä tulee sisään jatkuvalla syötöllä.
– Anteeksi, en millään kerinnyt sairaalasta tämän aikaisemmin, yksi osallistuja kuiskaa korvaan ja luikkii istumaan viimeiseen vapaaseen sohvannurkkaan.
Hän ehtii kuulla muutaman lauseen jaoston perustajajäsenen, kansainvälisestikin tunnetun laserhammaslääketieteen asiantuntijan Marita Luomasen alkupuheenvuorosta.
Elämäntyönsä laserhammashoidon tekijänä ja laserin tutkijana tehnyt Luomanen on pitkään toivonut, että laser löytäisi paikkansa suomalaisen hammaslääketieteen kentässä ja hammasklinikoiden arjessa. Jos kokouksen osanottajien määrästä ja heidän innostaan voi päätellä jotain, tavoitetta ollaan nyt iso askel lähempänä.
Laser – hyvä mutta kallis
Suomalaisen laserhammaslääketieteen tarina alkoi 1980-luvun alussa. Silloin kaksi lääkärikollegaa ehdotti Syöpäsäätiössä työskentelevälle Luomaselle, että hän kokeilisi CO2-laserin käyttöä suun limakalvomuutosten poistamiseen. Oli huomattu, että sähkömagneettiseen säteilyyn perustuvalla laserilla on mahdollista poistaa mm. kohdunkaulan syöpäkudosta hyvin tarkasti ja välttää näin radikaali leikkaus.
Luomanen kokeili laseria ja totesi, että tulos on erinomainen: laser tehoaa tarkasti juuri kohdekudokseen, jälki on hyvin siisti ja potilaalle toimenpide on normileikkausta kivuttomampi.
– Siihen aikaan ei ollut paljonkaan tietoa siitä, mitä laser aiheuttaa kudoksessa solutasolla. Edes lääketieteen puolelta ei löytynyt kuin pari tutkimusta aiheesta.
Laserista tuli Luomasen elämäntehtävä. Hän tutki pitkään Helsingin yliopistossa rottakokeilla laserhaavan paranemisen immunohistokemiallisia eroja verrattuna tavallisiin leikkaushaavoihin. Samaan aikaan hän työskenteli professori
Tom Schröderin perustamalla Laserklinikallaja poisti laserilla potilaiden suun limakalvoilta muutoksia ja liikakasvua.
Nykyään Med Group ONNI Hammas Bulevardilla yksityisvastaanottoa pitävä Luomanen käyttää laseria lähes kaikissa toimenpiteissään muiden välineiden lisänä. Hammaslääketieteelliseen hoitoon sopivia lasereita on tänä päivänä monenlaisia – osa sopii pehmytkudosten hoitoon, osa kovakudosten, ja jotkut sekä että. Laser ei kuitenkaan vieläkään ole suomalaisen hammaslääkärin vakioväline, niin kuin Luomanen toivoisi.
– Suurin syy on varmasti se, että laitteet ovat vieläkin erittäin kalliita.
Yhdistyksestä jaostoksi
Marita Luomanen on vuosien varrella hakenut laseroppinsa pääosin ulkomailta. Näin on joutunut moni nuorempikin kollega tekemään, sillä laserhammashoidolla ei nykyäänkään ole vakiintunutta asemaa suomalaisessa hammaslääkärikoulutuksessa.
– Laserhammaslääketiede on pitkään ollut dosenttiopetuksen varassa; itse olen opettanut sitä paljon erikoistuville hammaslääkäreille osana muiden aihealueiden kursseja, Luomanen kertoo.
Vuonna 2007 Luomanen ja muutama muu laserin käytöstä innostunut kollega halusivat parantaa tilannetta ja perustivat Suomen laserhammaslääkäriyhdistyksen.
– Yhdistyksenä onnistuimme järjestämään monta hyvää laserkurssia, mutta toisaalta jouduimme tekemään kaiken käytännön organisointityön itse. Lisäksi kurssitoiminta on ollut kokonaan riippuvaista laitevalmistajien rahoituksesta ja yhteistyöhalusta.
Tästä syystä laserhammaslääkärit lopulta päättivät hakea Apollonian jaostoksi.
– Jaostona meidän ei tarvitse enää itse hoitaa esimerkiksi kokousjärjestelyjä eikä pohtia tapahtumien tilavarauksia.
Toki Apollonian jaostoksi liittyminen myös rajoittaa toimintaa: Laserhammaslääketieteen jaostoon voivat kuulua vain Apollonian jäsenet.
Perustamiskokouksessa Luomasella oli antaa uusille jäsenille jo ensimmäisen laseraiheisen tapahtuman koordinaatit: 9.2.2018 Tieteiden talolla. Ohjelma ei sentään vielä ole aivan valmis.