Tämä kevät on pakottanut käsittelemään ikuista ristiriitaa. Yksinkertaisimmillaan sen voi tiivistää valintaan, lähteä vai jäädä.

Våren som gått har tvingat oss att ta ställning till en evig konflikt. Förenklat kan man säga att det gäller om man ska stanna kvar eller ge sig iväg.

I januari, före koronavirusets tid, lovade jag skriva ledaren till majnumret av Tandläkartidningen. Föga kunde jag då föreställa mig hur annorlunda verkligheten ser ut nu när jag skriver detta.

Tammikuussa, aikana ennen koronaa, lupauduin kirjoittamaan toukokuun Hammaslääkärilehden pääkirjoituksen. Enpä osannut silloin kuvitella, miten erilaisessa todellisuudessa tätä kirjoittaessa elän.

Mennessäni reilu neljä vuotta sitten kollegan vastaanotolle kysyi minulle anamneesilomakkeen ojentanut henkilö ystävällisesti, haluaisinko täyttää myös hammashoitopelkoa arvioivan lomakkeen. Tuntui hyvältä.

Joskus käy niin, että uudessa työssä pääsee saman tien pisteeseen, jossa tapahtuu.