Viime vuosina on laadittu kansainvälisiä ja kansallisia strategioita resistenttien bakteerien leviämisen ehkäisemiseksi, ja yksi tavoitteista on tartunnantorjunnan parantaminen tehokkailla hygieniatoimenpiteillä. Länsimaissa tämä koskee erityisesti terveydenhuoltoa, mukaan lukien suun terveydenhuolto.

Systeemisen antibioottilääkityksen käyttö lisäapuna parodontiitin ja peri-implantiitin hoidossa on jo vuosien ajan kiinnostanut tutkijoita, sillä kyseisten sairauksien kliininen kuva on monimuotoinen ja hoitovaste vaihtelee suuresti.

Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuisesti kasvava kansanterveysuhka. Antibioottien käytön vähentäminen ja kohdentaminen oikein terveydenhoidossa voisi hidastaa resistenssin kehittymistä. Merkittävä osuus kaikista antibioottimääräyksistä on hammaslääkärien kirjoittamia. Siksi hammaslääkärien tulee tuntea antibioottien optimaalisen käytön periaatteet ja käytännöt.

Antibioottiprofylaksi tarkoittaa, että antibiootteja määrätään infektion syntymisen ehkäisemiseksi. Potilaalla, joka saa antibioottiprofylaksin, ei siis määritelmällisesti ole jo olemassa olevaa infektiota. Hammaslääketieteessä on lähtökohtaisesti kaksi tilannetta, joissa voi olla perusteltua antaa antibioottiprofylaksi:

Uuden polven sekvensointimenetelmät ovat lisänneet tietoa suun mikrobistosta merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Nämä viljelystä riippumattomat menetelmät ovat mahdollistaneet myös vielä viljelemättömien bakteerien osoittamisen. Tähän ryhmään kuuluu noin puolet suun mikrobiston 700 bakteerilajista. Myös suun mykobiomi on osoittautunut huomattavasti aiemmin luultua monimuotoisemmaksi.