Ajatus hoidolle asetettavasta hintakatosta nousee esiin säännöllisesti Kela-korvauksista keskusteltaessa. Valtio pääsisi siis pienellä maksuosuudellaan sanelemaan yksityisen terveydenhuollon enimmäishinnat. Ajatukseen liittyy paljon ongelmia etenkin suun terveydenhuollossa.
Palvelun tuottamisen kustannukset vaihtelevat maan sisäisesti valtavasti. On aivan eri asia pitää vastaanottoa Helsingin keskustassa kuin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vastaanotot vaihtelevat muun muassa varustelunsa mukaan. Nämä kulut maksetaan aina viime kädessä potilailta perittävillä hoitomaksuilla. Hintakatto ei ota huomioon eroja palveluntuottajien välillä.
Hampaiden hoitaminen poikkeaa merkittävästi tavallisesta lääkärikäynnistä. Ennen kuin päästään hoitamaan potilaan hampaita, on täytynyt investoida hoitohuoneen koneisiin ja laitteisiin. Itse hampaiden hoitamiseenkin kuluu usein aineita ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi juurihoidossa. Suun terveydenhuolto on toimenpidekeskeistä ja hoitoon osallistuu yleensä hammaslääkärin lisäksi hammashoitaja.
Hintakatto toimii helposti myös hintamattona. Hinta asetetaan hintakattoon eikä sen alittavia hintoja juuri esiinny. Tästä on kokemuksia jo palvelusetelin yhteydessä asetettujen hintakattojen parista. Kilpailulle hintakatto on myrkkyä. Hinnoilla ei voi kilpailla, ja hintakatto pakottaa helposti myös hoidon samaan muottiin.
Valtio on jo yli kymmenen vuoden ajan leikannut Kela-korvauksista. Korvausosuus on laskenut lähes 40 prosentista nykyiseen reiluun 10 prosenttiin. Valtion maksuosuuden pieneneminen sopii huonosti yhteen hintojen säännöstelyä koskevien vaatimusten kanssa. Valtio on järjestelyssä nykyään enemmänkin pienosakkaan roolissa.
Epäselvää on, miten kattohinnat määrättäisiin, millaisella mekanismilla niitä korotettaisiin tai miten ne reagoisivat vastaanottojen kohoaviin kustannuksiin. Näihin kustannuksiin muuten julkinen taho on osaltaan syyllinen kasvavan hallinnollisen taakan ja nousevien rekisteröintimaksujen muodossa. Viimeaikaiset kokemukset Helsingin palvelusetelistä tuottajalle maksettavista korvauksista eivät herätä luottamusta siihen, että julkinen taho aina osaisi tai haluaisi määritellä palveluntuottajien korvauksia mielekkäälle tasolle.
Laadukas hoito muodostuu monesta elementistä. Sen ytimessä on osaava henkilökunta, mutta lisäksi suun terveydenhuollossa tarvitaan laadukkaita laitteita, kalusteita, välineitä ja tarvikkeita. Myös seinät maksavat rahaa. Kun laadukkaan hoidon osatekijöihin ei voida investoida, ei ennen pitkää enää saada laadukasta hoitoa. Kaipaammeko terveyspalveluihin laatukattoa?
Heikki Kuusela ja Anna Chainier
Kirjoittajat ovat Hammaslääkäriliiton lakimies ja asiantuntijahammaslääkäri.