Ruotsalaistutkimuksen mukaan hemisektiota ei suositella varhaisvaiheen hoidoksi potilaille, joilta puuttuu synnynnäisesti alaleuan toiset premolaarit.
Maitomolaarin tavanomainen poisto puutosten yhteydessä johtaa usein spontaaniin tilan sulkeutumiseen, mutta poisto voi aiheuttaa viereisten hampaiden mesiaalista kallistumista. Hemisektion eli osittaisen poiston avulla on pyritty hallitsemaan hampaiden liikettä ja vähentämään kallistumista. Vertailevaa tutkimusnäyttöä hemisektion ja tavallisen poiston vaikutuksista tilan sulkeutumiseen ja hampaiden kallistumisiin on ollut rajallisesti.
Satunnaistetussa ja kontrolloidussa pitkittäistutkimuksessa verrattiin tavanomaista poistoa ja alaleuan toisten maitomolaarien hemisektiota potilailla, joilta puuttuivat synnynnäisesti alaleuan toiset premolaarit. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota tilan sulkeutumiseen, hampaiden kallistumiseen, komplikaatioihin ja taloudellisiin vaikutuksiin.
Split–mouth-tutkimuksessa oli mukana 40 lapsipotilasta (9–11 v.), joilla oli molemminpuolinen alaleuan toisen premolaarin puutos. Potilaat satunnaistettiin joko poisto- tai hemisektioryhmään, vasemmalla tai oikealla alaleuassa. Kliiniset ja radiologiset tutkimukset tehtiin lähtötilanteessa ja seurantatutkimukset keskimäärin 4,2 vuoden jälkeen.
Ensimmäisen pysyvän molaarin ja premolaarin jäännöstilan ja hampaiden kulman mittaukset arvioitiin sokkoutetusti panoraamaröntgenkuvista ja kipsimalleista. Käyntien määrä, hoitoaika, sosiaaliset kustannukset sekä suorat ja epäsuorat kustannukset
laskettiin kustannusten minimointianalyysillä.
Tutkimus osoitti, ettei tavanomaisen poiston ja hemisektion välillä ole kliinisesti merkittäviä eroja tilan sulkeutumisessa tai hampaiden kulman muutoksissa. Jäännöstila ensimmäisen pysyvän molaarin ja ensimmäisen pysyvän premolaarin välillä oli 2,04 ± 1,67 millimetriä hemisektion jälkeen ja 2,39 ± 1,86 millimetriä poiston jälkeen. Suurempi jäännöstila havaittiin ensimmäisen pysyvän premolaarin ja kulmahampaan välillä hemisektion puolella (1,80 ± 1,01 mm) verrattuna poistopuoleen (1,55 ± 0,92 mm). Poistotapojen välillä ei havaittu eroa ensimmäisen pysyvän molaarin eikä premolaarin kallistumisessa.
Hemisektion yhteydessä ilmeni merkittävästi enemmän toimenpiteen jälkeisiä komplikaatioita, ja siihen liittyi huomattavasti korkeammat materiaalikustannukset, pidempi hoitoaika ja suuremmat epäsuorat kustannukset kuin tavanomaiseen poistoon. Tutkijoiden mukaan hemisektio vaatii muun muassa ylimääräisen hoitokäynnin, johon sisältyy paikallispuudutus ja jäljellä olevan hampaan puoliskon poisto. Tämä voi lisätä hammashoitopelkoa tai -ahdistusta erityisesti nuoremmilla potilailla.
– Tutkimus on hyvin toteutettu RCT-tutkimus, jossa päädyttiin selkeään kliiniseen suositukseen, ettei hemisektiota kannattaisi tehdä, tiivistää apulaisprofessori, ortodontian erikoishammaslääkäri Anna-Sofia Silvola.
Lähde: Abdul Jabbar S, Nawaia S, Rughwani V, Hansen K, Naoumova J. Hemisection versus conventional extraction as interceptive treatment in congenitally missing mandibular second premolars: a randomised controlled split-mouth trial. Eur J Orthod 2025 Jun 12; 47(4): cjaf043. doi: 101093/ejo/cjaf043
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajana toimi Apollonian ortodontian jaoston puolesta apulaisprofessori Anna-Sofia-Silvola.