Tykkään valtavasti kaikenlaisesta lukemisesta. Hiljattain selasin Sciencen ja Naturen verkkolehtiä, jotka ovat jo visuaalisesti aina elämyksiä. Nämä maineikkaat lehdet tuovat hienoilla tiivistelmillään lukijalle kattauksen lehtien viimeaikaisista artikkeleista.
Hiljattain Sciencen etusivulla kiinnitin huomiota kuvaan molaarihampaasta. Tällaisessa yleisjulkaisussa hampaiden kuvat ovat harvinaisempia, joten tottahan toki kiinnostukseni heräsi. Kyseisessä artikkelissa suuri kansainvälinen tutkijajoukko tutki lyijyaltistuksen vaikutusta aivojen kehitykseen (1). Lyijyaltistusta mitattiin fossiili- ja nykyhampaista, jotka olivat peräisin Afrikasta, Aasiasta, Oseaniasta ja Euroopasta, vanhimmat yli kahden miljoonan vuoden takaa.
Lyijy varastoituu lähinnä luustoon, josta sitä luun uudistumisen yhteydessä vapautuu elimistöön. Lyijyä varastoituu myös hampaisiin, jolloin hampaan luonne uusiutumattomana rakenteena avaa tutkimuksellisia mahdollisuuksia. Kovakudosten lisäksi lyijyä varastoituu jonkin verran myös munuaisiin ja maksaan. Isoina annoksina lyijy on neurotoksinen aine vaikuttaen ensin ääreishermostoon ja myöhemmin keskushermostoon. (2.)
Älykkyyden, käyttäytymisen ja tunne-elämän heikentymistä on havaittu laajasti lyijylle altistuneissa ihmisryhmissä ja eläinmalleissa. Kuitenkaan selkeitä molekyylitason mekanismeja, jotka yhdistäisivät lyijylle altistumisen evoluutioon, ei ole tunnistettu – erityisesti lyijyn roolia ryhmädynamiikan muovaajana, mitä tutkijat käsittelivät artikkelissaan.
Tässä tutkimuksessa tutkijat osoittivat fossiilihampaiden avulla, että useat ihmisapinat (mm. Australopithecus africanus ja Homo neanderthalensis) altistuivat lyijylle johdonmukaisesti jopa yli kaksi miljoonaa vuotta sitten, mikä kumoaa käsityksen siitä, että lyijyaltistus olisi pelkästään moderni ilmiö. Vain muutamia lyijyn isotooppeja, mukaan lukien lyijy-208-isotooppi, pidetään stabiileina ihmisen evoluution aikajänteellä. Tutkijat mittasivat tätä isotooppia historiallisista hampaista ja vertailivat löydöksiä mittauksiin hiljattain poistetuista viisaudenhampaista.
Neandertalilaisten ja denisovanihmisten, lähimpien sukupuuttoon kuolleiden hominiinisukulaistemme genomisekvenssit tarjoavat arvokkaita näkökulmia ihmisen evoluutioon. Modernin ihmisen erottaa 61 proteiinia koodaavaa geeniä, joiden joukossa on neuro-onkologinen ventraalinen antigeeni 1 (NOVA1). Tämä geeni on keskeinen puheen ja kielen kehityksessä ja näin ollen olennainen kommunikaatiossa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tässä tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että lyijyaltistus vaikuttaa kyseisen geenin toimintaan.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksen fossiili-, solu- ja molekyylitason data tukee ajatusta siitä, että lyijyaltistus on saattanut vaikuttaa käyttäytymiseen liittyvään toimintaan evoluution aikana, mahdollisesti tarjoten nykyihmisille selviytymisetua.
Tutkijat havaitsivat, että lyijyaltistus ei ollut erillinen tapahtuma tai rajoittunut ihmisen aiheuttamaan lyijyn vapautumiseen. Sen sijaan ajoittainen altistuminen ulkoisista lähteistä ja sisäisistä luustovarastoista peräisin olevalle lyijylle oli todennäköisesti laajalle levinnyt koko kädellisten evoluution ajan – ja erityisesti ihmisapinoilla. (1.)
Tarja Tanner
Dosentti, EHL, Oulun yliopisto
Lähteet:
1. Renaud Joannes-Boyau ym. Impact of intermittent lead exposure on hominid brain evolution. Sci Adv 2025; 11(42): eadr1524. DOI:10.1126/sciadv.adr1524
2. Tuomisto J. Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? Arsenikista öljyyn – 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä. Duodecim terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/asy00220. Viitattu 25.10.2025.