Journal of Dentistry -lehdessä julkaistu brasilialainen tutkimus tuo esille pidennetyn valokovetusajan hyödyt yhdistelmämuovipaikkojen pysyvyydessä kervikaalisiin harjausvaurioihin (NCCL, non-carious cervical lesions) tehdyissä täytteissä. Universal-sidosaineiden pidennetty valokovetusaika paransi yhdistelmämuovipaikkojen kestävyyttä.

Journal of Dentistry -lehdessä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus selvitti erityisen laajan aineiston avulla takahampaiden yhdistelmämuovitäytteiden kestävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Karieksen aiheuttama täytteen menettäminen oli erityisen yleistä ensimmäisen vuoden aikana.

Apikaaliparodontiitti on yleisin leukojen alueen tulehduksellinen sairaus, ja iso osa pään ja kaulan alueen infektioista on hammasperäisiä. Apikaaliparodontiitti diagnosoidaan usein radiologisesti, ja iso osa löydöksistä on oireettomia. Juurihoidon onnistumisprosentti on 86–98, kun juurihoito on asianmukaisesti suoritettu.

Pulpan vitaalihoidot, kuten vaiheittainen karioituneen kudoksen poisto, välitön pulpan kattaminen ja osittainen tai kruunupulpotomia, ovat saaneet viime vuosikymmenellä laajalti tutkijoiden ja kliinikoiden huomiota.

Paikkaaminen ei ole kariessairauden hoitoa, vaan vaurioiden korjaamista, muistuttaa päivitetty hampaan paikkaushoidon Käypä hoito -suositus. Suomessa tehdään vuosittain lähes 3 miljoonaa hammaspaikkaa, ja jopa 60 prosenttia paikkaustoimenpiteistä on jo aiemmin tehtyjen paikkojen uusimista ja korjaamista. Paikka ei suojaa hammasta reikiintymiseltä ja yhdistelmämuovipaikan koon kasvaessa sen kestävyys vähenee.

Hampaan säilyttäminen juurihoidon avulla vaikuttaa positiivisesti potilaan suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun. Poikittaistutkimukset kuitenkin osoittavat, että juuritäytteiden tekninen laatu ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Tulevaisuudessa yhä useampi hammaslääkäri joutuu arvioimaan hoidettavan tapauksen vaikeusastetta ja päättämään, hoitaako hampaan itse vai lähettääkö potilaan erikoishammaslääkärille.