Väitöstutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa palveluesimiesten päivittäistä suunhoidon implementointia yksityisissä tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon yksiköissä. Lisäksi selvitettiin palveluesimiesten käsityksiä heidän omasta roolistaan ikääntyneen suunterveyteen liittyen.
Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin, miten suunterveyteen liittyvät käytännöt toteutuvat yksiköissä. Osatyö sisälsi kaksi kysymyssarjaa. Ensimmäinen kysymyssarja pohjautui Wårdhin ja Sörensenin Nursing Dental Coping Beliefs -indeksiin (2005). Se sisälsi 11 kysymystä, jotka käsittelivät suunterveyteen liittyviä uskomuksia, käsityksiä ja minäpystyvyyttä. Toisessa sarjassa oli itse kehittämämme 13 kysymystä, jotka liittyivät ikääntyneiden päivittäiseen käytännön suunhoidon toteutumiseen sekä ruokavalioon. Toisessa ja kolmannessa osatyössä syvennettiin laadullisella haastattelututkimuksella sitä, miten suunhoito on järjestetty palveluyksiköiden arjessa ja miten yksiköissä suhtaudutaan suunterveyteen ja suunhoitoon. Haastatteluissa oli 15 avointa kysymystä, jotka liittyivät yksiköiden asukkaiden päivittäiseen suunhoitoon, suun terveydenhuollon ammattilaisten antamaan suunhoitoon, ruokavalioon ja hoitajien koulutukseen. Lisäksi haastatteluissa oli viisi semistrukturoitua kysymystä, jotka liittyivät yksiköiden hoitajien tietämykseen suunhoidosta sekä heidän asenteeseensa ja motivaatioonsa asukkaiden suunhoitoa kohtaan. Lisäksi selvitettiin palveluesimiehen roolia suunhoidon järjestämisessä. Kaikissa osatöissä osallistujilta kysyttiin myös taustamuuttujat.
Tulokset osoittivat, että yksiköissä suunhoito oli osittain riittävällä tasolla. Suunhoitovälineet olivat yksiköissä kunnossa, ja niistä pidettiin huolta. Palveluesimiesten omat hyvät harjaustottumukset olivat positiivisesti yhteydessä yksikön suunhoidon välineisiin. Proteesien puhdistusta tapahtui yksiköissä päivittäin, mutta vain alle 10 %:ssa yksiköistä asukkaiden omat hampaat pestiin kaksi kertaa päivässä. Hammasvälit puhdistettiin päivittäin.
Vain puolella yksiköistä asukkailla oli henkilökohtainen suunhoitosuunnitelma. Ateriarytmi oli yksiköissä säännöllinen, ja niissä noudatettiin kansallisia ravitsemussuosituksia, mutta sokerisia välipaloja annettiin silti päivittäin. Ammattimainen suunhoito oli implementoitu hyvin, vaikka COVID -19-pandemia olikin vähentänyt yksiköissä tapahtuvia käyntejä. Koulutus suunhoidosta oli vähäistä, ja sitä toivottiin lisää. Erityisesti haluttiin käytännön suunhoidon koulutusta, sillä muistisairaiden asukkaiden suunhoito koettiin hyvin haastavaksi. Tietoisuus suunhoidosta ja sairauksista oli yksiköissä paremmalla tasolla nykyään kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, mutta suunhoitoon piti edelleen kiinnittää eri tavalla huomiota kuin muihin päivittäisiin asioihin. Asenne suunhoitoon oli yksiköissä useimmiten myönteinen, ja tiedossa oli, että suunterveys vaikuttaa asukkaiden yleisterveyteen ja elämänlaatuun. Valitettavasti suunhoitoa kuitenkin laiminlyötiin usein ajanpuutteen vuoksi. Lisäksi muistisairaudet ja käytöshäiriöt vaikeuttivat asukkaiden suunhoitoa. Palveluesimiehet kantoivat vastuunsa suunhoidossa, ja heillä oli keskeinen rooli yksiköiden suunhoidon järjestämisessä.
Implementation and antecedents of oral care for older people in private enhanced housing units and nursing homes in Finland –the view of supervisor nurses
HANNALEENA JÄMSÄ
EHL (terveydenhuolto)
VASTAVÄITTÄJÄ
Riitta Suhonen, professori
Turun yliopisto
KUSTOS
Anna-Maija Syrjälä, dosentti
Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Inger Wårdh, Associate Professor Karolinska Institutet
Kirsi Valkeapää, professori
Suomen Puolustusvoimien
tutkimuslaitos
OHJAAJAT
Anna-Maija Syrjälä, dosentti, EHL Oulun yliopisto
Marja-Liisa Laitala, professori, EHL
Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202501101113