Puolisoni menehtyi viikko sitten. Ei ole tullut paljoa itseä hoidettua viime kuukausina, sanoi ikämies kyyneleet silmissään juuri, kun hoitotuoli pysähtyi sopivaan asentoon. Samanlainen sanoma toistui toiselta potilaaltani, syöpään sairastuneen rouvan aviomieheltä, joka hoitohuoneen ovella kertoi pitkän tarinan oman jaksamisensa hiipumisesta. Samoin muistisairaan omaishoitajapuolisolta, joka oli onnellinen käynnistään hammashoidossa, lähes ainoasta pidemmästä
ihmiskontaktista näin pandemia-aikana.
Elämä tuo mukanaan monenlaisia kriisejä, pienempiä ja isompia. Ja koronapandemian aikana haasteet, vastoinkäymiset ja kriisit ovat saaneet vielä isommat kertoimet. Näissä kriiseissä oman terveyden ja erityisesti suunterveyden hoitaminen unohtuu monesti ja ymmärrettävästikin ensimmäisenä. Hoitoonkin hakeudutaan vasta viime hetkillä, kun on aivan pakko.
Kun nämä puolisot, sairastuneet ja omaishoitajat hammaslääkärissä sitten avautuvat tilanteistaan, olemme suunterveyden hoitajina arvokkaan asian äärellä. Täytyy olla kiitollinen potilaan osoittamasta luottamuksesta sekä henkisesti että fyysisesti kipeässä tilanteessa ja toisaalta – miten vaikuttaa ja saada potilas taas huomaamaan, että suun omahoito kriisien keskelläkin on tärkeää, ja samalla ymmärtää potilaan haastava tilanne ja olla empaattinen? Se ei ole helppoa!
Työpäivän kiireisen aikataulun keskellä pitäisi olla aikaa rauhoittua asian ääreen, kuunnella potilaan huolia sopivassa määrin ja löytää vielä soveltuvat sanat kannustamaan positiiviseen tulevaan. Sekä tietysti hoitaa vaiva tai muu ongelma, jonka takia potilas on vastaanotolla siinä hetkessä.
Ei ihme, että me ammattilaisetkin väsymme ja uuvumme. Potilaan mielentilojen anturointi ja niihin reagoiminen elämän kriiseissä hammashoitopelon ja myös haastavien hoitoratkaisujen keskellä, siinäpä työnsarkaa. Hammashoitotuolin hienovarainen psykologia on haastavaa ja kuluttavaa.
Lisänä potilasruuhka, tiukat aikataulut ja potilaiden mahdottomatkin odotukset suun hoidosta pitkien hoitamattomien vuosien jälkeen. Tilastoissa näkyvä simppeli koodi tai tiivis rakenteellinen kirjaus kätkee siis välillä sisälleen paljon: myös puhetta, aikaa ja hermojakin.
Olen kovasti yrittänyt hoitaa, kuten sovittiin, kuuluvat ikämiehen sanat heti seuraavan hoitokäynnin aluksi. Ja niin hän selvästi olikin. Eivät olleet edellisen kerran puheet ja ohjeet menneet ohi. Mikä palkinto! Näitä palkintoja onneksi tulee, välillä helpommankin kautta.
Suusta terve -tavoite on tässä taas askelta lähempänä sekä potilaalla että ammattilaisella. Tämä antaa voimia ja potkua hoitotyöhön ja potilaallekin hymyn huulille positiivisen palautteen jälkeen. Vielä napakka kirjaus potilastietoihin, jotta ensi kerralla saa tarkistettua tilanteen.
Mitäköhän seuraavalle rouvalle kuuluu? Jutellaanpa vähän omahoidosta.
Minna Pellinen
HLL, Hammasasema Helmi, Imatra
Hammaslääkäriliiton hallituksen edustaja terveyden edistämisen työryhmässä
Suusta terve, Hammaslääkärilehti 10/21