Kariesvaurioiden hoitolinjan valinta riippuu olennaisesti vaurion syvyydestä, mutta käytännön kliininen päätöksenteko todennäköisesti vaihtelee huomattavasti potilaasta ja hammaslääkäristä riippuen. Tuoreessa tutkimuksessa tarkastelimme, miten bitewing-röntgenkuvissa näkyvien hammasvälipintojen kirkastumien syvyys on yhteydessä paikkaushoidon todennäköisyyteen hoitojaksolla.
Tutkimusjoukko koostui 160:stä 18–40-vuotiaasta potilaasta, joille 16 hammaslääkäriä oli tehnyt suun perustutkimuksen vuonna 2022 (10 potilasta per hammaslääkäri). Potilaiden perustiedot, statusmerkinnät ja hoitopäätöksiä koskevat tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä. Bitewing-röntgenkuvista mitattiin kirkastumien prosentuaalinen syvyys kohti pulpaa käyttäen kuvantamisohjelmiston mittaustyökalua.
Bitewing-röntgenkuvausta käytettiin 128 potilaalla (80 %). Osa hammaslääkäreistä käytti bitewing-röntgenkuvausta jokaisen kymmenen potilaan kohdalla, kun taas jotkut vain muutaman kohdalla kymmenestä. Suun perustutkimuksissa oli rekisteröity yhteensä 394 hampaiden välipintojen kariesvauriota, jotka näkyivät myös bitewing-röntgenkuvissa.
Kirkastumista 57 % (n = 226) rajoittui kiilteeseen, 27 % (n = 107) dentiinin ulompaan kolmannekseen, 12 % (n = 47) dentiinin keskikolmannekseen ja 4 % (n = 14) ulottui dentiinin sisimpään kolmannekseen. Vain 32 (8 %) kirkastumaa ulottui dentiinin sisempään puolikkaaseen.
Lähes kaikki (30/32, 94 %) dentiinin sisempään puolikkaaseen ulottuneet kirkastumat paikattiin. Paikkaushoitoa tehtiin 5 %:lle (n = 11) kiilteen kirkastumista, 47 %:lle (n = 50) dentiinin ulomman kolmanneksen kirkastumista, 83 %:lle (n = 39) dentiinin keskikolmanneksen kirkastumista ja kaikille dentiinin sisimpään kolmannekseen ulottuneista kirkastumista.
Paikattujen dentiinin uloimpaan kolmannekseen ulottuvien kirkastumien osuus oli tutkimuksessamme jonkin verran suurempi kuin kirjallisuuden perusteella kavitoituneiksi arvioitujen vaurioiden osuus vastaavan kokoisista kirkastumista. Toisaalta se oli hieman pienempi kuin hammaslääkärien paikkaushoitotapoja selvittäneissä kansainvälisissä kyselytutkimuksissa on havaittu. Löydöksemme tukee aiempia tutkimuksia, joissa on havaittu hammaslääkärien omaksuneen Pohjoismaissa minimaalisesti invasiivisen hammashoidon hieman aiemmin kuin muualla maailmassa.
Suomessa yleisesti käytetyn kariologian oppikirjan ja hampaan paikkaushoidon Käypä hoito -suosituksen mukaan dentiinin ulomman kolmanneksen vaurioita ilman kliinistä kavitaatiota suositellaan hoidettavan pysäytyshoidolla, ellei potilaan omahoitokyky ole heikko. Dentiinin puoliväliin tai syvemmälle ulottuvissa vaurioissa kavitaatio on todennäköinen, ja tällöin suositellaan paikkaushoitoa.
Tutkimuksemme paikkaushoidetut hampaat ovat toki voineet olla kliinisessä tutkimuksessa kavitoituneita, muuten huonoennusteisia tai oirehtivia ja siten paikkaushoidolle aiheellisia. Toisaalta näitä tai muitakaan syitä paikkaushoidolle ei juurikaan ollut kirjattu potilasasiakirjoihin, joten paikkaushoitoon päätymisen syitä pitäisi selvittää tarkemmin muilla keinoilla jatkotutkimuksissa.
Bitewing radiographs in proximal caries diagnostics and restorative treatment of adults: a retrospective study of electronic health records
Mika Henrik Muhonen1, Eero Raittio1,2, Loviisa Olkkonen1, Kaisa Marika Leinonen1, Jukka Leinonen1
1Institute of Dentistry, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
2Department of Dentistry and Oral Health, Aarhus University, Aarhus, Denmark
Caries Res 2025; 1–19.
https://doi.org/10.1159/000549383