Lähtötilanne kunta- ja hyvinvointialan neuvotteluihin oli tällä kertaa poikkeuksellisen haastava. Tätä työmarkkinakentässä tosin on ollut neuvottelukierroksen lähestyessä tapana toistella, vallitsevasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta riippumatta.
Toinen ominaispiirre työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluille on viime kierroksilla ollut niiden tapa jumiutua. Ratkaisua on useissa sopimuspöydissä haettu lähes järjestäen Bulevardilta sovittelijan pöydästä työtaisteluiden vauhdittamana. Ajatus siitä, että sopimuksia voitaisiin saada aikaan neuvotellen ja sopien, on alkanut tuntua lähes epärealistiselta haihattelulta.
Useiden muiden neuvottelijoiden tavoin olen itse pohtinut paljon, mistä tämä neuvottelukulttuurin muutos johtuu. Miksi ennen on saatu aikaan työmarkkinauudistuksia sekä merkittäviä työ- ja virkaehtosopimuksia työmarkkinaosapuolten kesken sopien, kun nykyään neuvottelupöydissä keskitytään sopimisen sijasta liian usein ennemminkin erimielisyyksien lietsomiseen ja konfliktitilanteissa omista poteroista huutelemiseen?
Syyt neuvottelukulttuurin muutoksen taustalla ovat luonnollisesti moninaisia. Ja on ennen kaikkea työmarkkinaosapuolten omalla vastuulla katsoa peiliin ja pohtia, miten saisimme tilanteen muutettua. Selvää on, ettei nykytila ole sen enempää työnantaja- kuin palkansaajapuolenkaan etu.
Lääkärisopimusneuvotteluihin lähdettiin tänä keväänä tilanteesta, jossa ennusmerkit onnistumiselle eivät olleet parhaat mahdolliset. Taustalla vaikuttivat hyvinvointialueiden heikko taloustilanne ja lukuisat työelämälainsäädännön heikennykset. Lakiin oli kirjattu ensimmäistä kertaa sovittelutoimintaa ohjaavasta vientimallista. Samaan aikaan kunta- ja hyvinvointialan sopimuskentässä piti ratkaista edellisellä sopimuskierroksella sovitun palkkaohjelman jatkosta. Oman lisämausteensa toivat pöydissä tapahtuneet neuvottelijavaihdokset sekä neuvoteltavien sopimusten määrän lisääntyminen.
Näistä lähtöasetelmista optimistisinkaan ei varmaan uskaltanut ennustaa nopeita sopimusratkaisuja. Kutsua valtakunnansovittelijan pakeille odotettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun ennen vappua luettiin lehdistä, että KT on irtisanonut kunta- ja hyvinvointialan palkkaohjelman.
Lopulta kuitenkin koko kunta- ja hyvinvointiala sai neuvoteltua sopimuksensa, mukaan lukien Lääkärisopimuksen, lähes määräajassa. Miten tämä on mahdollista aikakaudella, jolloin helpommistakin lähtötilanteista aloitetut neuvottelut tyypillisesti eskaloituvat?
Useissa eri sopimuspöydissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla neuvotelleena haluan nostaa Lääkärisopimuspöydästä esiin muutaman seikan, joiden uskon edesauttaneen sopimusratkaisuun pääsemisessä olennaisesti. Niitä ovat avoin ja arvostava keskustelukulttuuri, luottamukselliset neuvottelusuhteet sekä osapuolten aito halu löytää yhdessä ratkaisuja ja kyky tehdä kompromisseja. Lääkärisopimuspöydässä vaalitaan edelleen näitä neuvottelutoiminnan perusprinsiippejä. Pöydällä oli tälläkin kierroksella monia haastavia kysymyksiä, eikä maaliin suinkaan päästy niin helposti ja kivuttomasti kuin mediassa on kirjoiteltu. Ratkaisuun kuitenkin päästiin. Vieläpä hyvään sellaiseen. Ja mikä tärkeintä, osapuolten kesken neuvotellen ja sopien.
Niina Poijärvi
Hammaslääkäriliiton neuvottelupäällikkö