Endodonttinen diagnostiikka keskittyy lähinnä pulpan ja periapikaalialueen infektioperäisten tulehdusten tunnistamiseen. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan hoitohistoriaan, aiempiin ja nykyisiin oireisiin, kliinisiin havaintoihin ja testeihin sekä röntgentutkimusten löydöksiin. Anamnestisten tekijöiden tai kliinisten löydösten ja pulpan todellisen tilan välisestä korrelaatiosta on kuitenkin vain vähän näyttöä, eikä endodontian alalla ole selkeää konsensusta diagnostisista kriteereistä.

Karieksen aiheuttamat komplikaatiot, hampaan voimakas kuluminen tai muu ulkoinen ärsytys voivat johtaa hammasytimen eli pulpan oireiseen tai oireettomaan inflammaatioon, jota seuraa pulpakudoksen osittainen tai etenevä hajoaminen ja kuolio. Sairaan pulpan asianmukaisella hoidolla pyritään säilyttämään hampaan vitaliteetti joko täydellisesti tai osittain, ja tällaista hoitoa voidaan siten pitää ”ehkäisevänä endodontiana”.

Juurihoidon laatu riippuu ennen kaikkea apikaalisten kanavien preparoinnista, puhdistuksesta ja desinfektiosta. Samalla professori Markus Haapasalo toteaa Hammaslääkäripäivien 2020 luennollaan, ettei perinteinen huuhtelu kosketa kaikkia juurikanavan alueita, koska apikaalianatomia on niin monimutkainen. Hän kysyykin, miten hyvää, mutta ei täydellistä juurihoitoa voitaisiin parantaa.