Kahta yleisintä suusairautta, kariesta ja parodontaalisairauksia, pidetään uusimpien määritelmien mukaan ei-tarttuvina sairauksina, jotka biofilmi aiheuttaa. Molemmat taudit olivat yleisiä 1970-luvulla kaikissa Pohjoismaissa, mutta nykyään karieksen ilmaantuvuus on nuorilla vähäistä, kun taas ientulehdusta ja parodontaalisairauksia esiintyy yhä paljon pohjoismaisissa aikuisväestöissä. Näitä sairauksia esiintyy myös ikääntyneillä, koska hampaat säilyvät pidempään.

Journal of Dentistry -lehdessä julkaistu brasilialainen tutkimus tuo esille pidennetyn valokovetusajan hyödyt yhdistelmämuovipaikkojen pysyvyydessä kervikaalisiin harjausvaurioihin (NCCL, non-carious cervical lesions) tehdyissä täytteissä. Universal-sidosaineiden pidennetty valokovetusaika paransi yhdistelmämuovipaikkojen kestävyyttä.

Journal of Dentistry -lehdessä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus selvitti erityisen laajan aineiston avulla takahampaiden yhdistelmämuovitäytteiden kestävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Karieksen aiheuttama täytteen menettäminen oli erityisen yleistä ensimmäisen vuoden aikana.

Apikaaliparodontiitti on yleisin leukojen alueen tulehduksellinen sairaus, ja iso osa pään ja kaulan alueen infektioista on hammasperäisiä. Apikaaliparodontiitti diagnosoidaan usein radiologisesti, ja iso osa löydöksistä on oireettomia. Juurihoidon onnistumisprosentti on 86–98, kun juurihoito on asianmukaisesti suoritettu.

Pulpan vitaalihoidot, kuten vaiheittainen karioituneen kudoksen poisto, välitön pulpan kattaminen ja osittainen tai kruunupulpotomia, ovat saaneet viime vuosikymmenellä laajalti tutkijoiden ja kliinikoiden huomiota.

Paikkaaminen ei ole kariessairauden hoitoa, vaan vaurioiden korjaamista, muistuttaa päivitetty hampaan paikkaushoidon Käypä hoito -suositus. Suomessa tehdään vuosittain lähes 3 miljoonaa hammaspaikkaa, ja jopa 60 prosenttia paikkaustoimenpiteistä on jo aiemmin tehtyjen paikkojen uusimista ja korjaamista. Paikka ei suojaa hammasta reikiintymiseltä ja yhdistelmämuovipaikan koon kasvaessa sen kestävyys vähenee.